23. joulukuuta 2011

Levyvalinta: Caveman - Coco Beware

Ei joulumieltä, ei joulupostausta. Sorry guys.


Mutta sen sijaan päivän/viikon/kuukauden/minkä vain haluat levyvalinta! New Yorkilaisen Cavemanin debyyttialbumi Coco Beware on pyörinyt soittimessa niin taajasti ja on myös niin hyvä, että minun oli pakko saada sisällytettyä se blogiini. Coco Beware on maisemaltaan tummanpuhuva, mutta sisältää iloisia valonpilkahduksia. Tummanpuhuvuudestaan huolimatta levy ei missään nimessä ole melankolinen tai synkkäkään. Juuri tämä tekee levystä erittäin mielenkiintoisen. Onko se sitten kauniit ja yksinkertaiset melodiat vai musiikin keveähkö popmaisuus, jotka luovat levylle lämpimän tunnelman tummanpuhuvuuden rinnalle. Kuitenkin levy silti todella helppoa kuunneltavaa ensimäiselläkin kerralla, mutta tarttuu silti kuuntelijaan kiinni pahasti koukuttaen. Välillä levy viipyilee kasvattaen saundiaan ja sitten se jatkaa taas rauhalliseen tapaansa virrata eteenpäin.

Levyssä parasta antia on ehdottomasti kokonaisuus. Biisit ovat sulautuneet loistavasti yhteen täydentäen toisiaan. Kuunnellessasi jo viimeistä kappaletta luulet olevasi vasta levyn alkupuoliskolla. Coco Beware on levy, jonka kuuntelemisesta todella nauttii. Levy, joka on tehty nautiskeltavaksi. Todella hieno levy ja todella hieno debyytti! Levy on kuin minua varten luotu täsmäohjus, kyllä toimii!

Caveman "Old Friend" MP3 by The FADER

Caveman - Decide by GirlieActionInge

20. joulukuuta 2011

Cats on Fire - My Sense of Pride


Tällä hetkellä turkulaiseksi julistautunut Solitin kiinnittämä Cats On Fire julkaisi ensimmäisen sinkkunsa tulevalta kolmannelta albumiltaan. Albumi pysyttelee vielä nimettömänä, mutta sinkku on siis otsikostakin selväksi tullut My Sense of Pride. Julkaisu ajankohdaksikin levylle ollaan vasta annettu epämääräinen vuoden 2012 kevät.

I alla fall, kisulit ovat tulleet takaisin perinteisen iskelmällisellä biisillä, joka tuo mieleen vahvasti Rauli Baddingin, erityisesti kitarasooloon tultaessa. Pikkuseikkoja, mutta pisti korvaan eikä itseasiassa ole valittamista asiasta. Erityisesti pidän biisiä kuljettelevasta letkeästä kitaramelodiasta, joka luo biisille hyvinkin iloisen tunnelman. Paras-loistava-uskomaton-hypehype My Sense of Pride ei kuitenkaan ole, mutta vahva ja perusvarma osoitus bändin taidoista ja siitä, että hyvää kannattaa aina odottaa. Kokonaisuus on joka tapauksessa hyvä, eikä biisissä ole valittamisen aihetta. Innolla jään odottamaan seuraavaa sinkkua ja erityisesti sitä tulevaa albumia.

Biisin voit kuunnella tästä alta ja tuumailla, että veivätkö kissat kielesi.

Cats On Fire : My Sense Of Pride by Soliti

19. joulukuuta 2011

Astrid Swan - Here [Musiikkivideo]


Astrid Swanin on niittänyt elokuussa julkaistulla loistavalla cover-albumillaan nimeltä Hits (Pavement for Girls) lukuisista levyarvioista erittäin hyviä arvosanoja, ja ihan syystäkin. Kerrataan pikaisesti, että levy on siis tyylikäs, eheä ja koukuttava - eli lähes täydellinen cover-levy. Tänään julkaistulla albumin päätösbiisin Heren musiikkivideossa Astrid Swan palauttaa tunnelmat takaisin syksyiseen Helsinkiin, jonka kaduilla kaksi rakastavaista vaeltelevat yksinään palauttaen mieliinsä muistoja menneestä suhteesta.

Video kulkee siis hyvin haikeissa tunnelmissa, kuten biisikin. Kappale on jo yksinäänkin ollut haikean tunnelmallinen, mutta videon mukaan liittäessä kokonaisuudesta tulee jo hyvinkin koskettava. "Everything's Ending Here", kuten Astrid laulaakin. Videon ovat tehneet ensikertalaiset Patrick Lindholm ja Pyry Kovanen, ja erittäin onnistuneen videon ovat tehneetkin. Tykkään!

17. joulukuuta 2011

Magazine - No Thyself


30 vuotta sitten Magazine hajosi, mutta tänä syksynä se palasi takaisin kovempana kuin koskaan No Thyself albuminsa kanssa. Post-punkin sanansaattajat julkaisivat 11 pop-oopperaa sisältävän albumin, joka on kovakovakova. Kirjoittamisen jätän tähän, koska se on täysin turhaa. Levy on uskomaton, loistava, parasta koskaan ja niin edelleen!


Final Analysis Waltz by Magazine

Hello Mister Curtis (With Apologies) by Magazine

The Burden Of A Song by Magazine

16. joulukuuta 2011

Vuoden Parhaat Biisit à la Finlande '11 [TOP 10]


On taas se aika vuodesta, kun tontut kurkkivat ikkunoiden alla ja musabloggarit arpovat erilaisia "vuoden parhaat"-listojaan. Seuraan isojen poikien esimerkkiä ja katsahdan itsekin taakseni ja tarkastelen, että mitä kaikkea kulunut vuosi pitikään sisällä ja poimin niistä omat suosikkini. Kuten varmasti tiedättekin, kulunut vuosi on ollut erittäin hieno suomalaisen musiikin kannalta.

Halusin rajata oman listani vain suomalaisiin biiseihin, koska olen blogissani aina pyrkinyt mahdollisimman paljon keskittymään juuri kotimaiseen musiikkiin, niin luonnollisimmalta tuntuukin listata kotimaiset parhaat. Mainitaan vielä, että 1 biisi per bändi ja eivät ole missään arvojärjestyksessä.

Mirel Wagner - No Death
Tuskaa, synkkyyttä ja uskomatonta tulkintaa - sitä on Mirel Wagner. "No death can tear us apart" laulaa Mirel ja tekee sen uskomattoman kauniisti, haavoittuvasti ja intensiivisesti. Biisi ei jätä ketään kylmäksi vaan suorastaan syväjäädyttää kuuntelijan. Tämä kappale hipoo täydellisyyttä.


Samae Koskinen - En Anna Periks
Samae Koskinen teki mahtavan albumin, jonka arvoa vain nostaa se, että Samae on kirjoittanut lyriikkansa itse. Myönnän olevani sellainen kuuntelija, jolta helposti lyriikat välillä menevät ohi tai jätän ne ns. omaan arvoonsa. Onneksi on kuitenkin Samaen kaltaisia sanoittajia, jotka tekevät selkeitä elämän läheisiä lyriikoita, joissa ei ole taustalla ylitaiteellisia ja monimutkaisia kielikuvia tai vertauksia. Koko Kuuluuko Kuuntelen levy on todella hyvä, mutta erityisesti tämä avausraita En Anna Periks on kolahtanut minuun erityisen hyvin - ja erityisesti ne lyriikat. Aina biisiä kuunnellessani löydän itseni sanoituksista.

En anna periks by Samae Koskinen

Kakka-Hätä77 - Tuttipullonimijä
Parasta kotimaista punkia piiitkään aikaan. Vähän aikaa sitten yhteistuumin uransa päättänyt bändi jätti jälkeensä vuoden ehdottomasti parhaan punk-levyn, joka on myös kirkaasti yksi tämän vuoden kohokohdista. Huippu isolla H:lla!


French Films - Convict
French Films kuuluu The New Tigersin ja Fotoshopin kanssa sarjaamme vuoden parhaat debyytit. Imaginary Future -levy onkin syksyn aikana kiitettävän tiheästi pyörinyt soittimessa, sillä siihen ei vain kyllästy. Levyllä on monta todella hyvää biisiä ja tällä hetkellä Convict tuntui parhaalta, eli tämän hetkiseen fiilikseen sopivimmalta.

Convict by French Films

Yournalist - Nigerian Girl
Ahh, biisi joka palauttaa kesän keskelle joulukuuta. Aurinkoinen, energinen ja raikas, mutta myös ennen kaikkea todella hyvä! Yournalist julkaisi kesällä EP:n, jolle tuli kasattua aikamoiset odotukset, jotka eivät oikein täytteneet. Mutta antaa musiikin rauhassa vielä hakea muotoaan, kun potentiaalia kuitenkin on. Jäihän levyltä kuitenkin käteen loistavia biisejä, kuten kyseinen Nigerian Girl, kokonaisuus ei vain ollut odotetun hyvä. Biisi onneksi on yksinään erinomainen ja kuka oikeasti ei voi olla ihastumatta tähän introon?

Yournalist - Nigerian Girl by drinktonightrecords

Fotoshop - Speed vs. Distance
Fotoshop eli Jarno-Erik Faarinen tuli ja löi tiskiin uuden omakustanne debyyttinsä Lifeformsin, jota blogissa jos toisessakin kehuttiin vuoden parhaimpien joukkoon. Tätä ei käy kieltäminen, sillä levy onkin erittäin hyvä. Levy on tyylikäs ja omaperäinen valmis paketti, jolta ei suoraan sanottuna puutu mitään. Jos tämä biisi kolahtaa, suosittelen tutustumaan koko levyyn Fotoshopin Bandcamp -sivuilla

Speed vs Distance by Fotoshop

Black Twig julkaisee Paper Trees debyyttialbuminsa vasta ensi vuoden puolella, mutta kahmii nyt jo mainintoja erinäisiltä top-listoilta debyyttialbuminsa sinkuilla. Black Twig jatkaa tänä vuonna henkiin heränneen suomalaisten kitaravetoisten bändien tarinaa tarjoamalla neljä minuuttisen mestariteoksen surisevia kitarariffejä, huhuiluja sekä puhtaita melodioita. Kuten Dave Lindholmkin laulaa: "Annan kitaran surista vaan"

Paper Trees -albumista vielä tulossa lisääkin juttua kunhan joululoma pyörähtää käyntiin ja on kunnolla aikaa.

Black Twig : Lake Song by Soliti

Rubik - World Around You
Jos yhdestäkin vastaavasta listasta puuttuu Rubik, niin siinä on silloin virhe. Alkuvuodesta julkaistu Solar käänsi Rubikin purjeet kohti kansainvälisempiä indie-vesiä. Levy on tajuttoman hyvä, tasainen ja monipuolinen. Tältäkin levyltä oli erittäin vaikeaa valita, mikä olisi se ns. "paras" ja se kertoo paljon siitä, miten tasaisen laadukas itse levy on. Rubik on matkalla suureksi bändiksi. Loistavaa työtä!

Rubik - Laws Of Gravity by Fullsteam

Regina - Jos Et Sä Soita
Musiikillisesti uudesti syntynyt Regina julkaisi kesällä Soita Mulle levynsä, joka on ehdottomasti kovimpia kotimaisia levyjä tänä vuonna. Levy on täynnä toinen toistaan kovempia utuisissa maisemissa leijaleivia kitaravetoisia biisejä ja vaikean aivotyön jälkeen tulin siihen tulokseen, että Jos Et Sä Soita on levyltä sydäntäni lähinnä oleva biisi. Regina on ihQ.

Jos et sä soita by REGINA

Pocketful of Sand on niin uskomaton biisi, että se on täysin oikeutetusti lunastanut paikkansa listallani. Harvassa ovat ne biisit, jotka näin voimakkaasti tuntuvat paranevan aina jokaisella kuuntelukerralla, mutta silti saavat hetken tuntumaan siltä kuin se olisi vasta ensimmäinen kerta, kun kuulet koko biisiä. Kahdeksan minuuttia taivaallista kitarasurinointia. Tältäkö kuulostaa taivaassa? Ihan huikea biisi, joka löytyy ihan huikealta debyytiltä.

The New Tigers : Pocketful Of Sand by Soliti

Thö end.

Listaa tuli sitten väsättyä usean päivän aikana pienissä pätkissä ja vähän väliä biisejä vaihdellen, jotten pahoittelut aivopieruista, virheista, yms. joita teksti saattaa sisältää. Biisit ovat kuitenkin se pointti, juunou.

