"VAU" Siinä on kiteytettynä ensireaktioni tästä biisistä. Siis kerta kaikkiaan vau. Se on paras sana kuvaamaan tätä biisiä, sen tunnelmaa ja sitä fiilistä, jonka biisistä saa. Kaikuriffit, laulu, bassoraita ja ihan koko biisi lipuu rauhallisesti ja kauniisti korviisi. Biisi vie kauas pois tämän tietokoneen ääreltä tästä tuolista istumasta jonnekin kauas rannalle palmun alle seuraamaan, miten auringonlasku värjää edessä siintävän meren kauniin punaiseksi. Kaikki huoli ja murhe unohtuu. Tämä biisi uppoaa ja porautuu syvälle aivoihisi syrjäyttäen kaiken muun ajattelun. Keskityt vain ja ainoastaan biisiin ja siihen miten se mielikuvituksen siivin kuljettaa sinua ympäri maailmaa.
Tämä komea biisi on 8 minuuttinen pläjäys, joka on fuzzailuksikin jo aika pitkä, mutta silti tätä olisi voinut jatkaa samaa rataa vaikka tunnin verran. Niin luonnollisesti, rauhallisesti ja kauniisti se koko ajan solisee eteenpäin. Olen nyt kuunnellut biisin jo kolme kertaa läpi, mutta silti juuri painoin vielä kerran replay-nappia. Eihän tähän tunnu kyllästyvän milloinkaan.
Haluaisin sanoa vielä tästä biisistä vaikka mitä, mutta en kerta kaikkiaan pysty. En saa millään puettua ajatuksiani ja tuntemuksiani järkevän oloisiksi virkkeiksi. Tämä biisi on jo niin lähellä täydellisyyttä, että sanat eivät riitä sitä kuvaamaan. Haluaisin vain nyt päästä sinne etelään rannalle auringon laskuun palmun alle seuraamaan, miten aurinko värjää veden oranssin punaiseksi ja fiilistelemään tämän kipaleen kera.
The New Tigers : Pocketful Of Sand by Soliti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti