Prince of Assyria - Bring Along Joy

Voisi sanoa, että olen kokenut myöhäisen havahtumisen Prince of Assyrianista puhuttaessa. Jokin aika takaperin, kun julkistettiin kyseisen artistin siirtyneen levyttämään suomalaiselle Solitille ensimmäinen reaktioni oli "siis kuka?" En ollut artistista koskaan kuullutkaan, vaikka bloggaaja kollegat tuntuivat menevän täysin sekaisin uutisesta. Shame on me, ei voi muuta sanoa! Voin kuitenkin kuitata aukon tietämyksessäni sillä, että vuonna 2009, jolloin kyseisen herran ylistetty Missing Notes -debyyttialbumi julkaistiin, minulla ei ollut mitään musiikkimakua.

Tutustuttuani Annika-singlen jälkeen tukholmalaisen Ninos Dankhan eli Prince of Assyrian tuontantoon tarkemmin olin äärimmäisen ällistynyt, sillä levy iski minua suoraan musiikkimakuhermoani. Lyhyen tuttavuutemme aikana Missing Notes onkin noussut yhdeksi suosikkilevyistäni. Prince of Assyrianin tummanpuhuva, melankolinen ja ennen kaikkea sielukas tulkinta on jotain sanoin kuvaamattoman hienoa kuunneltavaa. Kappaleet nostattavat ihokarvat pystyyn kuuntelukerrasta toiseen ja erityisesti Whatever You Want saa sydämeni aina pakahtumaan.

11. huhtikuuta julkaistavalta Prince of Assyrianin kakkosalbumilta Changing Places on nyt julkaistu myös toinen single, joka kantaa nimeä Bring Along Joy. Musiikillisesti Prince of Assyria jatkaa singleillä, kuten oletettavasti myös tulevalla albumilla, artistille tuttua linjaa. Sävellyksiin ja orkesterin taustatukeen on tuotu enemmän syvyyttä, ja ne on tuotu voimakkaammin esille, mikä mielestäni toimii oikein hyvin. Kappaleissa tuntuu nyt olevan enemmän tietynlaista syvyyttää ja moniulotteisuutta. Kaikesta huolimatta kappaleet kulkevat edelleen eteenpäin tunnelma etunenässä ja painoarvo säilyy Ninos Dankhan vahvassa tulkinnassa.

Kappale on päivitetty myös SDL Best Right NOW -soittolistalle, johon pääset käsiksi oikeasta reunapalkista. Käy ottamassa lista seurantaan! Tämä on käsky.



EDIT: Nimi kirjoitettu oikein.

Monday Folky Monday

Viikkoni lähtee käyntiin hyvin folkahtavasti, kun innostuin nyt kirjoittelemaan kahdesta viikonloppuna sähköpostiini ilmestyneestä tuoreesta folk-yhtyeestä. Ensimmäisenä vuorossa olkoot länsinaapuristamme Ruotsista kotoisin oleva folk duo Two Trees, joka julkaisi kuluneella viikolla todella kauniin kappaleensa Your Woods. Läpi kappaleen kulkeva rauhallinen kitaramelodia on simppeli, mutta kaikessa raukeudessaan se toimii erittäin hyvin yhdistettynä duolaulun kauniiseen harmoniaan. Yksinkertaisistakin palasista saa koottua kauniin kokonaisuuden, kuten Two Trees kappaleellaan osoittaa.

Toinen yhtyeistä on kotimainen juuri hiljattain Morning Sun kappaleensa julkaissut Statues Made of Matchsticks. Letkeää banjolla(!) maustettua folk popia soittava helsinkiläisyhtye tuo musiikillaan hyvin voimakkaasti mieleeni Scandinavian Music Groupin, jota yhtye onkin tainnut kuunnella kerran jos toisenkin. Tämänkaltaisella rennolla ja letkeällä otteella soitettua folkia on aina yhtä mukava kuunnella, sillä jostain syystä se aina onnistuu levittämään positiivista fiilistä ympärilleen.

Posti kulkee, kun Kusti polkee - Musiikkia postilaatikon pohjalta

Myönnän, että otsikko on pahasti harhaanjohtava, kun Kusti on jo hyvän aikaa sitten jättänyt pyöränsä varaston perukoille ja tässä kyseisessäkin tapauksessa siirtynyt sähköiseen postinjakeluun. Niin hämmentävältä kuin se omaan korvaani kuulostaakin, on viime aikoina sähköpostiini alkanut suorastaan virrata sähköpostia erinäisiltä bändeiltä ja artisteilta. Tattista vaan erittäin paljon! Kovallakin pakkasella mieltäni lämmittäö suunnattomasti se, kun saa huomata, että joku on tosiaan pistänyt minunkin blogini merkille. Tässä postauksessa olisi taas tarkoitus vähän katsastella, että millaisia bändejä sinne sähköpostilaatikkooni oikein onkaan eksynyt.

Ensimmäiseksi esittelyvuorossa on Raahen suunnalta ponnistava hyvin folk-henkistä alternative-vivahteista musiikkia soittava yhtye, joka on ollut kasassa kutakuinkin vuoden verran. Ensimmäisen omakustanne EPnsä bändi julkaisi loppukesästä ja Alexander In Paris onkin saanut heti rattaansa pyörimään hyvin. On tullut radiosoittoa, musiikkiskaba voitto ja Rumban Vuoden Tulokas -äänestyksestäkin irtosi 5. sija. EPltä ehdoton suosikkini on Man vs. Kid. Kappale on ehdottomasti eniten folk rockia lähentelevä kappale ja siinä erityisesti nuosevat bändin parhaat puolet esiin. Kappaleeseen tuo omanlaistaan rentoutta ja fiilistä rento kitarointi, joka muistuttaa häilyvästi jotain Fleet Foxesin kaltaista saundia. Juuri sitä fiilistä kaipaisin lisää.

Ja lisää löytyy luonnollisesti Soundcloudin puolelta.

***** 

Tämänvuotiset wanhat olivat kuvanneet aamunavaukseen tekemälleen videolleen, kun saksalainen vaihto-oppilaamme toteaa tämänvuoden wanhojen tanssien olevan "perkeleen hyvät". Lennartin kommentti osuisi tälläkin hetkellä naulan kantaan, kun yksi vuoden varmasti kovimpia tulokkaita, eli Greymouth julkaisi toisen sinkkunsa The Restless Passengerin. (The Boyn hehkutukseni voit lukaista tästä) Musiikki toimii, Elinan ääni toimii ja kokonaisuus toimii. Vakuuttavaa työtä! Levyä tiskiin, ei sitä enää jaksa odotella.

*****

Petri Juhani on Tamperelaisen yhden miehen elektroninen indiepop -projekti, joka juuri hiljattain laittoi ensimmäisen Olemisen Sietämätön Reteys EPn verkkolevitykseen. Yhtyeen uupuessa Petri Juhani onkin tuotoksissaan huomattavasti keskittynyt ilmaisuun musiikkilisen yhtyesoundin sijasta. En tiedä, onko herra itse laittanut koskaan merkille, mutta itselleni vielä vähän tuntemattomasta syystä Petri Juhanin tuotanto tuo mieleen Samae Koskisen. Olemisen Sietämätön Reteys ja Petri Juhani vaikuttavat molemmat hyvin mielenkiintoisilta, mutta vielä tässä vaiheessa jäi vähän sellainen "ihan kiva" -fiilis. Levyssä ei itsessään mitään vikaa ole, mutta suuria tunteita ja ajatuksia se ei siltikään herätä. Ihan kuin Petri Juhani vielä säästelisi eikä päästäisi vielä kaikkea irti. Tulevaisuutta kuitenkin silmällä pitäen.

Pikaisesti: Death Hawks - Death & Decay

Kotimaisen musiikkimedian ja bloggaajien hellässä syleilyssä oleskeleva Death Hawks julkaisi aivan hiljattain esikoisalbuminsa nimeltä Death & Decay. Olihan sitä levyä jo odotettukin, sillä kuuluuhan Death Hawks ehdottomasti tämän hetken mielenkiintoisimpiin ja lupaavimpiin kotimaisiin bändeihin. Oman osansa asiasta kertonee sekin, että bändi on nostettiin Rumban ja YleX:n vuotuiselle "tulevaisuuden tusina" -listalle. Omissa silmissäni tämä valtava hypemyllytys, joka bändin ympärillä on syystalven mittaa pyörinyt, loi bändille kulttibändin mainetta jo ennen ensimmäistäkään levytystä.

Suht keveähkön levyyn tutustumisen perusteella voisin sanoa, että tällä kertaa hypemyllytys, lupailut ja pitkä odotus eivät ole ampuneet tippaakaan ohi vaan osuneet tarkasti maaliinsa. Levyn hämyiseen ja psykedeeliseen maailmaan uppoutuukin erittäin helposti. Lisäpotkua hämyisyydelle tuokin tiukka bluesrevittely ja paikoittelen levyltä löytyvät folksoundit.

Kokonaisuus on erittäin hieno ja jälleen meillä on kuunneltavissamme debyytti, jota on suorastaan nautinto kuunnella. Death Hawksin musiikissa on mukana erittäin kuuluisa "se jokin".

Levyn voit kuunnella Spotifyssa. Kyl meinaa potkii ja kovaa!

Atlético Kumpula - Me Kuulutaan Yhteen

Atlético Kumpula on Scandinavian Music Groupistakin tutun biisinikkari Kyösti Salokorven uusi folk-yhtye. Bändi julkaisikin pari viikkoa sitten debyyttisinglensä Me Kuulutaan Yhteen, joka onkin kirjoitettu rakkauslauluksi tuliselle vaimolle. Single onkin todellinen niin sanottu "hyvän mielen biisi", sillä aina kappaletta kuunnellessa lämmin ja positiivinen fiilis valtaa mielen. Vaikka ulkona onkin tälläkin hetkellä se reilut parikymmentä astetta pakkasta ja tiivis lumipeite, niin biisin aikana voi hyvinkin kuvitella itsensä kuvan sekä videon kaltaisiin kesäisiin maisemiin omenapuiden katveeseen. Koko ajan biisissä on vallalla letkeä ja iloinen tunnelma, joka tiivistyy lopussa huolettomiin vislauksiin.

Biisi kolahtaa hyvin jo ensimmäisellä kerralla ja siitä paistaakin vahvasti läpi ammattitaitoisuus - niin soitosta kuin tuotannosta. Soittokuntaa onkin vahvistamassa muusikoita esimerkiksi Jätkäjätkistä ja Scandinavian Music Groupista.

Näihin aurinkoisiin ja kesäisiin tunnelmiin - hyvää viikonloppua!

Antero Lindgren - Cigarette Stump

Kaiuttimistani pääsi ilmoille puhtoinen "pling"-ääni ilmoittaen uuden sähköpostin kolahtaneen sähköiseen postilaattikooni. Sähköpostissa minulle mainostettiin "Suomen Chris Isaakiksi" tituleerattua Antero Lindgreniä, joka on julkaissut tulevan Mother debyyttinsä ensimmäisen singlen Cigarette Stumpsin. Sähköpostissa myös kerrotaan Anteron hankkineen katu-uskottavuutensa skeittaamalla ollessaan nuori. Mietiskelin tässä vain sitä, että osaakohan Antero frontside ollien?

Jos minulle kerrottuun tietoon on yhtään luottaminen, niin Anteron tulevaa debyttiä ollaan tehty koko 2000-luku. Edellinen herätti minussa epäuskoisuutta ja vaatimuksen, että musiikin on sitten parasta olla myös hyvää, jos sitä niin kauan ollaan tehtykin. Myönnän, vanha kunnon Antero ei pettänyt! Tunnelmallinen folk-biisi, jota kuunnellessa jää kiinni hetkeen ja keskittyneenä kuuntelemaan harrasta tulkintaa.

Sinkku ainakin on kova ja mielenkiinnolla odotankin, miltä albumi kokonaisuudessaan tulee kuulostamaan, kun se helmikuussa julkaistaan.




Antero Lindgren - Cigarette Stump from Jaakko Torvinen on Vimeo.

Hehkutan Lisää: Firts Aid Kit - The Lion's Roar

Onko sulla edessä jälleen viikon tylsin ilta, eli perjantai-ilta? Oletko kuolemassa tylsyyteen, kun et voikaan valmistautua huomiseen koulu- tai työpäivään ja sinulla on edessäsi kerrankin täysin vapaailta? Tunnen tuskasi veli/sisko hyvä ja siksi ajattelinkin, että Söderbergin siskosten tai tunnetummin sanottuna First Aid Kitin uutukaisalbumi The Lion's Roar saattaisi lievittää tuskaasi kauniilla folk-musiikillaan.