12. joulukuuta 2011

Eva on The Western Castle Island - 夏之恋 (Happy)


Aiemminkin blogissa esillä ollut Eva on the Western Castle Island on julkaissut toisen sinkkunsa nimeltä 夏之恋, joka siis lontooksi nimi kääntyy Happy, jos joku sivistymätön ei malaijiaa taida. Toisella sinkullaan bändi jatkaa pirteää ja energistä indie-pop linjaansa. Linja tuntuukin sopivan bändille oikein hyvin, sillä molemmat tähän mennessä julkaistut sinkkua ovat olleet oikein hyviä. Vaikka tällä hetkellä samankaltainen iloinen ja pirteä surf/indie-poppailu on aikamoinen hittijuttu ja samanhenkisiä bändejä on tarjolla monia, onnistuu Eva on the Western Castle Island erottumaan joukosta edukseen. Happy soi iloisesti ja luonnollisesti, mutta myös sujuvasti takertelematta. Tuntuu kuin lämmin tuulahdus Malesiasta puhaltaisi lävitsesi biisin aikana jättäen jälkeensä iloisen ja laineilevan tunnelman. Kuitenkaan Happy ei sulaudu edeltäjänsä tavoin aivan yhtä hyvin yhtenäiseksi biisiksi vaan paikoitellen biisistä jää vähän irrallinen maku. Osaset ovat ihan kunnossa, mutta lopullinen sulautuminen yhdeksi kokonaiseksi biisiksi jäi vähän uupumaan. Jälkimaku on kuitenkin hyvä.

Sisältäni alkaa pikku hiljaa kuoriutumaan pieni Eva on the Western Castle Island fanboy, sillä pidän bändin omasta (malesialaisesta?) fiiliksestä. Happy ei yltänyt edeltäjänsä tasolle, mutta ei silti ollut mikään pettymyskään ja siksi nyt suurella innolla odotan uutisia bändin jatkosta.


夏之恋 (Happy) by Eva on the Western

10. joulukuuta 2011

Greymouth - The Boy


Huhhahhei! Nyt täytyy heti alkuun todeta, että hetkeen mikään bändi ei ole löynyt minua yhtä sanattomaksi kuin Greymouth tällä kertaa. Kun Greymouthin ensimmäinen sinkku saapui loppuunsa, istua tönötin hetken hiljaa hämmentyneenä. Toivuttuani shokista pistin kappaleen soimaan uudelleen ja aloin keräilemään sekalaisia ajatuksiani, joita kuunnellessani olin rustannut paperille. Päällimäisenä mieleeni biisistä jäi ehdottomasti puhdas ja kaunis, mutta myös erittäin vahva laulu, joka porautuu suoraan selkäytimeen aiheuttaen suunnattomia kylmiä väreitä. Vaikka laulajaa nyt kovin hehkutankin ei muuta orkesteria pidä yhtään väheksyä. Soundillisesti biisi on täyteläistä, mutta silti jykevää kuin kallio ja yhdistettynä lauluun on lopputulos veret seisauttava kokonaisuus. Täytyy vielä mainita, että biisissä esiintyvä veikeä banjo! Johtuukohan juuri siitä banjosta, mutta minulle tuli vähän mieleen Scandinavian Music Group.


Helsinkiläinen Greymouth tekee jo ensimmäisellä sinkullaan vakuuttavaa työtä. En tiedä jäsenien taustoista, mutta musiikissa on jo selvästi mukana ammattilaisen otteet. Erittäin hienoa työtä - todellakin tykkään!

The Boy by Greymouth

9. joulukuuta 2011

Paperfangs - Lifelong [+video]


Paperfangs julkaisi pari päivää sitten uuden biisinsä nimeltä Lifelong ja visuaalisesta puolestaan tunnettu poppoo julkaisikin biisin musiikkivideonkin jo tänään. Päätin siis hyödyntää tämän erinomaisen tilaisuuden hypätä vaunuun mukaan ja samalla iskeä kaksi kärpästä yhdellä iskulla, biisin ja videon). Paperfangsin kehitys on menossa juuri oikeaan suuntaan, sillä täytyy itsekin todeta, kuten muutkin musabloggarit, että tämä todellakin on parasta Paperfangsia tähän mennessä. Lifelong on rauhallinen ja maisemaa maisemaa maalava biisi, joka ei jätä jälkeensä ainoastaan kaunista sekä puhdasta äänimaailmaa vaan myös ajatuksia herättävän hokeman: "You said lifelong, is it still on?" Sen lisäksi biisi jää pelottavan tehokkaasti pyörimään päähän. Varsinkin tuo mainitsemani hokema ja pikkutytön huudahdukset.


Kaiken kaikkiaan Lifelong on erittäin hyvä biisi, jota kuunnellessa kelpaa odotella Paperfangsin ensijulkaisua. Tarkkaa ajankohtaa siitä ei ole, mutta eiköhän se aika pian jo 
ilmestyne.




Sitten vielä biisi ihan yksinään Soundcloudista videoita karttaville. Voit myös samalla ladata biisin itsellesi, jos (ja kun) se maittaa.

Lifelong by Paperfangs

8. joulukuuta 2011

Zebra And Snake - Burden


Aasiaa tällä hetkellä valloittava Zebra and Snake julkaisi hiljattain aiemmin teaserina pyörineen Burdenin nyt koko komeudessaan. Biisi on erittäin tarttuva elektroninen iloittelu, joka jättää jälkeensä positiivisen fiiliksen ja sopivasti päähän soimaan jäävän iloisen melodian. Biisi on siis täydellinen piristys tähän joulukuiseen pimeään sekä loskaiseen säähän. Toivottavasti siellä Aasiassa on mukavan lämmintä ja aurinkoista.

Burden on erittäin koukuttava biisi, jota jokaisen kuuntelukerran jälkeen janoaa vieläkin vähän lisää ja replay-nappi saa taas kärsiä. Zebra and Snake on julkaisemassa debyyttialbumiaan ensi huhtikuussa ja albumi kantaa nimeä Healing Music. Joka tapauksessa Burden todella hyvä, ellei jopa loistava.

Burden by Zebra and Snake

4. joulukuuta 2011

Avasaxa - Avasaxa EP


Avasaxa on suomalainen elektroninen postrock/shoegaze bändi, joka julkaisi ensimmäisen EP:nsä muutama kuukausi takaperin. Niihin aikoihin sain itsekin ensikosketukseni bändin musiikkiin Stop, Shake, Honey, Go blogin kautta ja heti ensikuulemalta bändin viileä ja tyylikäs musiikki lumosi minut. Musiikki on hitaasti etenevää rauhallisten äänien tanssia, joka on samalla erittäin mielenkiintoista ja kaiken huomion puoleensa vetävää. Annan pienen vinkin: Kuunnelkaa Avasaxan EP läpi kuulokkeista ennen nukkumaanmenoa maatessane pimeässä huoneessa omalla sängyllänne. Kokemus on äärimäisen hieno ja hypnoottinen.

