tag:blogger.com,1999:blog-47930162898889175502024-03-13T02:03:31.934+02:00Singin' Drunken LullabiesMarkkuhttp://www.blogger.com/profile/14942508531625506300noreply@blogger.comBlogger215125tag:blogger.com,1999:blog-4793016289888917550.post-17009623153112416252014-05-08T12:51:00.003+03:002014-05-08T12:52:56.704+03:00Se o loppu ny!<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-nc15P9_v6rs/U2tRsKtMd1I/AAAAAAAAA5w/dxTVgaeRs1Y/s1600/Banner+970x500.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-nc15P9_v6rs/U2tRsKtMd1I/AAAAAAAAA5w/dxTVgaeRs1Y/s1600/Banner+970x500.jpg" height="329" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
Se oli sitten siinä! Singin' Drunken Lullabies -blogin kolmivuotinen taival päättyy tänään ja tähän tekstiin. Hätä ei ole kuitenkaan tämän näköinen, sillä tarinani jatkuu toisaalla – uudessa blogessani. Uusi blogini nousee vanhan tuhkasta kuin feenikslintu ja Conchita Wurst konsanaan.<br />
<br />
<span style="font-size: large;">Ole siis hyvä ja astu sisään <a href="http://maitohotelli.blogspot.fi/" style="font-weight: bold;"><span style="color: orange;">Maitohotelliin</span></a>!</span><br />
<br />
<br />Markkuhttp://www.blogger.com/profile/14942508531625506300noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4793016289888917550.post-41075723023189852882014-04-06T21:10:00.001+03:002014-04-08T08:59:02.559+03:00Viikkokatsaus osa 3<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-ErlaZ9Gijf4/U0F9uMzedzI/AAAAAAAAA2A/k6cgAsbYZcU/s1600/cloudnothings_herelp+(1).jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-ErlaZ9Gijf4/U0F9uMzedzI/AAAAAAAAA2A/k6cgAsbYZcU/s1600/cloudnothings_herelp+(1).jpg" height="640" width="640" /></a></div>
<br />
Kappalesato on ollut kuluneella viikolla jälleen erittäin hedelmällinen ja haasteellisempaa on ollut miettiä, mitä jättäisin listaltani pois. <br />
<br />
Koko soittolistan eeppisin ja kunnianhimoisin kappale on <b><i>Fucked Up</i></b>in odottamattomalta <b><i>Year of the Dragon</i></b> EP:ltä irroitettu nimikkokappale, joka kumoaa ja nuijii maanrakoon kaikki skeptiset ennakko-odotukseni. 18-minuuttinen hardcore punk -eepos voi olla joko mestariteos tai täysfiasko, siitä ei ole välimuotoja. <b><i>Year of the Dragon</i></b> on mestariteos eikä mitään vähempää.<br />
<br />
Kotimainen hiphop on jälleen edustettuna kaksin kappalein, kun <b><i>Gracias</i></b> julkaisi singlen <b><i>Levels (Stream Fast, Die Young)</i></b> ja <b><i>DJ Kridlokk</i></b>in uudelta <b><i>Mutsi</i></b>-albumilta olen listalleni nostanut <b><i>Hynät, rahat ja ruplat</i></b> -kappaleen. <b><i>Graciaksen</i></b> sinkku enteilee tulevaa <b><i>Elengi</i></b>-albumia, josta voisi povata varteenotettavaa haastajaa <b><i>The Megaphone State</i></b>n hiljattain julkaistulle albumille.<br />
<br />
Myös <b><i>Mac Demarco</i></b> julkaisi viime viikolla uuden albumin, jonka nimikkoraidan <b><i>Salad Days</i></b> nostin listalleni. <b><i>Demarcon</i></b> kesäinen ja kotikutoinen soundi tuo mieleen kuuman kesäpäivän, ja osaan hyvin kuvitella itseni nauttimassa auringosta riippukeinussa <b><i>Salad Days</i></b> -albumin soidessa taustalla.<br />
<br />
Kesähelteisestä siirrytään <b><i>Jamie xx</i></b>:n viileisiin elektronisiin soundeihin, joita <b><i>Sleep Sound</i></b> -single tarjoilee. Kappale on tyypillinen <b><i>Jamien xx</i></b>:n kappale, joka nojaa pehmeään poljentoon ja matalaprofiilisiin, mutta leikitteleviin, melodioihin.<br />
<br />
Viimein pääsemme itse pihvin pariin. Olen valmis jakamaan vuoden parhaan albumin -tittelin jo nyt. Vuonna 2014 ei julkaista, eikä ole julkaistu, parempaa albumia kuin <b><i>Here and Nowhere Else</i></b>. Rakastin jo yhtyeen edellistä <b><i>Attack On Memory</i></b> -albumia, vaikka pidin levyä vielä vähän hiomattomana. Edellinen oli raakaversio, joka kaipasi jalostusta ja loppuunviemistä. <b><i>Cloud Nothings</i></b> tarvitsi vielä kaksi vuotta aikaa kypsytellä ja paranella musiikkiiaan. Prosessin tuloksena syntyi täydellinen ja viiden tähden arvoinen <b><i>Here and Nowhere Else </i></b>-albumi. <b><i>Psychic Trauma</i></b> ja <b><i>I'm Not Part Of Me</i></b> ovat soineet jo aiemmin listallani, joten tälle viikolle valitsin levyltä soitettavasi <b><i>Just See Fear</i></b>in.<br />
<br />
<center>
<iframe allowtransparency="true" frameborder="0" height="380" src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify:user:m4ketsu:playlist:4ZC0fYdFm7wjuPoNxl8LiF" width="300"></iframe></center>
Markkuhttp://www.blogger.com/profile/14942508531625506300noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4793016289888917550.post-5856825518143949412014-04-02T19:53:00.001+03:002014-04-02T20:07:19.445+03:00Uutuudet: Gim Kordon ja CC33<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-wHIs7CJ_rB8/UzwvWn2ZpiI/AAAAAAAAA1k/jUcTaPhi2lk/s1600/gkunelma.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-wHIs7CJ_rB8/UzwvWn2ZpiI/AAAAAAAAA1k/jUcTaPhi2lk/s1600/gkunelma.jpg" height="640" width="640" /></a></div>
<br />
Tiedätkö, mikä yhdistää <b><i>Gim Kordon</i></b>ia ja <b><i>CC33</i></b>:a? Asioita on tuskin lueteltavissa kovinkaan montaa, mutta ainakin muutama sitäkin merkittävämpi.<br />
<br />
Kelattaessa ajassa taaksepäin yhtyeitä yhdistää se, että molemmat ovat synnyttäneet melkoista kuhinaa blogosfääreissä jo ennen yhtäkään virallista julkaisuaan. <b><i>Ei ole helppoo</i></b> -mania on vielä kaikilla niin tuoreessa muistissa, ettei siitä tarvitse sen enempää mainita. <b><i>CC33</i></b> saattaa kuitenkin vaatia muistinvirkistyksen, sillä yhtyeen laajaa huomiota kerännyt kappale<b><i> Silver Spurs</i></b> julkaistiin vuosien 2011 ja 2012 vaihteessa.<br />
<br />
<iframe frameborder="no" height="166" scrolling="no" src="https://w.soundcloud.com/player/?url=https%3A//api.soundcloud.com/tracks/32050919&color=ff5500&auto_play=false&hide_related=false&show_artwork=true" width="100%"></iframe><br />
<br />
Oleellisin yhtyeitä yhdistävä tekijä on kuluva kevät, jolla on suuri merkitys kummallekin yhtyeelle. Molemmat yhtyeet nimittäin julkaisevat debyyttialbuminsa kuluvan kevään aikana. <b><i>CC33</i></b> on kypsytellyt debyyttiään kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa. <b><i>Gim Kordon </i></b>päinvastoin on edistynyt ensimmäisen levynsä kanssa varsin ripeää tahtia, ja viime syksystä lähtien yhtye on ollut hyvin voimakkaasti esillä, mikä tosin on myös yhtyeen oman aktiivisuuden ansiota.<br />
<br />
Bändejä yhdistää myös se, että molemmat julkaisivat tänään tuoretta musiikkia (ja videot). <b><i>Gim Kordon</i></b> julkaisi kolmannen maistaisen 9. toukokuuta julkaistavalta albumiltaan. <b style="font-style: italic;">Sä oot mun unelma, beibe</b> on yhtyeelle tyypillisen rujo ja energinen, mutta selvästi elämäniloisempi kuin edellinen single <b><i>Kaupunki tappaa sielunsa</i></b>. Aina ei ole helppoo, mutta silti se kevät ja elämänilo sykkii myös<b><i> Gim Kordon</i></b><i><b>in</b></i> rinnassa.<br />
<br />
<b><i>CC33</i></b> julkaisi kappaleelleen<b><i> I used to be a teenage Amorphis fan</i></b> musiikkivideon, joka on koottu 70-lukuisesta lomakuvamateriaalista. Ei voi väittää, etteikö lopputulos olisi vakuuttava, sillä video suorastaan huokuu lämpöä ja nostalgiaa. Olettaisin, että kyseinen kappale löytyy myös tulevalta 1. huhtikuuta julkaistavalta albumilta. Ainakin se olisi toivottavaa, sillä kappale on tunnelmoinnistaan huolimatta myös vaikuttava. Siinä on jotain, mikä säväyttää suuresti. Jännityksellä odotan, miltä <b><i>CC33</i></b>:n albumi tuleekaan kuulostamaan!<br />
<br />
<center>
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="//www.youtube.com/embed/BFrs9D7vS4k" width="560"></iframe><br />
<br />
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="//www.youtube.com/embed/OjCXYTGGDiA" width="420"></iframe></center>
Markkuhttp://www.blogger.com/profile/14942508531625506300noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4793016289888917550.post-92195918877736008532014-03-26T13:41:00.000+02:002014-03-26T13:41:09.485+02:00Viikkokatsaus osa 2<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-IZ8XirO2mug/UzJxIlYenGI/AAAAAAAAA1A/cqqcNSPjQPk/s1600/2af2c816.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-IZ8XirO2mug/UzJxIlYenGI/AAAAAAAAA1A/cqqcNSPjQPk/s1600/2af2c816.jpg" height="400" width="400" /></a></div>
<br />
Kuluneen viikon aikana vain yksi kotimainen yhtye on päätynyt kuumimpien uutuuksien listalleni, ja se on <b><i>Freeweights</i></b>, joka tarjoili tuoretta synapoppia kappaleellaan <b><i>Infinte Repeats</i></b>. Kappale kuulostaa siltä, että se olisi parhaimmillaan viileiden kesäiltojen fiilistelymusiikkina. Yhtyeeltä kannattaa kuunnella myös jokin aika sitten julkaistu <b><i>Your Design</i></b> -single, joka esittelee yhtyeen pirteämpää ja aurinkoisempaa puolta.<br />
<br />
Viime vuosien kestosuosikeistani peräti kolme, eli <i><b>Fucked Up</b></i>, <b><i>Black Lips</i></b> ja <b><i>Black Keys</i></b>, on julkaissut uutta musiikkia viime viikkojen aikana. Melodista hardcore punkia soittava <b><i>Fucked Up</i></b> julkaisi <b><i>Paper The House</i></b> -singlen, joka enteilee kesäkuussa julkaistavaa <b><i>Glass Boys</i></b> -albumia. Jännityksellä odotan yltääkö tuleva levy <b><i>David Comes To Life</i></b>n tasolle.<br />
<br />
Toiselta suosikiltani <b><i>Black Keys</i></b>ilta tuli ulos uusi <b><i>Underneat the Rainbow</i></b> -levy, joka ei edeltäjänsä <b><i>Arabian Mountain</i></b>in veroinen jymypaukku ole, muttei heikkokaan esitys. Kelpo levy, mutta vähän lattea ja tasapaksu. Soittolistalleni lisäsin levyn parhaan kappaleen <b><i>Make You Mine</i></b>.<br />
<br />
Myös <b><i>Lonely Boy</i></b> -hitillään lopullisen läpimurtonsa tehnyt <b><i>Black Keys</i></b> julkaisi uuden singlensä <b><i>Fever</i></b> ja samalla tiedotti tulevasta albumistaan <b><i>Turn Blue</i></b>, joka julkaistaan 14. toukokuuta. Tanssittava poljento ja veikeät synasoundit. Toivottavasti kappaleiden paras terä odottaa vielä tulevalla albumilla, eikä singlellä ollut vielä kaikkea pelissä.<br />
<br />
Viikon parasta antia ja mielenkiintoisin tuttavuus on ollut mielestäni olli <b><i>The Orwells</i></b> uudella singlellään <b><i>Let It Burn</i></b>. Hikinen ja nuoruuden kiihkoa pursuava soundi yhdistyy tarttuviin melodiakoukkuihin, ja kappale yksinkertaisesti tempaa mukaansaa. Soundi tuo vahvasti mieleen 90-luvun alternative rock -soundit, enkä yhtään ihmettelisi vaikka koko kappale oltaisiin äänitetty yhden jäsenen vanhempien autotallissa - sen verran autenttista autotalli-meininkiä. Heti ensimmäisellä kerralla kertsin astuessa sisään tekee mieli yhtyä kuorolauluun <i>I just let it burn, I just let it burn</i>.<br />
<br />
Kaikki nämä ja myös ilman mainintaa jääneet kappaleet löytyvät soittolistaltani, johon pääset käsiksi tuosta alapuolelta. Olepa hyvä!<br />
<br />
<center>
<iframe allowtransparency="true" frameborder="0" height="380" src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify:user:m4ketsu:playlist:4ZC0fYdFm7wjuPoNxl8LiF" width="300"></iframe></center>
Markkuhttp://www.blogger.com/profile/14942508531625506300noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4793016289888917550.post-30523033005635481032014-03-25T19:03:00.004+02:002014-03-25T19:21:04.847+02:00Arvio: Jukka Ässä - Ihmisten Jälkeen<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-m3zmnVAdKME/UzGr2y_7VfI/AAAAAAAAA0w/0ha2YIlJ1HY/s1600/384458.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-m3zmnVAdKME/UzGr2y_7VfI/AAAAAAAAA0w/0ha2YIlJ1HY/s1600/384458.jpg" height="400" width="400" /></a></div>
<br />
<b><i>Jukka Ässän</i></b> kakkosalbumi <b><i>Ihmisten Jälkeen</i></b> on kenties vuoden sympaattisin julkaisu. <i>Jukka Salmisen</i> konsepti, jossa tavallinen kaveri kertoo tarinoita päivittäisistä ilmiöistä toisille taviksille, on toimiva. Juuri siksi <i><b>Ihmisten Jälkeen</b></i> on niin helposti lähestyttävä levy kenelle vain. Varhaisteini ja äiti voivat molemmat viettää mukavan automatkan ilman, että kummankaan tekisin mieli vaihtaa levyä.<br />
<br />
Levy on yhtä aikaa sekä viihdyttävä että puhutteleva teos. Vakaviakin aiheita verhotaan kepeään ja leikittelevään soundiin, kuten <b><i>30 vuotta myöhemmin</i></b> -singlelohkaisulla. Sanoitukset käsittelevät edellistä albumia yleismaailmallisempia aiheita, ja niitä työstämässä ovat olleet myös <i>Anna Puu</i> ja <i>Iisa Pykäri</i>. Kolmen viisaan pään lyödessä yhteen lopputuloksena ovat entistä iskevämmät ja oivaltavammat tekstit. Huvittavinta on, miten 18-vuotias nuori abiturientti löytää kosketuspintaa levyltä, joka saatekirjeen mukaan on "<i>kooste 30 ja risat -sukupolven elämästä</i>".<br />
<br />
Levy on suoraan sanottuna raivostuttavan täydellinen, ja sen ainoa heikkous on "wau-efektin" uupuminen. Tällaisenaan albumin erittäin hyvä, muttei mitenkään ainutlaatuinen tai maailmaa mullistava merkkiteos. <b><i>Jukka Ässä</i></b> on joka tapausessa parantanut suoritustaan jokaisella<br />
osa-alueella, jolle jäi vielä parannettavaa debyytin jälkeen. Levy on juuri kaikkea, mitä sen toivookin olevan. Kokonaisuus on kompakti ja hiottu, muttei lainkaan teennäinen. Paras kuvaus onkin saatekirjeessä käytetty <i>elämänmakuinen</i>, sillä sitä <i><b>Ihmisten jälkeen</b></i> todellakin on.<br />
<br />
<br />
<center>
<iframe allowtransparency="true" frameborder="0" height="380" src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify:album:5n0L8AI4y6k5Bu0I1jQYLj" width="300"></iframe></center>
Markkuhttp://www.blogger.com/profile/14942508531625506300noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4793016289888917550.post-26285323594957353652014-03-22T18:09:00.000+02:002014-03-22T18:21:31.567+02:00Arvio: JVG - Voitolla Yöhön<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-mKKbibYsGr0/UyWdkTcxAVI/AAAAAAAAAzk/TfhPRhySdlw/s1600/Voitolla_yo%CC%88ho%CC%88n_albumi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-mKKbibYsGr0/UyWdkTcxAVI/AAAAAAAAAzk/TfhPRhySdlw/s1600/Voitolla_yo%CC%88ho%CC%88n_albumi.jpg" height="396" width="400" /></a></div>
<br />
<div class="p1">
Puitteet ovat ainakin kohdillaan <b><i>JVG</i></b>:n uudella levyllä; Tuotantopuoli on juuri niin laadukasta kuin sen on kehuttu olevan. Biisien taustat ovat läpileikkaus viime vuosien suosituimmista elektronisen popmusiikin muotivirtauksista, ja pelkästään erinomainen tuotanto riittää nostamaan levyn arvosanaa yhdellä tähdellä. </div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
Erinomaisen tuotantopuolen lisäksi vierailevat artistitkin antavat levylle parastaan ja kuulostavat paremmalta kuin omalla tuotannollaan - edes <i>Mikael Gabriel</i> ei ärsytä. Haittapuolena onkin, että suurimmalla osista kappaleista huomio keskittyykin täysin muualle kuin levyn pääkaksikkoon vierailijoiden varastaessa koko shown. Kotiseuturakkaudesta kertova <b><i>Mistä sä tuut?</i></b> -kappale osoittaa pelin hengen, kun kovemman luokan suomiräppärit yksi toisensa jälkeen pyyhkivät <i>Jare</i>lla ja <i>VilleGalle</i>lla pöytää. Ei auta, vaikka kaksikko itsekin pistää peliin kovimmat tekstinsä koko albumilta.</div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
Tälläkin levyllä, kuten aiemmallakin yhtyeen levyllä, on omat hittinsä ja hutinsa. Esimerkiksi <b><i>Huominen on huomenna</i></b> on lähinnä väsähtänyt yritys toistaa <i>Kran Turismo</i>n kaltainen kesähitti eikä se yllä ärsyttävää kesärenkutusta korkeammalle. En myöskään tahdo ymmärtää, millaisessa mielentilassa levylle on valittu <i><b>Sara Chafak</b></i>, <b><i>Kuluu mut ei lopu</i></b> ja <b><i>Venäläist rulettii</i></b> kaltaiset kappaleet, jotka vähinnä latistavat tunnelman juuri, kun se olisi sopivassa nousukiidossa. Ei kuitenkaan voi väittää, etteikö <b><i>JVG</i></b> onnistuisi nostattamaan tunnelmaa kattoon kappaleillaan, kuten <b><i>J</i></b><i><b>engi ku jengi</b></i> tai <b><i>Kartalla</i></b>. Kappaleista jälkimmäinen onkin yhtään liiottelematta kappaleena täysosuma ja luonnollisesti myös koko albumin kirkkain tähti. Kappaleet ovat erinomainen osoitus, että palasten loksahdellessa kohdalleen, kaksikko osaa tehdä hävyttömän hyvää popmusiikkia.</div>
<br />
<div class="p1">
Haaveissaan <i><b>Jare</b></i> ja <b><i>VilleGalle</i></b> ovat urheiluidoliensa, <i>Teemun</i> ja <i>Jarin</i>, kaltaisia nöyriä voittajia, jotka ovat tehneet valtavan työn saavutustensa eteen. Kaksikon idolit ovat aina ottaneet menestyksensä nöyrästi vastaan, mikä on vain entisestään kasvattanut herrojen arvostusta. Myös <b><i>Voitolla yöhön</i></b> onkin parhaimmillaan, mitä nöyrempänä ja ahkerampana raatajana menestyksensä eteen kaksikko esiintyy.<br />
<br />
Menestys ei ole tuuria, kuten kaksikko <b><i>Kartalla</i></b>-kappaleellaan alleviivaa. Ansaittu menestys on aina ansaittua, eikä sitä sovi väheksyä. <b><i>Voitolla yöhön</i></b> jää kuitenkin lähemmäs keskinkertaisuutta kuin suurmenestystä, vaikka hetkittäin levy onkin erittäin viihdyttävä. </div>
<br />
<center>
<iframe allowtransparency="true" frameborder="0" height="380" src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify:album:0AnY3dM6l3JkFRXRnZ8gnO" width="300"></iframe></center>
Markkuhttp://www.blogger.com/profile/14942508531625506300noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4793016289888917550.post-47786715494019813162014-03-18T20:34:00.000+02:002014-03-18T20:34:23.184+02:00Viikkokatsaus osa 1<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://cdn4.pitchfork.com/news/54253/be56d72b.gif" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://cdn4.pitchfork.com/news/54253/be56d72b.gif" height="356" width="640" /></a></div>
<br />
Uusia kappaleita on lisätty ja vanhoja tiputeltu hiljalleen pois. Puhun nyt siis <b><i>SDL Best Right NOW</i></b> -soittolistastani, johon kerään juuri tämän hetken kuumimpia uutuksia, niin sinkkujulkaisuja kuin myös uusilta albumeilta bongattuja helmiä. Lyhyin saatesanoin katsastan näin blogin puolella, mitä kappaleita sitä on tullut listalle oikein kerättyä.<br />
<br />
Suomalaisen indierock-yhtyeen <b><i>Getawaycab</i></b> uusi sinkku<i> <b>Sing With Us </b></i>lämmitti mieltä kuin vielä viikko sitten lämmittänyt kevätaurinko. Kertosäkeissä mahtipontisiin mittoihin kasvava kappale tuo mieleen Suomen kesän ja samanlaiset maisemat kuin singlen kansitaiteessa, jossa aurinko hellii hyvin perinteikästä suomalaista sielunmaisemaa. <br />
<br />
Kotimaista linjaa jatkettaessa tulin nostaneeksi listalle myös <b><i>Gim Kordon</i></b>in vihdoinkin remasteroidun ja albumimuotoon saatetun <b><i>Ei Ole Helppoo</i></b> -singlen. Vaikkei kappaleessa enää ole sitä tiettyä uutuudenviehätystä, on se kuitenkin sitäkin kuumempi. Erittäin tiukkaa punk-musiikki julkaisi kuluneella viikolla myös <b><i>No Shame</i></b>, joka julkaisi singlen <b><i>Jonossa Seuraava</i></b>. Kappale on muuten soinut ja paljon, sillä niin tuhtia ja tiukkaa tavaraa se on sekä ulosanniltaan että sisällöltään. <b><i>Jonossa Seuraava</i></b> kannattaakin kuunnella oikein ajatuksella, siinä on jokaiselle illaksi hieman pohdittavaa. Saatetaan punk-linjaus vielä loppuun kanadalisen <b><i>White Lung</i></b>in tuoreella <b><i>Drown With The Monster</i></b>, joka on yhtäaikaa hyvin rujoa, mutta myös yllättävän melodista punkrockia.<br />
<br />
Suomalaisten rokkareiden seuraksi nostin listalle myös, ainakin omasta näkökulmastani yllättävän aktin, nimittäin <b><i>JVG</i></b>:n, ja yhtyeen uudelta levyltä löytyvän <b><i>Kartalla</i></b>-kappaleen. <b>Voitolla yöhön</b> -albumi herätti minussa myös enemmänkin ajatuksia, joista tullaan kuulemaan tässä lähipäivinä.<br />
<br />
Ulkomaalaisia mielenkiintoisia uutuksia listalla ovat muun muassa <i><b>Tune-yards</b></i>in uusi single <b><i>Water Fountain</i></b>, <b><i>Posse</i></b>n <b><i>Shut Up</i></b> ja amerikkalainen <b><i>How To Dress Well</i></b>, joka on julkaissut tämän hetken kaikkein kuumimman kappaleen <b><i>Words I Don't Remember</i></b>. Kappale on synaintroineen kaikkineen äärettömän tyylikäs ja tunnelmallinen. <i>Tom Krell</i>in hennossa ja jopa hieman varautuneessa tulkinnassa on jotain maagista ja kiehtovaa. Kaiken lisäksi kappale on loisteliaasti tuotettu. <b><i>Words I Don't Remember</i></b> on täyden kympin kappale.<br />
<br />
<center>
<iframe allowtransparency="true" frameborder="0" height="380" src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify:user:m4ketsu:playlist:4ZC0fYdFm7wjuPoNxl8LiF" width="300"></iframe></center>
Markkuhttp://www.blogger.com/profile/14942508531625506300noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4793016289888917550.post-60642316669029627262014-03-16T08:54:00.001+02:002014-03-18T13:38:28.761+02:00Viikon levy: The Megaphone State - Ghost<br />
<center>
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-hJf4HozFZYo/UyGv9Fyvb-I/AAAAAAAAAzU/UEBzjmIj7Kg/s1600/386470.jpg" imageanchor="1"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-hJf4HozFZYo/UyGv9Fyvb-I/AAAAAAAAAzU/UEBzjmIj7Kg/s640/386470.jpg" height="400" width="400" /></a></center>
<br />
Hiphopin saralla oon viime aikoina tapahtanut vaikka ja mitä mielenkiintoista. Nostalgiatrippailijat ovat saaneet herkuteltavaa, kun <b><i>Nas</i></b>in <b><i>Illmatic</i></b>-levystä julkaistiin 20-vuotisjuhlapainos ja Flow uutisoi <b><i>OutKast</i></b>-kiinnityksestä. Jottei todellisuus unohtuisi, niin muistutan, että myös ihan tänä päivänäkin julkaistaan hävyttömän hyvää hiphop-musiikkia, ja kaiken lisäksi ihan kotimaista sellaista!<br />
<br />
Suomalaisessa hiphop-skenessä yksi kutkuttavimpia yhtyeitä on jo muutaman vuoden ajan ollut <b><i>The Megaphone State</i></b>, joka hiljattain julkaisi kolmannen levynsä <b><i>Ghost</i></b>. Levy sisältää runsaasti viittauksia <i>Wu-Tang Clan</i>in suuntaan, ja esimerkiksi levyn nimelläkin viitataan erään jäsenen taiteilijanimeen: <i>Ghostface</i>. Inspiraatiota soundimaailman on haettu <i>Wu-Tang</i>in levyiltä ja äänimaailma levyllä onkin hemmetin hieno, muttei mitän umpitylsää jäljentelyä ja kierrätystavaraa. Esikuviensa innoittamana <b><i>The Megaphone State</i></b> jalostaa idoliensa muusikin omankuuloisekseen levyksi, joka on duon tähänastisen tuotannon ehein ja onnistunein kokonaisuus. Uudella levyllä yhtyeen koko ulosanti on ottanut harppauksen eteenpäin, kun lainitkin isketään pöytään kovemmalla asenteella kuin aiemmin. <b><i>Ghost</i></b> on samanaikaisesti tuulahdus menneisyydestä, mutta kuitenkin tiukasti tätä päivää. Ennen kaikkea levy on alusta loppuun hävyttömän tyylikäs, ja se kuulostaa täysin ajattomalta hiphop-albumilta.<br />
<br />
Jokaisen, joka vähääkään musiikkimaultaan kallistuu hiphopin suuntaan, olisi syytä ottaa <b><i>Ghost</i></b> haltuunsa, koska levyllä suomalaisduo on parempana kuin koskaan. Levy on <b><i>The Megaphone State</i></b>n tähänastisen tuotannon paras, ja yhtye ansaitsisi nuosta laajempaan tietoisuuteen sekä arvostukseen täällä kotimaan kamaralla.<br />
<br />
<center>
<iframe allowtransparency="true" frameborder="0" height="380" src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify:user:m4ketsu:playlist:77958PEJSaBPwn9YWodfJm" width="300"></iframe><br />
</center>
Markkuhttp://www.blogger.com/profile/14942508531625506300noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4793016289888917550.post-19745898041276418372014-03-11T08:50:00.000+02:002014-03-11T08:50:17.521+02:00Esittelyssä: Älyvarkaat<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-U7vuEnPrREo/Ux6siZI8FPI/AAAAAAAAAy8/iK7JRToH3Ic/s1600/artworks-000065578449-3lnm5n-t500x500.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-U7vuEnPrREo/Ux6siZI8FPI/AAAAAAAAAy8/iK7JRToH3Ic/s1600/artworks-000065578449-3lnm5n-t500x500.jpg" /></a></div>
<br />
Viime päivinä aurinko on jo lämmittänyt sitä tahtia, että kevätfiilikset ovat hiipineet varmasti itse kunkin mieleen. <b><i>Älyvarkaiden</i></b> letkeä funk-musiikki sopiikin tähän tunnelmaan kuin nyrkki silmään, ja jos aurinkoinen sää ei saa suupieliä kääntymään hymyyn, niin viimeistään <b><i>Älyvarkaat</i></b> sen tekevät. Yhtyeen hyväntuulisuus ei tartu ainoastaan heidän soittamastaan funkista, vaan myös lyriikat ovat hauskasti oivaltavia, muttei kuitenkaan ryppyotsaisia ja totisia.<br />
<br />
Hei ihmiset, ei aina tarvitse olla niin hirveän vakavina! <b><i>Älyvarkaatkin</i></b> sen osoittavat, että hommat voi hoitaa vähän rennommin ja hauskemmin, mutta silti musiikki toimii ja tunnelma on paremmin kuin kohdallaan.<br />
<br />
<iframe frameborder="no" height="300" scrolling="no" src="https://w.soundcloud.com/player/?url=https%3A//api.soundcloud.com/tracks/125164167&auto_play=false&hide_related=false&visual=true" width="100%"></iframe><br />
<iframe frameborder="no" height="300" scrolling="no" src="https://w.soundcloud.com/player/?url=https%3A//api.soundcloud.com/tracks/125163286&auto_play=false&hide_related=false&visual=true" width="100%"></iframe>Markkuhttp://www.blogger.com/profile/14942508531625506300noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4793016289888917550.post-65098009920802868952014-03-07T14:34:00.002+02:002014-03-13T12:39:20.472+02:00Prince of Assyria - Bring Along Joy<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-fG05aL2ZKsI/UxmzOpfa7aI/AAAAAAAAAyo/4uP1WBMZ_ZE/s1600/Ninos_120504_86606.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-fG05aL2ZKsI/UxmzOpfa7aI/AAAAAAAAAyo/4uP1WBMZ_ZE/s1600/Ninos_120504_86606.jpg" height="478" width="640" /></a></div><br />
Voisi sanoa, että olen kokenut myöhäisen havahtumisen <i style="font-weight: bold;">Prince of Assyria</i>nista puhuttaessa. Jokin aika takaperin, kun julkistettiin kyseisen artistin siirtyneen levyttämään suomalaiselle <i>Soliti</i>lle ensimmäinen reaktioni oli "siis kuka?" En ollut artistista koskaan kuullutkaan, vaikka bloggaaja kollegat tuntuivat menevän täysin sekaisin uutisesta. Shame on me, ei voi muuta sanoa! Voin kuitenkin kuitata aukon tietämyksessäni sillä, että vuonna 2009, jolloin kyseisen herran ylistetty <b><i>Missing Notes</i></b> -debyyttialbumi julkaistiin, minulla ei ollut mitään musiikkimakua.<br />
<br />
Tutustuttuani <b><i>Annika</i></b>-singlen jälkeen tukholmalaisen <i>Ninos Dankha</i>n eli <i style="font-weight: bold;">Prince of Assyria</i>n tuontantoon tarkemmin olin äärimmäisen ällistynyt, sillä levy iski minua suoraan musiikkimakuhermoani. Lyhyen tuttavuutemme aikana <b><i>Missing Notes</i></b> onkin noussut yhdeksi suosikkilevyistäni. <i style="font-weight: bold;">Prince of Assyria</i>nin tummanpuhuva, melankolinen ja ennen kaikkea sielukas tulkinta on jotain sanoin kuvaamattoman hienoa kuunneltavaa. Kappaleet nostattavat ihokarvat pystyyn kuuntelukerrasta toiseen ja erityisesti <b><i>Whatever You Want</i></b> saa sydämeni aina pakahtumaan.<br />
<br />
11. huhtikuuta julkaistavalta <b><i>Prince of Assyrian</i></b>in kakkosalbumilta <b><i>Changing Places</i></b> on nyt julkaistu myös toinen single, joka kantaa nimeä <b><i>Bring Along Joy</i></b>. Musiikillisesti <b><i>Prince of Assyria </i></b>jatkaa singleillä, kuten oletettavasti myös tulevalla albumilla, artistille tuttua linjaa. Sävellyksiin ja orkesterin taustatukeen on tuotu enemmän syvyyttä, ja ne on tuotu voimakkaammin esille, mikä mielestäni toimii oikein hyvin. Kappaleissa tuntuu nyt olevan enemmän tietynlaista syvyyttää ja moniulotteisuutta. Kaikesta huolimatta kappaleet kulkevat edelleen eteenpäin tunnelma etunenässä ja painoarvo säilyy <i style="font-weight: bold;">Ninos Dankha</i>n vahvassa tulkinnassa.<br />
<br />
Kappale on päivitetty myös <b><i>SDL Best Right NOW</i></b> -soittolistalle, johon pääset käsiksi oikeasta reunapalkista. Käy ottamassa lista seurantaan! Tämä on käsky.<br />
<br />
<iframe frameborder="no" height="450" scrolling="no" src="https://w.soundcloud.com/player/?url=https%3A//api.soundcloud.com/tracks/138042857&auto_play=false&hide_related=false&visual=true" width="100%"></iframe><br />
<br />
EDIT: Nimi kirjoitettu oikein.Markkuhttp://www.blogger.com/profile/14942508531625506300noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4793016289888917550.post-82678178581996867072014-03-04T21:30:00.003+02:002014-03-04T21:33:06.251+02:00Black Twig - Heliogram<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-viLIo-0TMqM/UxYZvw-MZdI/AAAAAAAAAyU/XhMQU5ZyHLE/s1600/386555.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-viLIo-0TMqM/UxYZvw-MZdI/AAAAAAAAAyU/XhMQU5ZyHLE/s1600/386555.jpg" /></a></div>
<br />
<b><i>Heliogram</i></b> ottaa ensimmäiset kevyet ja huolettomat askeleensa. Tunnelma huokuu levollisuutta ja omanlaistaan lämpöä, kun <b><i>Aki Pohjankyrö</i></b> alkaa tyypilliseen tapaansa huokailla sanoja mikrofoniin. Tunnen uppoutuvani yhä syvämmälle pehmeään pumpuliin, enkä haluaisi enää koskaan nousta sieltä ylös.<br />
<br />
Vapautunut olemus ja kitaramelodioilla täytetyt kappaleet tekevät <b><i>Heliogram</i></b>ista nautinnollista ja mielenkiintoista kuunneltavaa. Välillä kitarat kasvavat vyöryviksi valleiksi ja välillä iskevät tiukkaa tahtia, kuten <b><i>Pastel Blue</i></b>lla. Lisävivahteikuutta levylle tuovat erilaiset kontrastit, joita on viljelty varsin runsaasti. Musiikki on yhtä aikaa seesteistä, mutta dynaamista. Tunnelma on pastellinensinen, mutta syksyisen kuulas.<br />
<br />
<b><i>Heliogram</i></b> on alusta loppuun tasavahva suoritus, eikä heikkoja hetkiä levylle ole pahemmin mahtunut. Junnaavalla, levyn ainoalla slovarilla, <b><i>Furher More</i></b>lla jännite kuitenkin tahtoo väkisinkin laskea, kun kappale tahdo päästä kunnolla pois lähtökuopistaan. Levy kuitenkin lopetetaan energisellä ja pirteillä kitaramelodioilla höystettyyn <b><i>Quiet Daytime</i></b> - siis lähes täydellisellä <b><i>Further More</i></b>n vastakohdalla. Maininnan arvoisia kappaleita on levyllä muitakin, kuten heleästi ja kuulaasti soiva <i><b>Summer Slow Down</b></i>.<br />
<br />
Levyn onnistunut lopetus jättää jäljelle erinomaisen jälkimaun, eikä tarvitse pitkään pohtia, kuunnellakko <b><i>Heliogram</i></b> vielä uudelleen. Vaikket kuuntelisikaan, levyn mukaansatempaavat melodiat pitävät huolen siitä, että kappaleet tulevat soimaan päässäsi vielä pitkään. Mikäs siinä, onhan näin miellyttävän musiikin täysin sallittua jäädä korvamadoksi kummittelemaan.<br />
<br />
<iframe frameborder="no" height="450" scrolling="no" src="https://w.soundcloud.com/player/?url=https%3A//api.soundcloud.com/tracks/124459951&auto_play=false&hide_related=false&visual=true" width="100%"></iframe>Markkuhttp://www.blogger.com/profile/14942508531625506300noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4793016289888917550.post-67985216181070675382014-03-03T09:24:00.002+02:002014-03-03T12:50:44.804+02:00Coldplay - Magic<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-mJxe3ng92Ts/UxQo_vKNsJI/AAAAAAAAAyI/dofi5WNgMCE/s1600/coldplay-ghost-stories.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-mJxe3ng92Ts/UxQo_vKNsJI/AAAAAAAAAyI/dofi5WNgMCE/s1600/coldplay-ghost-stories.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ghost Stories albumin artwork - on muuten magee</td></tr>
</tbody></table>
Viime viikolla <b><i>Coldplay</i></b> julkaisi täysin odottamatta <b><i>Midnight</i></b>-kappaleen, joka oli erilainen, mitä useimmat olivat odottaneet. Ja hyvä niin, sillä ainakin omalla kohdallani umpitylsän <i>Mylo Xyloton</i> jälkeen oli viitteitä siihen, että <b><i>Coldplay</i></b> julkaisisi tällä kertaa jotain huomattavasti mielenkiintoisempaa. Toisaalta aika varovaisia askeleita uuteen suuntaan yhtye kyseiselläkin kappaleella otti, sillä kappale luottaa viime vuosien aikana <i>James Blaken</i> ja <i>Bon Iverin</i> kaltaisten artistien suosituiksi tekemiin autotune-soundeihin ja kevyeen elektroniseen "chillailuun". <b><i>Jon Hopkins</i></b> on tehnyt vakuuttavaa työtä uusien kappaleiden tuotantopuolella.<br />
<br />
<b><i>Ghost Stories</i></b> albumin ensimmäisellä virallisella singlellä <b><i>Magic</i></b> yhtye liikkuu edelleen tiukasti omalla mukavuusalueella. Alkupuolisko viittaa voimakkaasti<i> the XX</i>:n musiikkiin, mutta kääntyy loppupuoliskoa kohti koko ajan enemmän tavanomaiseksi <i style="font-weight: bold;">Coldplay</i>ksi. Toivon todella, että tuleva albumi sisältäisi enemmän <i>Midnightin</i> kaltaisia irtiottoja yhtyeelle ominaisesta musiikista. Olisi hienoa kuulla yhtyeeltä jotain kunnianhimoista ja jopa riskialtista. Ei, <b><i>Midnight</i></b> ei ollut vielä kunnianhimoista eikä riskialtista, vaan aika varman päälle pelattua. Kuitenkin siinä mielessä erittäin onnistunut, että herätti ainakin allekirjoittaneen kiinnostuksen. Myönnän kuitenkin, että olen aina pitänyt <i><b>Coldplayn</b></i> musiikista - oli se sitten katu-uskottavaa tai ei. Mutta onneksi en ole rokkipoliisi, eikä minun tarvitse katu-uskottavuudestani niin välittääkään.<br />
<br />
Toivottavasti <i><b>Coldplay</b></i> ei julkaise toista pettymystä edellisen perään. Se murtaisi minut vielä pahemmin kuin yhtyeen <i>itkunyyhkypop</i>. Näkymät ovat kuitenkin tällä hetkellä hyvät, ja <b><i>Coldplay</i></b>lla tuntuu olevan pullat hyvin uunissa.<br />
<br />
<center>
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="//www.youtube.com/embed/1PvBc2TOpE4" width="560"></iframe></center>
Markkuhttp://www.blogger.com/profile/14942508531625506300noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4793016289888917550.post-6483809734953939272014-03-01T11:45:00.002+02:002014-03-01T22:41:17.761+02:00Ronya - Flame ja Spotify-soittis<center>
<iframe allowtransparency="true" frameborder="0" height="380" src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify:user:m4ketsu:playlist:4ZC0fYdFm7wjuPoNxl8LiF" width="300"></iframe></center>
<br />
Ensimmäiseksi haluan mainostaa Spotify-soittistani. Listailen sinne mielestäni tämän hetkeen kuumimpia tuoreita julkaisuja, eli jos musamakuni on vakuuttanut, suosittelen ottamaan listan seuraukseen. Luonnollisesti se päivittyy huomattavasti useammin kuin blogi. Kappaleen lisääminen listalle kun on huomattavasti nopeampaa ja yksinkertaisempaa kuin tekstin kirjoittaminen.<br />
<br />
<center>
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="//www.youtube.com/embed/Q6ZZB8lljog" width="560"></iframe></center>
<br />
Pari vuotta sitten <b><i>Ronya</i></b> niminen artisti pomppasi pinnalle <b><i>Annoying</i></b>-kappaleellaan erityisesti YleX:n taajuksilla. Kappale oli nimensä mukaisesti, noh, todella ärsyttävänä. En edes yritellä kaunistella, sillä vihasin kappaletta - todella. Toisena sinkkuna julkaistu <b><i>Hyperventilating</i></b> oli myöskin mielestäni mitäänsanomaton, joten ohitin artistin debyyttialbumin <b><i>The Key Is The Key</i></b>n suosiolla.<br />
<br />
Viime viikolla julkaistu <b><i>Flame</i></b>-sinkku käänsi kelkkani ja muutti mielipiteeni <b><i>Ronyasta</i></b> täysin. Mitä sitä kiertelemään, kappale on erittäin hyvä. Hittihakuisuus on vaihtunut tyylikkäisiin ja viileisiin elektrosoundeihin, jotka sopivat artistille mielestäni kuin nenä päähän. Tällainen elektronisesta musiikista ammentava naisartisti, jossa on myös kansainvälistä vientipotentiaalia, on enemmän kuin tervetullut suomalaiseen musaskeneen. Iso peukku, jos <b><i>Ronyan</i></b> uusi suunta on tämä.<br />
<br />Markkuhttp://www.blogger.com/profile/14942508531625506300noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4793016289888917550.post-77179529935351573422014-02-23T19:23:00.003+02:002014-02-23T19:23:59.652+02:00KotimaankatsausViime viikot ovat olleet melkoista hurlumheitä, kun kirjoitukset polkaistiin käyntiin ja varsinainen koulutyö taputeltiin tuossa viime viikolla loppuun. Tässä olisi nyt pikainen katsaus kappaleista, jotka ovat mielessäni viime aikoina pyörineet. Levyarvioitakin olisi tarkoitus lähiaikoina rustailla, kunhan vain ehdin ja saan aikaiseksi paneutua kirjoittamiseen. Pahoitteluni viivästymisistä.<br />
<br />
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="//www.youtube.com/embed/zlTRxD4h7B4" width="560"></iframe><br />
<br />
<b><i>Nancy</i></b> julkaisi kahden kappaleen pituisen musiikkivideon, joka sisältää kappaleet <b><i>Tokyo Soul</i></b> ja <b><i>Yugatshu</i></b>. Ensimmäinen kappale on jopa hieman shamanistisia piirteitä omaava hyvin kokeellinen spektaakkeli. Kakkoskappale <b><i>Yugatshu</i></b> onkin vähän perinteisempi ja ainakin huomattavasti tarttuvampi kappale. Liekö siinä juuri syy, miksi jälkimmäinen kappale kolahtaa allekirjoittaneellekin paremmin.<br />
<br />
<iframe frameborder="no" height="450" scrolling="no" src="https://w.soundcloud.com/player/?url=https%3A//api.soundcloud.com/tracks/129944683&auto_play=false&hide_related=false&visual=true" width="100%"></iframe><br />
<br />
Ennenkin blogissani esiintynyt <b><i>Kalle Kaasinen</i></b> on myös julkaissut uutta tuotantoa. Kappaleet ovat tällä kertaa aiempaa karsitumpia, ja herran omien sanojen mukaan paino on tällä kertaa enemmän sanoituksilla ja laulumelodialla. Erityisesti <b><i>Tunnen olevani mies</i></b> -kappale osoittaa ratkaisun olleen erinomainen. Aiempaa karsitumpi äänimaailma tuo sympaattisen <b><i>Kaasisen</i></b> lähemmäs kuuntelijaa - aivan iholle.<br />
<br />
<iframe frameborder="no" height="450" scrolling="no" src="https://w.soundcloud.com/player/?url=https%3A//api.soundcloud.com/tracks/130814070&auto_play=false&hide_related=false&visual=true" width="100%"></iframe><br />
<br />
Viime viikkojen ehdottomasti mielenkiintoisin kotimainen demo ja tulokas: <b><i>TEKSTI-TV 666</i></b> - <b><i>Piritorilta Taivaaseen</i></b>. Ensimmäistä kertaa kuunnellessani kirjoitin ylös, että "<i>Swans</i> meets <i>Teemu Bergman</i>". Kappaleen jälkipuoliskolla kuvioihin astelee vielä <b><i>French Films</i></b>, eikä ihme, sillä kyseisestä yhtyeestä tuttu <i>Johannes Leppänen</i> on kuin onkin operoimassa <i><b>TEKSTI-TV 666</b></i>:ssa. Kappale on kova, todella kova. Suurella mielenkiinnolla jään odottamaan yhtyeen tulevaa tuotantoa, sillä tässä tekeleessä on ideaa. <b><i>TEKSTI-TV</i></b>:llä on kehitteillä jotain todella hienoa, sen vaan sanon!<br />
<br />
<iframe frameborder="no" height="450" scrolling="no" src="https://w.soundcloud.com/player/?url=https%3A//api.soundcloud.com/tracks/130538854&auto_play=false&hide_related=false&visual=true" width="100%"></iframe><br />
<br />
Ihastuin <b><i>Kaiun</i></b> akustisena äänitettyyn <i><b>Kuiskaus</b></i>-kappaleeseen ensi kuuntelulla, enkä malta olla vertaamatta <b><i>Kaiun</i></b> musiikkia <b style="font-style: italic;">Liekkiin</b>. <b><i>Kuiskauksessa</i></b> on samanlainen tunnelma ja ilmapiiri kuin esimerkiksi Pienokaisessa, mutta <b><i>Kaiun</i></b> kappale on tunnelmoivampi ja maalailevampi. Tilaa ja avaruutta kappaleessa on vaikka muille jakaa, ja ehkä kappaleen vahvuus onkin juuri sen rauhoittava olemus, joka upottaa kuuntelijan pehmeään pumpuliin. Mielenkiintoista olisi kuulla millaiseen muotoon kappale studiokäsittelyssä muovautuisi.<br />
<br />Markkuhttp://www.blogger.com/profile/14942508531625506300noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4793016289888917550.post-35731023851722337502014-02-06T18:04:00.002+02:002014-02-06T18:04:33.995+02:00Heikki Kuula - Rataraato ft. Pääkii, Paperi T<center>Tänään rataraatona, huomenna tekstitaitajana.<br />
Viikonloppuna sitten uudestaan paremmalla ajalla.</center><br />
<center><iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="//www.youtube.com/embed/TbOnlVYx3Bo" width="560"></iframe></center>Markkuhttp://www.blogger.com/profile/14942508531625506300noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4793016289888917550.post-66033654448598865422014-01-24T22:01:00.000+02:002014-01-24T22:02:49.495+02:00Yournalist - Plays Jazz<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-sgVHdBbFKAs/UuKmY8wiAFI/AAAAAAAAAxY/9i5e0t0XiMM/s1600/383115.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-sgVHdBbFKAs/UuKmY8wiAFI/AAAAAAAAAxY/9i5e0t0XiMM/s1600/383115.jpg" height="640" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<div class="p1">
<b><i>Yournalist</i></b> on virittänyt luomisvimmansa äärimmilleen yhtyeen toisella <b><i>Plays Jazz</i></b> -albumilla. Edellisellä albumilla jo ollut laaja musiikkityylien arsenaali on vain kasvanut yhtyeen tehdessä toista albumiaan. Albumi sisältää paljon loistavia ideoita ja niiden toteutuksia, mutta toisaalta myös raitoja, jotka olisi ollut ehkä parempi jättää pöytälaatikkoon. Ne olisi voitu julkaista vaikka sitten vuosikymmenen päästä ennenjulkaisemattomana lisämateriaalina. <b><i>Yournalistin</i></b> musiikissa ehdottomasti parasta onkin yhtyeen tapa paahtaa eteenpäin pää vaahdossa ja hullunkiilto silmissä. On kuitenkin samaan hengenvetoon todettava, että vauhdin hurmassa mopo tahtoo helposti karata käsistä ja havahdutaan jostain ojan pohjalta. Yksi esimerkki ojaanajosta on <b><i>Rodhouse Blues</i></b>. Minua se ei ainakaan naurata, olkoon kappaleen tarkoitus sitten olla välikevennys, sekoilu tai keskisormen osoitus kaikille tosikoille. </div>
<div class="p1">
<br /></div>
<div class="p1">
Sitten lasketaan kädet alas ja lyödään faktat pöytään. <i><b>Yournalist</b></i> on järjettömän kova pumppu, joka osaa tehdä erinomaista pop/indie/rock/mitälie -musiikkia. Yhtyeen kykyjä ei ole enää mitään syytä epäillä. <b><i>Plays Jazz </i></b>-albumi sisältää hävyttömän paljon onnistuneita ja laadukkaita kappaleita, joiden pop-koukut jäävät alitajuntaan kutkuttelemaan. Suu vaahdossa paahtamisen ohella <b><i>Yournalistin</i></b> kovimpia valtteja on sen hämmästyttävä kyky yhdistellä sujuvasti erilaisia musiikkityylejä toisiinsa ja tehden niistä omankuuloisensa soundimaailman. Juuri sen kykynsä ja tyylitajunsa ansiosta <b><i>Yournalist</i></b> erottuu edukseen massasta. Esimerkkinä levyltä voisi nostaa esille kappaleen <b><i>Gnome</i></b>, joka on yksi allekirjoittaneen suosikkikappaleista. Kappaleella yhtye kulkee äärimmäisyydestä toiseen, mutta parasta koko kappaleessa, kuten suurimassa osassa <b><i>Yournalistin</i></b> musiikkia muutoinkin, on kertosäkeiden uskomaton hurmos, joka kulminoituu kappaleen lopulla. Heti perään soiva <b><i>MILF</i></b> on taas osoitus yhtyeen muuntautumiskyvystä ja tyylitajusta, joka sekin on itse asiassa todella hyvä kappale. Kuten todettua, hyviä kappaleita<b><i> Plays Jazz </i></b>-levyllä on useampia!</div>