The Lion's Roar nousi välittömästi todelliseen tehosoittooni, kun ensikuuntelusta lähtien olen ollut täysin lumoutunut. Levyn lämpimästä ja kauniista musiikista ei tunnu koskaan saavan tarpeekseen, vaan joka kerta jään janoamaan sitä lisää ja lisää. Myönnän, että välillä levyn äärimmäisyyteen virheettömyyteen hiottu soundi meinaa latistaa tunnelmaa ja hieman ärsyttääkin. Siitä huolimatta levyä on suorastaan nautinto kuunnella. Kaunista, puhdasta, herkkää ja lämmintä.

Levyn voit ottaa haltuusi SPOTIFY:sta

Picnic With Lulu - Undone / For Lisa

Picnic With Lulu on pirkanmaalta ponnistava hyvin akustispainotteista musiikkia soittava popfolk-yhtye. Bändin musiikki koostuu pitkälti lämpimästä akustisesta saundista, stemmalauluista ja popmaisesta tarttuvuudesta. Eräänlaiseksi kulmakiveksi musiikille osoittautuu taidokkaasti tehdyt sekä toteutetut intenssiiviset nousut, kuten toisessa maistiaiskappaleessa For Lisa:ssa, joka lähtee pikkuhiljaa kasvamaan lapsenomaisesta leikittelystä kohti valtavaa ja mahtipontista saundia. Kitaranäppäily vaihtuu vaivihkaa sellomaalaukseen ja Anna Rantasen kantava sekä voimakas ääni yhdistyy Sakari Kulosen herkkään ja personaalliseen ääneen. Näistä kappaleista Undone esittelee paremmin bändin popmaisuutta lämpimällä saundillaan ja omanlaisella herkkyydellään. Kappaleen parasta antia on mielestäni Annan ja Sakarin hieno duettosuoritus, josta käy parhaiten esiin miten hyvin näiden kahden laulajan äänet sopivat yhteen toistensa kanssa. Kokonaisuus on yhtä aikaa herkkä, kaunis, voimakas ja persoonallinen. Todella hienoa kuunneltavaa, kun siihen vielä lisätään pohjalle sellomaalaus ja koko muun rytmiryhmän toiminta.

Hienoa musiikkia, jota mielelläni kuuntelisin enemmänkin. Bändi julkaisikin tammikuussa omakustanne EP:n, jolta nämäkin kappaleet ovat peräisin. Aika tehdä levyostoksia, sillä ehdottomasti haluan tietää miltä Picnic With Lulun EP kokonaisuudessaan kuulostaa.

Greymouth - The Boy

Huhhahhei! Nyt täytyy heti alkuun todeta, että hetkeen mikään bändi ei ole löynyt minua yhtä sanattomaksi kuin Greymouth tällä kertaa. Kun Greymouthin ensimmäinen sinkku saapui loppuunsa, istua tönötin hetken hiljaa hämmentyneenä. Toivuttuani shokista pistin kappaleen soimaan uudelleen ja aloin keräilemään sekalaisia ajatuksiani, joita kuunnellessani olin rustannut paperille. Päällimäisenä mieleeni biisistä jäi ehdottomasti puhdas ja kaunis, mutta myös erittäin vahva laulu, joka porautuu suoraan selkäytimeen aiheuttaen suunnattomia kylmiä väreitä. Vaikka laulajaa nyt kovin hehkutankin ei muuta orkesteria pidä yhtään väheksyä. Soundillisesti biisi on täyteläistä, mutta silti jykevää kuin kallio ja yhdistettynä lauluun on lopputulos veret seisauttava kokonaisuus. Täytyy vielä mainita, että biisissä esiintyvä veikeä banjo! Johtuukohan juuri siitä banjosta, mutta minulle tuli vähän mieleen Scandinavian Music Group.


Helsinkiläinen Greymouth tekee jo ensimmäisellä sinkullaan vakuuttavaa työtä. En tiedä jäsenien taustoista, mutta musiikissa on jo selvästi mukana ammattilaisen otteet. Erittäin hienoa työtä - todellakin tykkään!