Eilen Avasaxa laittoi EP:nsä ilmaiseen jakeluun Soundcloudissa, joten kuunneltuasi sen tästä alta voit myös ladata sen kokonaan itsellesi. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen plätty. Enjoy!

Avasaxa EP by Avasaxa

2. joulukuuta 2011

Lana Del Rey - Born To Die


Lana Del Rey on naikkonen, joka kohahdutti musiikkiblogien maailmaa jokin aika sitten huikealla Video Games debyyttisinkullaan. Itsehän rakastuin kyseiseen biisin - on se niin uskomaton. Toinen sinkku Born To Die ei yllä ihan samoihin mittakaavoihin edeltäjänsä kanssa, mutta tämä ei itsensä biisin arvoa vähennä. Kaksi napakymppiä putkeen olisikin jo melkein liian hyvää ollakseen totta. Nykyään mielestäni on alkanut korostua liikaa ilmiö, että artisteilta aina odotetaan joka kerralta aina vain parempaa ja parempaa. Usein tuntuu, että uusia biisejä sysätään pimeään nurkkaan "koska se ei ollut parempi".

Born To Die on oikein hyvää jatkoa ensimäiselle sinkulle ja sinkut enteilevätkin kelpo albumia. Born 2 Die albumi saakin julkaisunsa jo Tammikuussa, eli onneksi aika pian. Itse odotan levyä suurella innolla, sillä rakastan naisartisteja ja Lana Del Rey on osoittautunut erittäin hyväksi sellaiseksi.

30. marraskuuta 2011

Huippua, Huikeeta, Mahtavaa! [Wiidakko ja Black Twig]

Huh huh. Otsikko tiivistää tämän hetkiset ajatukseni ihan täydellisesti. Kotiin tultuani sain ilahduin suunnattomasti huomattuani, että Black Twigin Paper Trees debyyttialbumi oli päivän aikana kolahtanut postiluukusta! Kyseinen levy olisi jo yksinäänkin riittänyt piristämään tätä keskiviikkoiltaa, mutta päästyäni koneelle ja Facebookkiin saan vielä huomata, että tänään julkaisunsa saanut Wiidakon s/t albumi on ilmaiseksi kuunneltavissa Bandcampissa. Ja nyt ei muuta kuin kuuntelemaan ja naatiskelemaan! Uskaltaisin luvata, että molemmista levyistä on tulossa lähiaikoina kattavampikin kirjoitus, mutta sitä odotellessa voitte itsekin tutustua Wiidakon uuten levyyn ja vaikka Black Twigin sinkkuihin (Death Scene ja Lake Song) tai Swans et Tea EP-levyyn.



29. marraskuuta 2011

The New Tigers - Toffee / Chocolate


On ilo olla Nick Trianin postituslistalla, kun hän kerta toisensa jälkeen sähköpostitse lähestyy uusien ja totta kai hyvien kappaleiden kanssa. Näin siis kävi tänäänkin, kun keväällä uskomattoman debyytin tehneet turkulaiset tiikerit eli The New Tigers julkaisi kaksi debyytiltä pois jäänyttä biisiä. Nimistä päätellen tikrut ovat viettäneet karkkipäivää biisejä nimetessään, kun erittäin makeissa aiheissa liikuskellaan.

Kärpäsen lailla surisevan Toffeen ja rauhallisesti maalailevan instrumentaalisen Chocolaten, joka pikku hiljaa kasvaen huipuntuu mahtavaaan surinakitarointiin. Molemmat biisit ovat loistavaa jatkoa bändin huikealle debyyttialbumille. Itseasiassa pistää vähän mietityttämään, että miksiköhän nämä biisit eivät levylle päässeet. Asialla ei kuitenkaan ole kummempaa merkitystä, kun tärkeintä kuitenkin on se, että nämäkin helmet ollaan julkaistu.


Jos tikrut ovat sinulle uusi tuttavuus ja nämä biisit kolahtivat, niin suurella lämmöllä suosittelen tutustumaan bändin syksyllä julkaistuun self titled debyyttialbumiin. Tai jos tuntuu, että olet jo kuluttanut oman levysi puhki, niin tässä on paikkausmateriaalia kahden biisin verran. Joka tapauksessa tässä olisi nyt sitten sitä karkkia herkkusuille:
The New Tigers : Toffee/Chocolate by Soliti

P.S. Toffeen voit ladata itsellesi.

22. marraskuuta 2011

Black Twig - Death Scene


Sattuisko ketään kiinnostamaan uusi hyvä suomalainen musiikki? No tuskinpa, mutta ihan vaan kiusaksenne tulin nyt hehkuttamaan Black Twigin uutta mahtavaa biisiä nimeltä Death Scene. Eilen eli maanantaina Soliti siis julkaisi Death Scenen, joka on jo toinen sinkku Black Twigin tammikuussa julkaistavalta debyyttialbumilta. En tiedä onko blogin pitäminen avannut silmäni uudella tavalla, mutta itselläni on sellainen tuntuma, että suomalaisen musiikin taso vain kohoaa koko ajan. Aiemmin saatoin ajatella, että eihän Suomesta muuta hyvää musiikkia tule kuin metallia, mutta se väite ei pidä lähellekään paikkaansa. Voin luvata, että tulen olemaan 50 vuoden päästä se isoisä, joka aina jaksaa muistuttaa lapsen lapsilleen siitä miten "minun nuoruudessani musiikkikin oli paljon parempaa". Olenhan täysin oikeutettu siihen!


Ensimmäinen sinkku eli Lake Song nosti odotukset jo korkealle, mutta nyt ne nousevat jo suorastaan pilviin, kun suoraviivainen 90-lukua puhkuva särökitarasaundi räjäytti tajuntani. Death Scene on biisinä jotain mihin en ehkä koskaan kyllästy, sillä siinä yhdistyy niin moni asia, jota suorastaan rakastan. Biisi on todella tarttuva ralli, joka koukuttaa kuuntelijan pahemman kerran. Kerta toisensa jälkeen aina päätyy painamaan sitä samaista replay-nappia, kun koskaan ei tunnu saavan biisistä tarpeekseen. Rento ja kepeä laulu huhuiluineen sekä kevyet kitaramelodiat luovat biisiin oman tarttuvuutensa onnistuen kuitenkin samalla säilyttämään biisin mielenkiintoisuuden. Biisin aikana tekee mieli sulkea silmät ja antaa musiikin uppoutua suoraan selkäytimeen. Tämä musiikki on jotain, mitä kuumeisesti janoan lisää. Jos tammikuussa julkaistava debyyttialbumi Paper Trees on niin hyvä kuin nämä sinkut antavat odottaa en voi muuta kuin itkeä ilosta ja kiittää.
Black Twig : Death Scene by Soliti





18. marraskuuta 2011

Kevin - A Lonely Place / The Friend - This Hour [Musavideot]

Tervehdys ja hyvää perjantai-iltaa! Ajattelin piristää aina niin ankeaa perjantai-iltaa parilla viihdyttävällä sekä ennen kaikkea hyvällä musiikkivideolla, jotka molemmat ovat totta kai suomalaisia. Mutta mitäs tässä turhia enää jaarittelemaan, eli käydääs videoiden kimppuun.