<div class="p1">
<br /></div>
<div class="p1">
<b><i>Yournalistin</i></b> musiikki enää mielestäni kaipaa yhtenäisempää linjaa. Onhan yhtyeen yllätyksellisyys ja porhaltaminen todella viihdyttävää, mutta epäilen jaksaako se pitää musiikkia kasassa kovin montaa albumijulkaisua. Mitä jos yhtyeen hallittu kaaos ei enää pysykään kasassa tai musiikkityylien ilotulitus kadottaa hohtonsa? Kaikesta huolimatta <b><i>Yournalist</i></b> on yhtye täysin omassa sarjassaan, niin laadultaan kuin tyyliltään. Sille ei löydy kotimaan kamaralta haastajaa, enkä usko kenenkään olevan ihan heti yhtyeen reviirille tunkeutumassa. <i>Cheekiä</i> vähän väsyneesti lainaten: "<i>kuka muukaan vetää tälleen?</i>"</div>
<br />
<iframe frameborder="no" height="166" scrolling="no" src="https://w.soundcloud.com/player/?url=https%3A//api.soundcloud.com/tracks/119766298&color=ff5500&auto_play=false&show_artwork=true" width="100%"></iframe>Markkuhttp://www.blogger.com/profile/14942508531625506300noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4793016289888917550.post-72988632666647644302014-01-23T20:36:00.003+02:002014-01-23T20:36:58.357+02:00White Sea - Prague<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-HOcKEf9tyJY/UuFbcZgF-YI/AAAAAAAAAxI/XhhwrG1BmXk/s1600/artworks-000068692660-firgjb-t500x500.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-HOcKEf9tyJY/UuFbcZgF-YI/AAAAAAAAAxI/XhhwrG1BmXk/s1600/artworks-000068692660-firgjb-t500x500.jpg" /></a></div>
<br />
Huhhuh, musavuosi 2014 on käynnistynyt oikein rytinällä. Eletään vasta tammikuuta, mutta siitä huolimatta tämän vuoden puolelle on mahtunut jo lukuisia äärimmäisen hyviä single- ja albumijulkaisuja. Tahti ei ainakaan ole hiipumassa, kun <b><i>M83</i></b>:sta tutuksi tullut <i>Morgan Kibby</i> julkaisi sooloprojektinsa <b><i>White Sean</i></b> uuden kappaleen <b><i>Prague</i></b>. Kappale on ensimmäinen artistin tulevalta debyyttialbumilta irroitettu single. Kaltaiselleni <i>M83</i>-fanille kappale kolahtaa kertalaakista, sillä kappaleella on hyvin paljon <i>M83</i>:n musiikista tutuksi tulleita elementtejä, kuten dramaattinen ja mahtipontisiin mittoihin kasvava kertosäe. Pesäeroa <i>M83</i>:n musiikkiin on kuitenkin tehty, sillä suttuiset dreampop-soundit ja syntikoiden dramatiikka on jätetty jälkeen. Niiden tilalle ovat tulleet iskevämmät ja kenties vielä herkemmin popmakuhermoja kutkuttelevat soundit. Kaiken kaikkiaan <b><i>Prague</i></b> on aivan hävyttömän kova kappale, joka varmasti tulee soimaan vielä monessa paikassa. Tai ainakin olisi syytä!<br />
<br />
<iframe frameborder="no" height="166" scrolling="no" src="https://w.soundcloud.com/player/?url=https%3A//api.soundcloud.com/tracks/130742032&color=ff5500&auto_play=false&show_artwork=true" width="100%"></iframe>Markkuhttp://www.blogger.com/profile/14942508531625506300noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4793016289888917550.post-72145631555588872572014-01-22T10:29:00.000+02:002014-01-22T10:32:08.965+02:00Disco Fiasco - Golden Hats<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-mGXma8bHmMs/Ut98r0dMVrI/AAAAAAAAAw4/JXxtsrVPFfI/s1600/PROMOPIC+2+++LOGO+(1).jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-mGXma8bHmMs/Ut98r0dMVrI/AAAAAAAAAw4/JXxtsrVPFfI/s1600/PROMOPIC+2+++LOGO+(1).jpg" height="324" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Olen joko alkanut todella pehmenemään "pomppupopille" tai sitten <b><i>Satellite Storiesin</i></b> jalanjäljissä tepastelevat oululaiset osaavat hommansa. Kitarat helkkäävät ja komppi nykii kappaletta eteenpäin kuin keskittymishäiriöinen lapsi. Parasta kuitenkin se rasittavan kliseiseinen talenttikilpailun tuomarin kommentti: "musiikista kuulee, että yhtyeellä on hauskaa". Niin se vain on. En kuitenkaan tarkoita hauskanpidon korreloivan huonoa musiikkia, huono musiikki kuulostaa pahalta oli sitten yhtyeellä miten hauskaa tahansa sitä tehdessään. Tarkoitukseni on lähinnä sanoa, että <b><i>Disco Fiasco </i></b>vetää <b><i>Golden Hats</i></b> kappaleensa pilke silmäkulmassa ja sellaisella intensiviteetillä, mikä antaa anteeksi kappaleen hienoiset puutteet. Kappale jää loppuvuodeksi soimaan päähän ja pää nykimään kompin tahtiiin.<br />
<br />
Lopuksi kuitenkin varoituksen sana yhtyeelle: älkää hakeko tuotettua ja hienojalosteista soundia. Alkaisitte muistuttamaan liikaa sitä toista oululaisyhtyettä ja jäisitte auttamatta <b><i>Satellite Storiesin</i></b> varjoon, ettekä halua kuulostaa "siltä huonolta jäljitelmältä".<br />
<br />
<iframe frameborder="no" height="166" scrolling="no" src="https://w.soundcloud.com/player/?url=https%3A//api.soundcloud.com/tracks/130480585&color=ff6600&auto_play=false&show_artwork=true" width="100%"></iframe>Markkuhttp://www.blogger.com/profile/14942508531625506300noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4793016289888917550.post-52950028703836611262014-01-19T10:43:00.003+02:002014-01-19T10:43:55.908+02:00Iisa - Puutarhajuhla<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-tIYM29ybIOw/UtuLW6Td9WI/AAAAAAAAAwg/b1cJiqB8R84/s1600/1507866_734726196545152_623051038_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-tIYM29ybIOw/UtuLW6Td9WI/AAAAAAAAAwg/b1cJiqB8R84/s1600/1507866_734726196545152_623051038_n.jpg" height="634" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">(Kuva: https://www.facebook.com/iisaofficial)</td></tr>
</tbody></table>
Oi, <b><i>Iisa</i></b>! En oikein lämmennyt<b><i> Iisa Pykärin</i></b> kahdelle ensimmäiselle soolokappaleelle, mutta voi Puutarhajuhlat. Kerta kerralta kappale käy salakavalasti ja huomaamatta aina vain syvemmälle ihoni alle. Kappale kuulostaa <b><i>Iisan</i></b> omalta tuotannolta, mutta samalla sen taustalla soi juuri ne <b><i>Reginan</i></b> musiikin parhaat elementit. Vaikka aluksi <i>Egotripin</i> <i>Knipin</i> huokailut tuntuivat nihkeiltä, loppua kohti <i>Knipinkin</i> osuus kääntyy voitoksi ja korostaa kappaleen haurasta tunnelmaa. Kappale onkin nimenomaan hyvin hauras ja tuntuu kuin kappale roikkuisi saman hiuskarvan varassa kuin parisuhde, josta tarina kertoo. Uskomattoman kaunis kappale, jonka traaginen kauneus pakahduttaa ja parisuhteiden syövyttämä tarina tavoittaa kuuntelijan, oli sitten omakohtaisia kokemuksia tai ei. Kappale tulee niin lähelle ihoa, että tunteet välittyvät.<br />
<br />
<center>
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="//www.youtube.com/embed/r537MXep2T4" width="560"></iframe></center>
Markkuhttp://www.blogger.com/profile/14942508531625506300noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4793016289888917550.post-83508614367270866902014-01-16T16:21:00.000+02:002014-01-16T16:23:51.478+02:00Best Right NAOW -soittis<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-oOw2ny0bGQg/Utfn9VNGINI/AAAAAAAAAwQ/NztEfyJ1wVE/s1600/1318-domo-wearing-headphones-wallpaper-wallchan.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-oOw2ny0bGQg/Utfn9VNGINI/AAAAAAAAAwQ/NztEfyJ1wVE/s1600/1318-domo-wearing-headphones-wallpaper-wallchan.jpg" /></a></div>
<br />
Koska soittolistat ovat kivoja ja käteviä, aloitin itsekin "parasta juuri nyt"-henkisen soittolistan. Listalle ilmestyy satunnaisin väliajoin ajankohtaisia, mielestäni tämän hetken parhaat, kappaleita ja kyllin pitkään listalla roikkuneet kappaleet lentävät pihalle. Tarkoitukseni on siis pitää lista säädyllisen pituisena, eli 10-20 kappaletta.<br />
<br />
Ei siitä sen enempää, olkaa hyvät.<br />
<br />
<center>
<iframe allowtransparency="true" frameborder="0" height="380" src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify:user:m4ketsu:playlist:4ZC0fYdFm7wjuPoNxl8LiF" width="300"></iframe></center>
Markkuhttp://www.blogger.com/profile/14942508531625506300noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4793016289888917550.post-34034892439100241532014-01-13T15:40:00.000+02:002014-01-13T15:40:48.787+02:00Elizabeth Rose - Sensibility<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://i4.sndcdn.com/artworks-000067200794-kepc01-t500x500.jpg?d53bf9f" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://i4.sndcdn.com/artworks-000067200794-kepc01-t500x500.jpg?d53bf9f" /></a></div>
<br />
