The New Tigers - s/t

Tulin keskiviikkona levyn käsiini saatuani luvanneeksi rustaavani lähipäivinä fiilikseni The New Tigersin debyytistä niin tässä sitä nyt ollaan. Heti alkuun pitää sanoa, että levy on erittäin hyvä. Asetin levylle Velvet Jamin ja Pocketful Of Sandin perusteella todella kovat odotukset ja Tikrut lunastivat kaikki odotukseni kirkaasti sekä kolminkertaisesti. Taisinhan minä hehkuttaa Pocketful Of Sandia kesän parhaaksi suomalaisjulkaisuksi enkä sanojani aio syödä. The New Tigers on samanaikaisesti ihanan piristävä, mutta myös ihanan kiireetön ja levollinen. Määrätietoisesti, mutta kevyesti levy lipuu eteenpäin kitaramelodioidensa sattelemana Appun ja Valtterin luodessa laulullaan biiseihin uskomatonta tunnelmaa. Biiseistä välittyy ihan uskomaton fiilis. The New Tigersin musiikki tuntuu selkäytimessä asti - siis ihan oikeasti. Harvoin musiikki uppoaa näin syvälle.
World's Greatest Actor by thenewtigers

Levy lähtee käyntiin piristävällä ja energisellä World's Greatest Actor biisillä, joka on yksi levyn ehdottomia kohokohtia. Saundiltaan se poikkeaa paljon sinkuista pirteydellään, joten odotuksen monipuolisesta levystä heräsivät. Lopetus Clocks Of Destruction on myös toinen edukseen hyvin erottuva pirteä ja energinen biisi. Avauksena biisi on ihan loistava, sillä levyn ensikuuntelulla biisi lumosi minut lähes täysin. Vaikka Soundcloudista olin kappaleen aiemmin kuullut iski se nyt ihan eri tavalla. Sen jälkeen, kun iskettiin Velvet Jam, joka on myös levyn kohokohtia, olin jo melkein tajuton. Velvet Jamiakin minä aiemmassa postauksessa olin jo "ihan pikkasen" ehtinyt hehkuttaa.
The New Tigers : Velvet Jam by Soliti

Kaksi kovaa iskettiin heti alkuun. Seuraisko tästä alamäki vai voisiko levy pitää tasonsa edelleen korkealla? Vastaus on kyllä. Ala- ja ylämäki meno tosin jatkuu, muttei laadun vaan fiiliksen mukaan. Välillä käydään murheellisemmissa saundeissa, kuten Girls Are Out To Get Me biisissä ja välillä taas kiivetään ylämäkeä piristävämmän saundin merkeissä.

Mielenkiinto ei lopahda missään vaihessa. En edes tiedä monettako kertaa jo levyä kuuntelen läpi tätä kirjoittaessani, mutta silti se pysyy joka kerta yhtä mielenkiintoisena ja kahlitsevana. Fiilis vie täysin mukanaan. Kertakaan ei ole tullut sitä oloa, että "njääh, vaihdan biisin". Ja vaikka nyt levyltä läpitunkevaa fiilistä hehkutankin ei sovi unohtaa bändin soittopuolta, sillä vaikka kyseessä on uusi bändi eivät soittajat ole mitään untuvikkoja. Päinvastoin, sillä esimerkiki kitaramelodiat ovat erittäin hienoja ja taitavia. Muita soittajia mitenkään väheksymättä.

Vielä yksi biisi, jonka tahdon erikseen nostaa levyltä on tuo melkeinpä jo iki-ihana Pocketful Of Sand. Biisi vain kasvaa ja paranee kerta kerralta, vaikka sen ei edes uskoisi olevan enää mahdollista. Ei siitä mihinkään pääse, sillä tämä biisi hipoo melkein täydellisyyttä!
The New Tigers : Pocketful Of Sand by Soliti

Olen usein käyttänyt "rakastaa"-verbiä kirjoittaessani, mutta nyt en keksi mitään muuta sanaa, joka sopisi tähän paremmin. Sillä rakastan tätä levyä, rakastan The New Tigersia ja rakastan tätä musiikkia. Nyt tulee suuria sanoja, mutta tämä on tämä on parhaimpia levyjä, mitä olen aikoihin kuullut. Ehdotonta tämän vuoden kärkeä, ellei jopa itse se terävin kärki. Mahtavaa ja monipuolista musiikkia. Todella tykkään. Ihan kuin se ei olisi jo tullut selväksi...

Slow Show blogin Juhania lainaten: "Ihan saatanan hieno debyytti. Kiitos."