Kevin julkaisi tulevan albuminsa ensimmäisen singlen A Lonely Placen muutamisen viikkoa sitten ja tuli myös tässäkin blogissa noteeratuksi. Silloin Kevin lupaili, että biisistä on video tulossa vielä marraskuun aikana ja sehän tuli. Tätä musiikillista herkkua on sitten tarjolla kokonaisen levyllisen verran ensi vuoden alkuvuodesta. (Olipa typerästi ilmaistu.)



The Friend on minulle nyt noin 15 minuuttia vanha tuttavuus, johon tutustuin sattumalta interenit ihmeellisen maailman kautta. Bändi julkaisi debyyttialbuminsa Athletic Girlsin alkuvuodesta ja reilu kuukausi sitten The Hour biisistä saatiin musiikkivideo nautittavaksemme. Ja sen tämä biisi sekä musiikkivideo ainakin aiheutti, että takuulla aion lähipäivinä uppoutua syvemmin tuohon heidän debyyttilevyynsä!

15. marraskuuta 2011

Eva On The Western Castle Island - Shooting Stars & Satellites


Eva On The Western Castle Island on kolmen suomalaisen herran ja kiinalais/malesialaislaisen solisti Evan muodostama indie pop yhtye. Eva toimi jo kotimaassaan Malesiassa laulajana ja muutama vuosi sitten Suomeen muutettuaan Martinin, Ilkan ja Eeron, jotka etsivät uudelle bändilleen laulajaa ja malesialaisen Evan tiet kohtasivat ja Eva On The Western Castle Island:n tarina sai alkunsa. Tämähän on suorastaan kulttuurien rakkaustarina!

Yhteistyö on alkanut tuottaa tulosta ja bändiltä on hiljattain julkaistu ensimmäinen sinkku nimeltään Shooting Stars & Satellites. Yhteistyö on tuottanut tulosta siinäkin mielessä, että biisi kuulostaa todella hyvältä. Biisi on tarttuva ja pirteä, mutta tunnelmaltaan myös sopivan iloinen ja letkeä. Lisäksi heti introsta tulee esiin biisin oma energisyys. Biisi sisältää melodisia tarttuvia koukkuja, jotka luovat biisin omanlaistansa tunnelmaa. Erityisesti loppupuoliskon melodisesta pätkästä pidin. Lisäksi taustalauluilla ollaan onnistuttu hienosti luomaan Evan lauluun ja koko biisiin eri ulottuvuuksia. Ja vetäähän Eva tässä pisteet kotiin laulusuorituksillaan. Ei kuitenkaan pidä muutakaan orkesteria väheksyä, sillä soittopuoli ollaan suoritettu erittäin mallikkaasti

Shooting Stars & Satellites on positiivinen ja erittäin koukuttava biisi, joka hetkessä tempaa kuuntelijan mukaansa ja ennen kuin huomaakaan pää nyökkyy sekä jalka hakkaa musiikin tahdissa. Tässä on vasta ensimmäinen sinkku, mutta se on erittäin lupaava ja innolla odotan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Toivottavasti mahtavan debyyttilevyn. Eva On The Western Castle Island on bändi, jonka nimi kannattaa painaa mieleen. "Sanokaa minun sanoneen"

Shooting Stars & Satellites by Have you heard

8. marraskuuta 2011

Tom Waits - Satisfied [Musiikkivideo]

Mä en vaan millään Tom Waitsin uudesta albumista tarpeekseni ja nyt tuli vielä lisätty kunnon sangollinen vettä myllyyn, kun Satisfied biisistä julkaistiin musiikkivideo. Jesse Dylanin (eli Bob Dylanin pojan) ohjaamassa pätkässä Tomppa keikkuu, keinuu ja tanssahtelee erittäin omaperäisesti utuisen mustavalkoisessa ympäristössä. Videossahan on fiilistä!

Katsasta video tästä alta, sillä siinä on omanlaisensa viehätys, joka kannattaa kokea.

5. marraskuuta 2011

Hyvää huomenta Suomi hyvin pyyhkii!

Guten Morgen! Ai että, en muista koska viimeksi olisi ollut yhtä mukava aamu ja siksi oikein innostauduin vähän kirjoittelemaankin. Rakastan yli kaiken raukeita ja rentoja viikonloppuaamuja, kun saa nukkua rauhassa, makoilla laiskana sängyssä ja sitten kammeta itsensä keittämään pari kuppia kahvia. Aamukaffia odotellessa selailee nopeasti sarjakuvat ja katsoo jos lehdistä löytyisi kiinnostavia levyarvioita. Kahvin tiputtua napataan kupillinen mukaan ja istahdetaan koneelle fiilistelemään hyvää musiikkia. Täydellinen aamu on täydellinen.

Tämän aamun tehtäväksi olen ottanut itselleni Coldplayn uusimpaan eli Mylo Xylotoon tutustumisen. Ja koska olen tällä hetkellä yli optimistinen, kliseinen ja Colplay, niin upotteeksi totta kai Viva La Vida!

3. marraskuuta 2011

Kevin - A Lonely Place



Useamman vuoden hiljaiselon psydekeelisävytteistä rockia soittava suomalainen Kevin on julkaissut ensimmäisen biisinsä ensi vuoden puolella julkaistavalta kolmannelta albumiltaan. Bändi itse luonnehtii musiikkian kaleidoskoooppiseksi indie-rockiksi eikä sitä käy kieltäminen. A Lonely Place on groovaileva ja erittäin tarttuvan bassoraidan omaava monipuolinen biisi, josta huokuu läpi omanlaatuisensa psykedeelinen raukeus ja leppoisuus.

A Lonely Place toimii, tykittää, rokkaa ja paranee harppauksen lailla jokaisella kuuntelukerralla. Kyseessä on vasta yksi biisi tulevalta levyltä, mutta jos samanlainen menoo jatkuu, niin on meillä käsissämme erittäin hieno paluulevy. Yksittäisenä biisinä A Lonely Place kuitenkin toimii ja ihan helkutin hyvin!