Pääasiassa tuleekin jaettua kotimaista musiikkia, mutta osataan sitä muuallakin tuottaa hävyttömän tiukkaa popmusiikkia. Tällä kertaa asialla on nuori, mutta hemmetin tyylikkään soundin omaava australialainen <b><i>Elizabeth Rose</i></b>. Artistin musiikkityylin vaikutteet juontavat juurensa vuosituhannen vaihteen R&B-soundeihin, jotka hänen käsittelyssään yhdistetään modernimpiin "tämän päivän" tuoreimpiin electrovivahteisiin. Yhdistelmä on todella koukuttava ja kappale on, kuten sanottua, aivan hävyttömän kova pop-raita.<br />
<br />
<iframe frameborder="no" height="166" scrolling="no" src="https://w.soundcloud.com/player/?url=https%3A//api.soundcloud.com/tracks/128181227&color=ff6600&auto_play=false&show_artwork=true" width="100%"></iframe>Markkuhttp://www.blogger.com/profile/14942508531625506300noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4793016289888917550.post-82295479950852087672014-01-09T21:20:00.000+02:002014-01-21T13:29:00.396+02:00Delay Trees - ReadymadeIhan ensimmäiseksi haluan sanoa, että ehdin jo kerran kirjoittaa suhteellisen pitkän ja mielestäni hienon arvostelun. Kuitenkin Blogger taitavasti kadotti tuon julkaisuvalmiin tekstin ja luonnoskin näytti pelkkää valkoista. Jouduin aloittamaan siis koko tekstin alusta ja yrittäen muistaa miten jo kirjoitettu arvosteluni meni. Harmitti.<br />
<br />
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-9tOo9h0-igI/Us7kz9BNKEI/AAAAAAAAAvs/kBCHZf7gh_c/s1600/delay_trees_readymade_album_cover1-656x590.jpg" imageanchor="1"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-9tOo9h0-igI/Us7kz9BNKEI/AAAAAAAAAvs/kBCHZf7gh_c/s1600/delay_trees_readymade_album_cover1-656x590.jpg" height="575" width="640" /></a><br />
<br />
Juuri nyt minun ei käy kateeksi <b><i>Delay Treesia</i></b>. Yhtyeen tulevalle albumille on luotu niin suuria tahon jos toisenkin puolesta, että heikkopäisempiä huimaisi. Yhtyeeltä on kuitenkin lupa odottaa suuria, sillä <b><i>Delay Trees</i></b> suorastaan on aina huokunut valtavaa potentiaalia, kuten se huokuu edelleenkin.<br />
<br />
<b><i>Delay Treesin</i></b> musiikki on <b><i>Readymade</i></b>-albumillakin tuttuun tapaansa hyvin nautinnollista kuunneltavaa. Yhtyeen musiikista on helppo nauttia ja pitää, sillä he ovat omalla osa-alueellaan äärimmäisen taitava yhtye. Albumi sisältää runsaasti äärimmäisen laadukkaita ja loistavia kappaleita, joista mainitakseni esimerkiksi <b><i>Perfect Heartache</i></b> ja <i><b>Steady</b></i>. Kappaleet eivät itsessään ja yhtyeen musiikki olekaan yhtyeelle mikään ongelma, vaan niiden muodostama kokonaisuus, joka jää levyllä mielestäni vielä vähän etäiseksi. Levy sisältää tietynlaisia suvantokohtia, jolloin yhtyeen ote kuuntelijaan lipeää ja levy tuntuu vähän etäiseltä. Ajoittain kuunnellessa tuleekin ajatelleeksi, että tietääkö yhtye täysin itsekään millaista musiikkia haluaisivat tehdä. Tunnelmat vaihtelevat välillä popimmasta otteesta takaisin yhtyeelle ominaisempaan jumitteleviin kaikusoundeihin ja päinvastoin - yhtye astelee vuorotellen kultaisen keskitien kumpaakin laitaa.<br />
<br />
Levyn parasta antia on ehdottomasti loppupuoliskolla kuultava <b><i>The Howl</i></b>, joka on yhtään ylimääräisiä hehkuttamatta järjettömän hieno kappale. Nostaisin kyseisen kappaleen jopa koko yhtyeen tähänastisen tuotannon parhaaksi. Niin kova se on. Tykkään todella tästä Delay Treesin haikeasta ja melankolisesta soundista, joka on teemana koko levyllä.<br />
<br />
<b><i>Readymade</i></b> on tälläisenään hyvä ja nautinnollinen levy, mutta <b><i>Delay Trees</i></b> on sellainen yhtye, jolla on rahkeita julkaista jotain paljon parempaa. Yhtye sisältää äärimmäisen paljon potentiaalia ja palasten loksahtaessa kohdalleen, kuten tämänkin levyn kappaleilla, <b><i>Delay Treesin</i></b> musiikki on äärimmäisen hienoa kuunneltavaa. Yksittäisten kappaleiden lisäksi jään vielä odottamaan yhtyeeltä pankit räjäyttävää albumikokonaisuutta. Sellaista, jolle yhtye onnistuu kanavoimaan kaiken sisältämänsä potentiaalin timanttiseksi kokonaisuudeksi. Levyksi, josta riittäisi henkseleiden paukuttelemista vielä sukupolvien ajaksi!<br />
<br />
<center>
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="//www.youtube.com/embed/h1KY1HZN0i0" width="560"></iframe></center>
Markkuhttp://www.blogger.com/profile/14942508531625506300noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4793016289888917550.post-22901101785062479952014-01-08T20:11:00.004+02:002014-01-08T20:11:51.018+02:00White Balance - Marine Dance<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-KL5RaYLpCdA/Us2LKyiymsI/AAAAAAAAAvM/qdUDM58YIQc/s1600/artworks-000065094665-bia3p0-t500x500.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-KL5RaYLpCdA/Us2LKyiymsI/AAAAAAAAAvM/qdUDM58YIQc/s1600/artworks-000065094665-bia3p0-t500x500.jpg" /></a></div>
<br />
En voi sanoa häkeltyneeni, kun parisen viikkoa sitten ensimmäistä kertaa kuulin suomalaisen elektroduon <i><b>White Balancen</b></i> debyyttisinglen. Mielestäni <b><i>Marine Dance</i></b> on kappaleena vielä raakile ja vähän keskeneräinen, mutta näen kappaleessa kuitenkin paljon potentiaalia, kuten yhtyeessä itsessäänkin. Kappale sisältää runsaasti hyviä oivalluksia ja loistavan kappaleen elementtejä. Esimerkiksi kertosäe on äärimmäisen koukuttava ja hieno, lähes erinomainen. Se mitä kappale mielestäni kaipaa on ajatusten loppuun hiomista. Kappale jää kokonaisuutena vielä vähän vajanaiseksi ja jotkin osat tuntuvat päälle liimatuilta. Erityisesti c-osa kaikkine wobwob-efekteineen ei mielestäni sovi muun kappaleen puitteisiin, enkä oikeastaan siitä pidäkään. <br />
<br />
Tyylitajua duolla joka tapauksessa on, sillä paikoiteillen musiikki on suorastaan hävyttömän tyylikästä ja dynaamista. Mielelläni kuuntelisin jatkossakin yhtä tyylikästä kotimaista elektro-poppia kuin <i><b>White Balance</b></i>. Joka tapauksessa yhtye kuulostaa tälläkin hetkellä soundiltaan erittäin lupaavalta ja mielestäni yhtye onkin syytä panna merkille. Erittäin tervetullut tulokas kotimaiseen musiikkiskeneen.<br />
<br />
<iframe frameborder="no" height="166" scrolling="no" src="https://w.soundcloud.com/player/?url=https%3A//api.soundcloud.com/tracks/124373522&color=ff6600&auto_play=false&show_artwork=true" width="100%"></iframe>Markkuhttp://www.blogger.com/profile/14942508531625506300noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4793016289888917550.post-63356681948740944282014-01-02T21:03:00.005+02:002014-01-02T21:03:39.909+02:00Jukka Ässä - 30 vuotta myöhemmin<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-3MoMxnp7Yxw/UsWtqDdOhNI/AAAAAAAAAu8/rLUGDm9IeJ0/s1600/1507955_561180700632310_1865824304_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="http://4.bp.blogspot.com/-3MoMxnp7Yxw/UsWtqDdOhNI/AAAAAAAAAu8/rLUGDm9IeJ0/s640/1507955_561180700632310_1865824304_n.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Ah, <b><i>Jukka Ässä </i></b>on yhtye, jonka musiikista ei voi olla pitämättä. Edelliseltäkin albumilta löytyy hyviä kappaleita tusinan verran ja muutama suomenkielisen popmusiikin todellinen helmi, kuten <b><i>Uusi maa</i></b>. Jukka Salmisen sävellyskynä on selvästi säilyttänyt hyvän teränsä, sillä yhtyeen uusin singlejulkaisu <b><i>30 vuotta myöhemmin </i></b>on todella hyvä kappale ja sen koukuttavuus on taattua <b><i>Jukka Ässä</i></b> -laatua. Ennen kuin huomaakaan fiilistelee jo kertosäkeen mukana ja kappaleen päätyttyä pyörittelee edelleen mielessään sen tarttuvia melodiakoukkuja. Sanoitusten työstämiseen Jukka Salminen on tulevalle albumilleen saanut taustatukea Reginasta tutuksi tulleelta <b><i>Iisa Pykäriltä</i></b>. En osaa sanoa, miten merkittävä <i>Iisan</i> tuoma lisäpanos sanoituksille on ollut, sillä olen aina erityisesti pitänyt<b><i> Jukka Ässän</i></b> sanoituksista. Joka tapauksessa <b><i>30 vuotta myöhemmin</i></b> on myös sanoituksen osalta erinomaista työtä ja teemaltaan hyvin <i><b>Jukka Ässälle</b></i> tyypillistä tekstiä. Pieni ihminen pohtii pienessä mielessään elämän suuria kysymyksiä, joita ei oikeastaan edes ymmärrä. Yritä siinä sitten vastata pojan kysymyksiin kuolemasta, kun itsekin pohdit samoja kysymyksiä vailla vastausta.<br />
<br />
<b><i>Ihmisten jälkeen</i></b> -levy julkaistaan 7. helmikuuta. Peukut ylös!<br />
<br />