The Boy by Greymouth

Suomalaisia Helmiä - Kaspar, Kastor ja Murmansk

...Olipa loistavasti muotoiltu otsikko. Itse ainakin aloin lähes nauramaan, sillä minulle tuli mieleen Kolme Iloista Rosvoa - tarina. Kaspar, Kastor ja Murmansk on vain halpa kopio tuosta lapsuuden lempinäytelmästäni. No jooh, kuitenkin tarkoitukseni oli vain yhdistää tähän yhteen kirjoitukseen lähipäivien suomalaiset "löydöt". Viimeisimmät levyt ovat tulleet kaikilta parisen vuotta sitten, joten ei tämä uusinta uutta ole muille kuin ensikertaa kuulijoille - kuten minulle vähän aikaa sitten.

Kaikki kolme bändiä kuulostavat oikein hyviltä ja jatkoa katsellen lupaalta setiltä. Itse ainakin tykästyin ja lähes rakastuin kaikkiin kolmeen. Nousivat heti kovaan soittoon. Ja mainitaas sekin, että jos kiinnostuit niin kaikkien bändien levyt löytyvät Spotifysta, joten sieltä vaan tsekkailemaan lisämatskua. En kuitenkaan tässä kirjoituksessa kommentoi sen enempää, sillä juuri nyt ei ole mikään kirjoitusfiilis ja huominen pitkän matikan koe painaa hartioita ja olisikin jo korkea aika avata kirja. 

Toivottavasti näistä kolmesta kuullaan vielä. Itse ainakin uskon näin tapahtuvan, mutta odotellaas odotellaas.

Gun Lake - June

Jhoo, tämä on nyt vain tälläinen pikainen kirjoitus, sillä olin juuri vetäytymässä pehkuihin. Kuitenkin tuli nopeasti selailtua soundcloudia ja muistin, että törmäsin tähän biisiin vissiin edellispäivänä ja ajattelin, että "täytyypä tehdä myöhemmin tästä kirjoitus". Olin varmaan sillä hetkellä taas kerran "muka" hirveä kiireinen kuten aina ja koska en tehnyt kirjoitusta saman tien, niin unohdin sen kuten minulla tapana on. Noh, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikö vain? Tai eihän nytkään mistään myöhässä edes olla.

Joka tapauksessa lyhyesti sepustettuna Gun Lake yllätti minut hyvin lumoavalla ja folkmaisella biisillään. Erityisesti tuo kitarakomppi ja kitaramelodiat viehättivät minua kovasti. Siihen vielä kun lisätään hyvä vokalisti, niin ollaan jo hyvän biisin äärellä. Vielä kun biisiin ja lauluun ollaan tuotu hienoa syvyyttä taustalaululla, joka vilahtelee biisissä aina paikoittellen. Sekin on vielä mahtavaa, miten biisi kasvaa koko ajan loppua kohti.

Kaiken kaikkiaan Gun Lake on tehnyt erinomaisen kipaleen. Kyllä tätä kelpaa kuunnella. Markku tykkää!

Lovely Hearts Club Presents: Gun Lake - June by Paper Garden Records

Fruit Bats - You're Too Weird

Noniin, minä se taas tulen jälleen vähän jälkijunassa. Kuuntelin Soundcloudista minulle suositeltuja biisejä ja tykästyin ensin Memoryhouse - Quiet America - biisiin, mutta tykästyin vielä enemmän biisin, joka lähti soimaan sen jälkeen. Eli tähän Fruit Batsin  - You're Too Weirdiin, joka heidän 2.8 julkaistulta LPltään nimeltä Tripper.

Biisi on aurinkoinen, iloinen ja positiivisella energialla ladattu. Onkohan siinä sitten juuri ne syyt, miski tykästyin tähän enemmän kuin Memoryhousen hyvin dream-pop tyyliseeen biisin, näin aamutuimaan silmät ristissä kuunnellessani. Kaiken kaikkiaan oikein mukiin menevä biisi iloisilla kitarariffeillä höystettynä. Lisäksi itse ainakin löydän biisistä paljon Folk-henkisyyttä. Lisäksi pitkästä aikaa biisi, joka loppuu kunnolliseen fade outtiin!

Fruit Bats - You're Too Weird by subpop