Kiinnostus heräsi ja kohosi kattoon asti. Jos samanlaista herkkua on tulossa levyllinen, niin huhheijaakaa mikä levy. Jätetään arvelut kuitenkin sinnemäksi ja fiilistelän nyt tämän biisin tahdissa odotellen seuraavia sinkkuja sekä koko plättyä. Mainittakoot vielä, että biisistä on tulossa musiikkivideo vielä tämän kuun aikana.

A Lonely Place by Kevin (band)

Lisäinfoa, uutisia, yms esimerkiksi seuraavista: Naamakirja ja http://www.kevin.fi/
Rakkaudella, Markku


Indian Trails - Light Cuts Shapes Sharp

Suomen musiikkimarkkinoille on murtautumassa jälleen erittäin lupaavan oloinen bändi. Elikkäs Indian Trails julkaisi eilen ensimmäisen sinkkunsa, joka tottelee nimeä Light Cuts Shapes Sharp. Raikkaan energinen sekä kesäinen indie-rock poljento Light Cuts Shapes Sharp muistuttaa hyvinkin paljon erittäin paljon hehkutettua Big Wave Ridersia musiikiltaan. Ja kun muistelee millaisen vastaanoton Big Wave Ridersin EP sai tänä syksynä, ei kuulosta ollenkaan huonolta.


Niinno, mitäs tässä sen enempää turhaan selostelemaan. Bändi vaikuttaa oikein lupaavalta ja ainakin ensimmäinen biisi on erittäin hyvä. Raikasta ja fiiliksellä soitettua indie-rockia, mikäs sen parempaa. Jää nähtäväksi mitä Indian Trailsilta jatkossa saamme odottaa, mutta innolla sitä odotan!

Light Cuts Shapes Sharp by Indian Trails

2. marraskuuta 2011

Mä Kuuntelen Tomppaa [Tom Waits - Bad As Me]


Tomppa on aina Tomppa, vaikka voissa paistais. Paula tosin biisissään laulaa Tom Jonesista, mutta eihän se nyt niin tarkkaa ole. Totesin tänään, etten ole blogissani noteerannut millän tavalla yhtä syksyn hienoimmista julkaisusta eli Tom Waitsin Bad As Me albumia, joka julkaistiin 25. lokakuuta ellen nyt ihan väärin muista.

En kuitenkaan ala jaarittelemaan tästä mitään sen enempää, sillä se ei ole ollenkaan tarpeellista. Tom Waits tekee levyllä erittäin vakuuttavaa jälkeä osaamisestaan. Laulaja venyy ihan uusiin mittoihin ja tekee levystä todella monipuolisen, jolta löytyy varmasti kaikille kuuntelijoille jotain mieluista. Kova on, suosittelen.

Tom Waits - Bad As Me by antirecords
Tom Waits - Back In The Crowd by antirecords

Rakkaudella, Markku

1. marraskuuta 2011

Loft Apartment Someone's Will Demo

Heipparallaa taas kaikki rakkaat ystäväni. Olette varmaan olleet hirveän huolisanne, kun olin kadonnut johonkin, mutta nyt kuitenkin olen taas blogin äärellä. Jos jotakuta sattuu kiinnostamaan, niin olin siis viime viikonlopun urheiluleirillä ja muutenkin tässä viime aikoina on paljon ollut ohjelmaa koulun sekä muiden seikkojen takia. Pidemmittä puheitta tän päivän musiikkiin.


"There is so much you can’t see with your eyes. So it’s about travelling in the deep twisted forest of human mind, boat lights in the river, don’t be afraid."

Lainaus on napattu suoraan Facebookista yhtyeen sivuilla olevasta biografiasta. Halusin liittää lainauksen tekstiini koska se selittää ja kuvaa Loft Apartmentin musiikkia niin hienosti. Infotaan tähän väliin, että Loft Apartment on kahden Turussa majaa pitävän psykologian opiskelijan muodostama yhtye, joka tekee elektronista musiikkia yhdistellen monia sen alalajeja. Noin kuukausi sitten yhtye julkaisi demon, jonka myötä bändiin olen tutustunut ja en kiellä etteikö bändi olisi vakuuttanut.
Biisit yksinkertaisesti toimivat todella hyvin. Erityisesti Sanni Pesosen laulu on todella lumoavaa ja hienoa kuunneltavaa. Taustoista sen verran, että paikka paikoin biiseissä tapahtuu liian paljon yhtäaikaisesti. Esimerkiksi juuri Someone's Will biisin loppupuoliskolla siellä sun täällä soi ties mikä lehmänkello ja erilainen rumpufilli eikä niissä vain pysy perässä. Mutta kun kokonaisuutta katsotaan ovat ne vain pikkuseikkoja, jotka häiristevät vain hetken ja harvoin.
Vielä täytyy mainita kakkosbiisistä eli Yellow Rosesista, että jos James Blake olisi nainen, niin Yellow Roses olisi hänen tekemänsä.

Kaiken kaikkiaan jälleen oikein positiivinen uusi yhtye suomalaisen elektronisen musiikin saralta. Jään suurella mielenkiinnolla odottamaan tämän yhtyeen lisätuotantoa, sillä itse ainakin näen bändissä hiomattoman timantin merkkejä.


Loft Apartment Demo by Loft Apartment

27. lokakuuta 2011

Pyhimys - Paranoid


Ja sitten ihan lyhyesti, kiitos laiskuuteni, koulutöiden ja leiritavaroiden pakkaamisen. Jos tiivistetään oikein rankalla kädellä, niin asiani on, että Pyhimyksen uusi Paranoid albumi toimii! Infoksi, että Paranoid on siis saanut julkaisunsa eilen (26.10) ja on samalla Pyhimyksen soolouran viimeinen albumi. Levy on päässyt nauttimaan paljosta huomiosta, jota erityisesti aiheuttaa se, että levyn jokainen biisi ollaan nimetty albumin nimen mukaisesti Paranoidiksi. Apulantahan on käyttänyt samaa kikkaa kyllästyessään biisien tekotaiteellisiin nimiin, mutta silti se onnistuu edelleen herättämään hilpeyttä Pyhimyksenkin kohdalla. Jos vähänkään suomiräp kolahtaa, niin tässä olisi tarjolla yksi vuoden kovimpia levyjä, joka todellakin sinun kannattaa hankkia!