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="//www.youtube.com/embed/5gjRqU79gdA" width="560"></iframe>Markkuhttp://www.blogger.com/profile/14942508531625506300noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4793016289888917550.post-41793471589018312942014-01-01T20:13:00.001+02:002014-01-01T20:18:36.332+02:00Vuoden kotimaiset levyt 2013<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-bCSwb0dNJik/UrxoblF3uXI/AAAAAAAAAuc/qBS0kqn_ifA/s1600/02-New-Year-2013-Wallpaper.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="358" src="http://3.bp.blogspot.com/-bCSwb0dNJik/UrxoblF3uXI/AAAAAAAAAuc/qBS0kqn_ifA/s640/02-New-Year-2013-Wallpaper.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Kinkut masussa ja raketit ammuskeltu taivaan tuuliin, joten koen ajan olevan otollinen tähän asti tekemättä jääneelle vuoden parhaiden kotimaisten levyjen listaukselle. Alkupuheet olivat jo edellisessä kirjoituksessa tarpeeksi tylsät ja tyhjänpäiväiset, joten tällä kertaa voidaan siirtyä suoraan itse asiaan.<br />
<br />
<br />
<center>
<b><u>Kotimaiset TOP 6</u></b></center>
<br />
<b>6. Satellite Stories - Pine Trails</b><br />
<b><br />
</b> Nyrkkisääntönäni listoja suunnitellessani on ollut miettiä levyjä, joista olen kuluneen vuoden aikana <i>nauttinut</i> kaikkein eniten. <b><i>Pine Trails</i></b> on albumi, josta ehdottomasti olen <i>nauttinut </i>erittäin paljon. Levyn pariin on helppo palata aina uudelleen ja levy on jokaisella kerralla äärimmäisen mukaansatempaava. Lisäksi tämä on kevyt julkinen kannanotto, sillä minua suoraan sanottuna sylettää suomalaisen musiikkimedian <b><i>Satellite Storiesin</i></b> halveksunta. <b><i>Pine Trails </i></b>on parempi kuin nämä kyynikot antavat ymmärtää ja yhtye ansaitsisi myös kotimaassaan laajempaa arvostusta kuin mitä se tällä hetkellä saa osakseen. Piste.<br />
<br />
Luultavasti se on juuri se helppous ja kulmattomuus, josta <b><i>Satellite Stories</i></b> kritiikkiä osakseen saa. Siitä huolimatta on hölmöä edes yrittää kiistää esimerkiksi kappaleiden <b><i>Campfire</i></b> ja <b><i>Lights Go Low </i></b>loistokkuutta.<br />
<br />
<center>
<iframe allowtransparency="true" frameborder="0" height="380" src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify:album:5auGOlxy0D8HrT6UIRJJqN" width="300"></iframe></center>
<br />
<b>5. The New Tigers - The Badger</b><br />
<br />
<b><i>The Badgerilla</i></b> kietoutuvat yhteen kauniit melodiat ja kitarat, jotka vaivattomasti kuljettavat levyn alusta aina loppuun saakka. Soitannassa on enemmän itsevarmuutta kuin aiemmin ja yhtye soittaa määrätietoisen tiiviisti täydellisesti yhteen. Yhtyeen musiikissa parasta on sen kyky kutoa kitaravalleista ja kellopelimelodioista minuuttitolkulla kestäviä järkäleitä kuulostamatta lainkaan väkinäiseltä tai vaivalloista. Musiikki vain soljuu kuin itsestään ja aikaa vierähtää viitisenkin minuuttia ennen kuin ehtii edes kunnolla ajatella kappaleen pituutta. Sitä lumoutuu musiikkiin ja antaa soiton viedä mukanaan.<br />
<br />
<iframe frameborder="no" height="166" scrolling="no" src="https://w.soundcloud.com/player/?url=https%3A//api.soundcloud.com/tracks/104108523&color=ff6600&auto_play=false&show_artwork=true" width="100%"></iframe><br />
<iframe frameborder="no" height="166" scrolling="no" src="https://w.soundcloud.com/player/?url=https%3A//api.soundcloud.com/tracks/85922286&color=ff6600&auto_play=false&show_artwork=true" width="100%"></iframe><br />
<br />
<b>4. Risto - II</b><br />
<br />
Olen vasta kuluneen vuoden aikana oppinut todella arvostamaan <b><i>Riston</i></b> musiikkia. Aiemmin Ristoiluni keskittyi lähinnä <b><i>Nina, olen palasina </i></b>-kappaleen ympärille. Liekö sitten jotain aikuistumisen ensioireita, mutta <i><b>Riston</b></i> ennen huvittaneet ja hämmentäneet lyriikat ovat alkaneet nyttemmin puhuttelemaan ja olen alkanut ymmärtämään <i><b>Riston</b></i> sanoituksia paremmin. <b><i>Risto</i></b> on nero, vähän hullu nero. Uusimmalla albumillaan Risto on onnistunut edellisiä julkaisujaan paremmin muodostamaan hienoista ja eriskummallisista musiikillisista oivalluksistaan loistavan kokonaisuuden. Tematiikaltaan raskaista aineksista koostuva <b><i>II</i></b>-albumi on <i style="font-weight: bold;">Riston </i>tähänastisen tuotannon vaikuttavin teos, jonka aihepiirit väistämättä koskettavat jokaista levyn kuuntelijaa.<br />
<br />
<center>
<iframe allowtransparency="true" frameborder="0" height="380" src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify:user:m4ketsu:playlist:56D1FcjZpU2HzGHbQV1B9g" width="300"></iframe></center>
<br />
<br />
<b>3. Paavoharju - Joko sinä tulet tänne alas tai minä nousen sinne</b><br />
<br />
<b><i>Paavoharju</i></b> iski heti ensikuuntelulla suoraan sielun syvimpiin sopukoihin. Levy on eksymistä synkimmästä synkimpään aarniometsään syyspimeällä ja välillä tuntuu ettei kuusenoksien läpi paista auringonvaloa enää laisinkaan. <b><i>Paavoharjun</i></b> äänimaailmat ovat uskomattoman hienoja ja omintakeisia, niissä on jopa ajoittain tietynlaista vaarantunnetta, jota korostaa <b><i>Paperi T</i></b>:n hyvin tiukat ja puhuttelevat lyriikat. Ennen kaikkea levy ahdistaa ja se ahdistaa tavalla, jota et pääse pakoon. Se ahdistus on vain kohdattava ja kun se vihdoin on ohi kaipaat sitä lisää, sillä tuossa ahdistuneisuuden tunteessa on jotain perversillä tavalla hyvin puoleensavetävää. Ilman ajoittaista ahdistusta ei voi tuntea itsensä helpottuneeksi. <b><i>Joko sinä tulet tänne alas tai minä nousen sinne</i> </b>antaa iskun suoraan palleaan, joka pudottaa kuuntelijan polvilleen maahan vain siksi, että voisit nousta uudelleen ylös.<br />
<br />
<center>
<iframe allowtransparency="true" frameborder="0" height="380" src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify:album:6rDAYns4Ujah0sl4o8sKQG" width="300"></iframe></center>
<br />
<br />
<br />
<b>2. Beastmilk - Climax</b><br />
<b><br /></b>
Huhhuh, <b><i>Beastmilk</i></b> tuli ja räjäytti pankin debyytillään. Omalla kohdallani <b><i>Climax</i></b> lunasti ne kaikki suuret ennakko-odotukset, jotka levylle olin etukäteen asettanut. Aina albumin avausraidan <b><i>Death Reflects Us</i></b> pärähtäessä soimaan, minut valtaa suunnaton euforiantunne. Tiedän, että seuraavat 40 minuuttia on taatusti laadukasta soitantaa. <b><i>Beastmilk</i></b> kuulostaa määrätietoiselta ja kunnianhimoiselta, mutta ennen kaikkea äärimmäisen lupaavalta, jos tarkastellaan myös sen tulevaisuuden näkymiä. Yhtyeen musiikki ei itsessään ole suunnattoman ainutlaatuista, mutta <b><i>Beastmilkin</i></b> tavassa tehdä musiikkia on jotain ainutlaatuista. <b><i>Beastmilk</i></b> on tehnyt kotiläksynsä, eikä tyydy vain jäljittelemään esikuviaan, kuten pastissibändi, vaan yhtye jalostaa ja käyttä hyväkseen esikuviensa parhaita puolia yhtyeen omassa musiikissa.<br />
<br />
<center>
<iframe allowtransparency="true" frameborder="0" height="380" src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify:user:m4ketsu:playlist:7dendI9EzgBWreMraaeO3k" width="300"></iframe></center>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-ZGQSAotHmT8/UsRQtTD7WQI/AAAAAAAAAus/xKjsnjUfmIg/s1600/minavillemia-656x656.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="http://4.bp.blogspot.com/-ZGQSAotHmT8/UsRQtTD7WQI/AAAAAAAAAus/xKjsnjUfmIg/s640/minavillemia-656x656.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<b>1. Minä ja Ville Ahonen - Mia</b><br />
<b><br /></b>
<b><i>Mia</i></b> on levy, joka kasvaa ajan kanssa, eikä sen kasvulle näy loppua. Mitä enemmän levyä kuuntelen, sitä vahvemmin lumoudun sen pauloihin ja sitä voimmakaammin <b><i>Mia</i></b> viettelee minut. Mia on äärimmäisten tunteiden levy, jonka ensisijainen tavoite onkin välittää nämä tunteet kuuntelijalle. Tavoitteessaan levy onnistuu täydellisesti, sillä Mia ei ole surullinen, vaan <u style="font-weight: bold;">surullinen</u>. Mia ei ole synkkä, vaan <u style="font-weight: bold;">synkkä</u>. Mia ei ole kaunis, vaan <u style="font-weight: bold;">kaunis</u>. Luultavasti levyn vaikuttavuus syntyy sen inhimillisyydestä. Levyä käsittelevät kirjoitukset eivät kuulosta elotonta albumia käsitteleviltä artikkeleilta. <b><i>Miasta</i></b> puhutaan kuin ihmisestä ja <b><i>Mia</i></b> onkin alusta loppuun puhdasta rakkautta.<br />
<b><br /></b>
<br />
<center>
<iframe allowtransparency="true" frameborder="0" height="380" src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify:user:m4ketsu:playlist:1k2BbbhwLJliPjhdT6oFlU" width="300"></iframe></center>
Markkuhttp://www.blogger.com/profile/14942508531625506300noreply@blogger.com0