Viikkokatsaus osa 2

Kuluneen viikon aikana vain yksi kotimainen yhtye on päätynyt kuumimpien uutuuksien listalleni, ja se on Freeweights, joka tarjoili tuoretta synapoppia kappaleellaan Infinte Repeats. Kappale kuulostaa siltä, että se olisi parhaimmillaan viileiden kesäiltojen fiilistelymusiikkina. Yhtyeeltä kannattaa kuunnella myös jokin aika sitten julkaistu Your Design -single, joka esittelee yhtyeen pirteämpää ja aurinkoisempaa puolta.

Viime vuosien kestosuosikeistani peräti kolme, eli Fucked Up, Black Lips ja Black Keys, on julkaissut uutta musiikkia viime viikkojen aikana. Melodista hardcore punkia soittava Fucked Up julkaisi Paper The House -singlen, joka enteilee kesäkuussa julkaistavaa Glass Boys -albumia. Jännityksellä odotan yltääkö tuleva levy David Comes To Lifen tasolle.

Toiselta suosikiltani Black Keysilta tuli ulos uusi Underneat the Rainbow -levy, joka ei edeltäjänsä Arabian Mountainin veroinen jymypaukku ole, muttei heikkokaan esitys. Kelpo levy, mutta vähän lattea ja tasapaksu. Soittolistalleni lisäsin levyn parhaan kappaleen Make You Mine.

Myös Lonely Boy -hitillään lopullisen läpimurtonsa tehnyt Black Keys julkaisi uuden singlensä Fever ja samalla tiedotti tulevasta albumistaan Turn Blue, joka julkaistaan 14. toukokuuta. Tanssittava poljento ja veikeät synasoundit. Toivottavasti kappaleiden paras terä odottaa vielä tulevalla albumilla, eikä singlellä ollut vielä kaikkea pelissä.

Viikon parasta antia ja mielenkiintoisin tuttavuus on ollut mielestäni olli The Orwells uudella singlellään Let It Burn. Hikinen ja nuoruuden kiihkoa pursuava soundi yhdistyy tarttuviin melodiakoukkuihin, ja kappale yksinkertaisesti tempaa mukaansaa. Soundi tuo vahvasti mieleen 90-luvun alternative rock -soundit, enkä yhtään ihmettelisi vaikka koko kappale oltaisiin äänitetty yhden jäsenen vanhempien autotallissa - sen verran autenttista autotalli-meininkiä. Heti ensimmäisellä kerralla kertsin astuessa sisään tekee mieli yhtyä kuorolauluun I just let it burn, I just let it burn.

Kaikki nämä ja myös ilman mainintaa jääneet kappaleet löytyvät soittolistaltani, johon pääset käsiksi tuosta alapuolelta. Olepa hyvä!

Levyvalinta: Ballet School - Boys Again

Lokakuun lopulla julkaistu Boys Again EP on kovan luokan levyvinkkaus kaikille The Cure ja Cocteau Twins faneille! Ballet School -yhtyeen solisti Rosie Blairin laulutyyli tuo voimakkaasti mieleen Elizabeth Fraserin ja erityisesti kitaramelodioista huokuu läpi The Curen soitanta. Ei sillä, etteikö yhtye musiikkiaan muutenkin ammentaisi 80-luvulta. Ballet School on vähän kuin kahden aiemmin mainitun yhtyeen jälkeläinen, 2000-luvun lapsi, joka vaalii vanhempiensa perintöä tuoden tuulahduksen heidän musiikistaan myös 2010-luvun popmusiikkiin.



Singlenäkin julkaistu Crush on mielestäni neljän kappaleen pituisen EP:n kirkkain hetki, sillä kappaleen yksinkertaisesti kiteytyy kaikki, mikä tekee Ballet Schoolin musiikista niin hienoa. Tarttuva The Curea muistuttava melodia, Elizabeth Fraseria muistuttava vokaali ja tuore tuulahdus nykypäivän popmusiikkia. Kaikki tämä kuulostaen silti täysin omalta itseltään, eikä vain heikolta takavuosien suuruuksien jäljittelijältä.

Runosuoni ei tänään tahdo sykkiä, eikä kunnon tekstiä muodostua. Noh, eipä sen niin väliä, kun musiikki tässä blogissa onkin sillä jalustalla ja parrasvaloissa. Antaa musiikin puhua puolestaan ja Ballet Schoolin valloittaa erinomaisella levyllään.