Paranoid toimii ja suomiräp on tuhottoman aliarvostettua.
Rakkaudella, Markku

Paranoid #11

Paranoid #6

Paranoid #13

26. lokakuuta 2011

Kakka-Hätä 77 2006-2011


Olettekin jo saattaneet kuulla, mutta kerrataas. Sunnuntaina (24.10) yksi parhaista ja suosituimmista suomalaisista punk-bändeistä eli Kakka-Hätä 77 matkasi tiensä päähän ja hajosi lopulta yhtyeen sisäisiin riitoihin. Ei tästä oikein muuta voi sanoa kuin, että harmin paikka. Todellakin sääli, sillä Kakkis on kesällä ilmestyneen ensimmäisen pitkäsoittonsa Huoltoasemalle Unohdettu Mies albumin myötä bändi on noussut yhdeksi suosikeistani ja levy taitaakin olla viime kuukausien eniten kuuntelemani levy.

Bändin jäsenet kuitenkin jatkavat edelleen musiikin parissa muissa bändeissä sekä omissa projekteissaan. Sääli kuitenkin, että jatkossa tätä bändiä voi kuunnella vain levyltä. Ja se, ettei tätä musiikkia saada enää lisää.

Lupaan tästä lähtien aina tuttipulloa imiessäni muistella Kakka-Hätä 77:n musiikkia.





23. lokakuuta 2011

M83 - Hurry Up, We're Dreaming


M83:n uutukainen Hurry Up, We're Dreaming tuplalevy on kokonaisuudessaan ihan mahtava levy. Se on mahtipontinen niin musiikillisesti kuin myös kooltan, sillä levyhän on 22 biisin ja 75 minuutin pituinen jättiläinen. Etukäteen ja ensimmäisillä kuuntelukerroilla juuri tuo koko hieman hirvitti, mutta pikku hiljaa levy alkoi avautumaan kunnolla ja sen sisään uppoutui täysin. Valtavan ulkomuodon alta hiljalleen paljastuukin yllättävän simppeli, mutta erittäin hyvä kokonaisuus. Nyt kun levyä on jo kuunnellut monet kerrat läpi tajuaa, että eihän tämä levy olisi yhtään mitään lyhyempänä. Levy vain menettäisi kaiken mahtipontisuutensa, mikä on koko levyn selkäranka ja lumoava tekijä. Levy ei ole vain kasa loistavia biisejä vaan loistavista biiseistä yhteen punottu loistava ja mahtipontinen kokonaisuus.

Pienen sulattelun jälkeen levy alkaa todella toimia ja siitä paljastuu lukuisten loistavien biisien taustalta myös loistava kokonaisuus. Uljas ja mahtipontinen levy, joka on ehdottomasti yksi vuoden parhaita. Ja tuossa pituudessa on se erittäin hyvä puoli, ettei tähän ainakaan ihan heti ehdi kyllästyäkään. Hurry Up We're Dreaming on lumonnut minut täysin ja rakastan sitä juuri tälläisenä enkä kaipaa mitään muutoksia. Kerta kerralta biisit ja levy aina vain paranee. Voiko joku oikeasti vihata tätä?

Näin hyvä levy se on: ★★★★★
Rakkaudella, Markku



Spotify, FacebookKotisivutTwitter 

20. lokakuuta 2011

Hey Heather - We Are Not Safe Here [Albumi]

Mike Sirén ©
Hey Heather on helsinkiläinen melodista ja popmaista punkrockia soittava yhtye, joka julkaisi debyyttinsä We Are Not Safe Here:n viime maaliskuussa. Koska tänne landelle ei sana kovin nopeasti kiiri, niin tutustuin bändiin vasta viime viikolla. Saattaa kuitenkin olla, että levyn sinkun Regrets?:n olisin kuullut aiemminkin YleX:ltä soituaan siellä suhteellisen tiivistii tehobiisinä. Kyseinen avausraita nimittäin kuulosti uskomattoman tutuluta vaikka biisin sekä bändin nimi ei suoraan sanottuna herättänyt mitään muistikuvia. Ja tämähän on siis erittäin positiivinen piirre, sillä se kertoo siitä, että biisi on tehnyt vaikutuksen aikoinaan, kun heti ensisekunnilta ajattelee että: "Hei, täähän on tuttu biisi!".
Regrets?
Avausraita Regrets? potkaisee levyn käytiin energisyydellän. Biisi on energinen paketti, johon ollaan ujutettu mukaan paljon melodisuutta ja erittäin tarttuva kertosäe. Tarkemmin ajatellen eihän se ole mikään yllätys, että tämä on soinut viikon tehobiisinä YleX:llä. Energisyyttä ja meininkiä biisistä ei puutu. Mielestäni tämä biisi aika onnistuneesti kuvaa koko Hey Heatherin olemusta ja We Are Not Safe Here albumia. Energinen, melodisesti taitava ja tarttuva.

En kuitenkaan tarkoita, että levy olisi kaavamaista avausraidan toistamista. Itseasiassa levy on yllättävän monipuolinen, mikä on erittäin positiviista. Usein punkrock-bändeillä on se ongelma, että koko levy on biisi toisensa perään ylienergistä ja nopeatempoista vääntöä jatkuvalla syötöllä. Se kun vielä tungetaan täyteen melodisia riffejä, on kokonaisuus aika ylikyllästetty ja kokonaisuus kärsii pahasti. Hey Heather on kuitenkin onnistunut pysymään poissa tältä tieltä vaan musiikki pysyy hyvän maun rajoissa ja levyltä löytyykin paljon rauhallisimpia sekä melodisesti komeampia biisejä, kuten She, Killer! [Spotify] ja Drop Dead Time. Joista erityisesti ensin mainittu on noussut yhdeksi suosikeistani koko levyltä.


Kokonaisuudessaan Hey Heatherin debyytti on oikein onnistunut ja toimiva levy. Itseasiassa meininki on sen verran hommansa osaava, että välillä ihan unohtaa, että kyseessä edes on debyyttialbumi. Levyltä löytyy omat selvät kohokohtansa, mutta osa biiseistä jää kuitenkin myös pahasti varjoon. Vaikka kuuntelukertoja on alla jo useampia levystä jää aina mieleen vain juuri ne parhaat biisit ja osa biiseistä pysyy visusti hämärän peitossa eikä jätän oikein mitään muistikuvia. Mutta kuten sanottu levy on kokonaisuutena oikein hyvä ja tulevaisuuden kannalta lupaava. Ehdottomasti haluan kuulla tästä bändistä vielä jatkossakin. Levy on kuunneltavissa kokonaan Spotifyssa ja siihen on nyt myös lyötynä "Markku Suosittelee"-leima

Hey Heather - Another Absolution:


Rakkaudella, Markku

16. lokakuuta 2011

The Blanko - Flying Colours [Albumi]


Ai hitto, minä olen nyt löytänyt The Blankon! Nimi on aina silloin tällöin jostain tullut eteen, mutta vasta tänään sen jälleen kerran tullessa esille laitoin kuuntelun ja voi luoja mitä olenkaan missannut! Pohjustusta sen verran, että The Blanko on siis suomalainen kitarapainotteista proggressiivista rockia soittava rock trio, joka julkaisi debyyttinsä Flying Coloursin viime keväänä. Nopeasti selailin muutamat arvostelut debyytistä ja erittäin lämpimän vastaanoton se keväällä saikin. Lisäksi valitsihan YleX The Blankon yhdeksi bändiksi tulevaisuuden tusinasta. Ei näytä yhtään hullummalta tulevaisuutta ajatellen!

The Blankon esikoinen on erittäin intensiivinen, tiivis ja suhteellisen raskas kahdeksan biisin paketti, josta on karsittu kaikki ylimääräinen pois. Saundi on isoa ja hyvin mahtipontista, josta paikka paikoin tulee itselleni mieleen Lapko ja erityisesti Muse. Laulaja-kitaristi Hauta-aho ollaan monissa kirjoituksissa nostettu erikseen esille ja ihan syystäkin, sillä kyseinen herra seisoo hyvin tiivisti valokeilassa. Ei pelkästään erinomaisilla ja värikkäillä vokaalisuorituksillaan, vaan myös erittäin hyvänä kitaristina. Mietityttää vain, että nojautuuko The Blanko liian tukevasti Hauta-ahoon. Paikoitellen olisin kaivannut hivenen paremmin bassoa ja rumpuja esille, mutta se on lähes sivuseikka, kun musiikki pysyi rikkaana ja monipuolisena näinkin.

The Blanko on onnistunut tekemään esikoisestaan huikean kokonaisuuden, joka nousee yhdeksi vuoden parhaista levyistä. Debyytti on raskas ja intensiivinen, mutta samalla yllättävän raikas. Kolahti ja kovaa!

Sitten vielä ois tarjolla promot levyltä, joista oma suosikkini on Feel. Lisäksi haluan erikeen mainita Save Me biisin, joka oli mielestäni yksi ehdottomia kohokohtia levyllä. Ehdottomasti tsekkauksen arvoinen levy ja bändi!
Do You Remember? by theBlanko
Feel by theBlanko
You and I by theBlanko

14. lokakuuta 2011

Wiidakko - Odessa

Nyt on kyllä ihan mahtavat fiilikset! Loma alkoi, koulusta pääsin etuajassa ja Wiidakko julkaisi Odessa sinkkunsa 30.11 julkaistavalta albumiltaan. Ja pakko sanoa heti alkuun että tämä toimii! Odessa on erittäin vahva ralli, joka lupailee Seis, Seis, Seis biisin kanssa aika paljon tulevasta albumista. Mutta eipä tässä oikein ole mitään sanottavaa tämän enempää. Tarttuva ja erittäin hyvä raita Wiidakolta. Biisi yksinkertaisesti toimii! Levyä odotellessa.

Mikäs sen parempi tapa aloittaa loma kuin kuunnella Odessaa ja fiilistellä sen parissa. Ehdottomasti tykkään!
Wiidakko - Odessa by freshtunesfinland

E: Ja hyvää lomaa kaikille, joilla se alkoi juuri!

13. lokakuuta 2011

Viikon Kotimaiset - Kalle Kaasinen ja Vihreä Maa [+Ylläripylläri!]

Olette varmaankin jo huomanneet, että kirjoitustahtini on laskenut aika paljon viime aikoina. Pahoittelut tästä. Ei vain ole löytynyt kunnolla intoa kirjoitella, vaikka kirjoittamisen aiheita olisi toki ollutkin. Ei kuitenkaan siitä sen enempää.
Tänään olisi siis tarjolla kaksi uutta tuttavuutta ja yksi vanha veijari uudella musiikkivideollaan. Ups, taisin paljastaa sen ylläripyllärin niille, jotka ovat viikolla olleet valveutuneita. 


Ensimmäisenä olisi Kalle Kaasinen, joka julkaisi Ilme EPnsä reilu viikko sitten. Ilme EPn avausraita In Full Swing on raikkaan piristävä, joka vakuutti hyvin nopesti. Biisi lähtee alkuun ehkä hieman laiskan oloisesti, mutta pidemmälle mennessä se muttuu hiljalleen pirteäksi ja tarttuvaksi ralliksi. Biisissä tiivistyy omanlaisensa aurinkoinen ja hyvä fiilis, joka välittyy kuulijaan. Huomaamattaan alkaa hyräilemään biisin tahdissa ja on jo täysin sen vietävissä. Erittäin piristävä kipale, jota suosittelen kuuntelemaan. Lisäksi koko Kallen Ilme EP löytyy Soundcloudista ja suosittelen lämpimästi tutustumista siihenkin!
In Full Swing by Kalle Kaasinen



Vihreä Maa julkaisi syys-elokuun vaihteessa ensimmäisen sinkkunsa tulevalta albumiltaan. Sinkku kulkee nimellä Vastasyntynyt ja se sisältää nimikkokappaleensa lisäksi myös Siksi biisin. Vastasyntynyt on kiireetön ja pohdiskeleva, mutta silti omalla tasollaan energinen biisi kiitos voimakkaiden kitarariffiensä. Kiirettömän ja raukean oloinen kitaramusiikki saa jatkoa rauhallisen svengaavalla Siksi biisillä, jossa on havaittavissa lievää synkkyyttä iloiseen ilmeeseen puettuna. Kun Vastasyntynyt oli pohdiskeleva biisi, niin tämä kakkosraita on taas kuuntelijan pohdiskelemaan saava biisi. Biisissä on mystistä syvällisyyttä, joka herättää itsessäni paljonkin ajatuksia ja pohdintaa.
Vastasyntynyt -promosingle by vihreamaa

Viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä on ylläripyllärini, jonka taisin jo onnistua aiemmin spoilaamaan. Eli siis French Films julkaisi viikolla musiikkivideon You Don't Know biisistä. Mahtava musiikkivideo onkin erittäin hyvää jatkoa mahtavalle albumille. Eipä tässä keksi oikein mitä sitä sanoisi. Video on hämmentävä, siinä on huumoria ja se on yksinkertaistettuna loistava! On myös erittäin koukuttava, sillä monesti olen saanut itseni kiinni katselemasta tätä videota.