31. toukokuuta 2012

HeadHeartHands - Passions of the Young


HeadHeartHands on helsinkiläinen elektro-vivahteista indie poppia soittava yhtye, joka julkaisi alkuviikosta Passions of the Young nimisen debyytti EP:nsä. Samalla kertaa yhtye myös julkaisi avausraita Heroine:sta tehty musiikkivideo, joka löytyy tämän kirjoituksen lopusta.

Vaikka kyseessä onkin vasta tämän tuoreen trion debyytti EP, yhtyeen musiikki kuulostaa kuin jo vuosia yhdessä soittaneelta elektropop-konkarilta. Musiikissaan yhtye luottaa vankasti heleisiin syntikkasoundeihin ja vahvoihin melodioihin, jotka luovat yhtyeen musiikkiin omanlaistaan tyylikkään tanssittavaa tunnelmaa. Kuitenkin uutukaisella on vähän sama ongelma kuin sitä edeltävän demo-EP:n kanssa ja levyn suurin lataus keskittyy jo sen avausraitaan, jonka jälkeen loput kappaleet tuntuvat jäävän vähän vaisuiksi hissukoiksi. Erityisesti toisena soivan Vices -kappaleen heleät syntikkakikkailut tahtovat ikävästi jäädä vähän varjoon, mutta päätösraitaan saavuttaessa levy alkaa jälleen nousta omaan lentoonsa. Useimmiten olen hyvin huono veikkaamaan mitään ja siksi sen pitkävetoa tai muita uhkapelejä harrastakaan, mutta tällä kertaa uskallan veikata kovalla luotolla, että Heroine tulee soimaan tänä kesänä radioaalloilla YleX:llä



Summa summarum Passions of the Young EP on viihdyttävä ja ehdottomasti kuuntelusi arvoinen levy, jonka mielenkiinto pysyy yllä vielä useammankin kuuntelukerran jälkeen. Levy piristää tiiviydellään eikä se sorru ylimääräiseen ja puuduttavaan elektrokikkailuun vaan pitäytyy tarkasti omassa visiossaan indie poppia elektro-vivahteella soittavana bändinä.

Spotify-linkki: HeadHearHands: "Passions of the Young"

22. toukokuuta 2012

Yournalist - Horror And Terror [Arvio]


Turkulaistrio Yournalist julkaisi viime kuussa Horror and Terror debyyttialbuminsa. Todella pitkään olen levyä sulatellut ja monesti aloittanut arvioni kirjoittamisen pääsemättä koskaan loppuun asti, eikä ihme sillä levyssä riittää enemmän kuin tarpeeksi sulateltavaa ja sisäistettävää. Tämä ilmenee jo heti ensisekunteista, kun nimikkoraita lähtee soimaan ja suu loksahtaa hämmästyksestä auki. Alun hämmentävästä rockoopperasta huolimatta musiikillisesti Yournalist pääasiassa pitäytyy heille sopivammassa rennossa indie-rockissa, mutta missään vaiheessa ei osaa arvata mitä seuraavaksi on tulossa tai kuulostaako se edes samalta yhtyeeltä kuin edellinen kappale, kuten avausraitakin antaa ymmärtää.

Yournalistin halu naureskella cooleille musiikkielitisteille ja tosikoille tuntuu olevan enemmän haitaksi kuin hyödyksi. Debyytillään he ovat kuin eksyneet pojat, jotka vetävät kaiken musiikkinsa muutaman kerran yllätysmankelin läpi piilottaen lopputuloksen ironisuuden viitan alle. Levyllä kuule vähän kaikkea ja vähän laidasta laitaan, mutta ei mitään oikein tosissaan. Idea kengänkärkiinsä tuijotteleville ylicooleille indiediggareille naureskelusta ja omannäköisestä rennolla otteella soitetusta indie-rockista on hieno, mutta suunnan ollessa hukassa päädytään todennäköisimmin metsään. Yournalistin viimekesäinen EP jo painiskeli johdonmukailemattomuutensa kanssa ja sama ongelma vain moninkertaistuu levyn pituuden kasvaessa EP:stä pitkäsoittoon.

Nylkekää minut tämän vertauksen takia jos tahdotte, mutta minulle Horror and Terror ja The Expendables -elokuva ovat olleet hyvin samanlaisia kokemuksia. Molemmissa tapahtuu koko ajan kaikenlaista ja kokemus on hauska, mutta lopulta käteen ei jää juuri mitään. Juonesta ja ideasta ei minkäänlaista käsitystä vaikka ruudussa pyörisi vasta lopputekstit tai levyn viimeinen kappale olisi juuri loppunut.

Horror and Terror ei kuitenkaan missään nimessä ole huono levy, mutta itse ainakin odotin parempaa. Albumin parissa viihtyy, mutta yksittäisiä kappaleita lukuunottamatta se tuskin tulee keräämään itselleen lukuisia soittokertoja. Levykokonaisuus jää edelleen huutamaan sen punaisen lankansa perään. Levylle mahtuu kuitenkin monta hyvää kappaletta, mutta kun ne liitetään yhteen alka kokonaisuus hiljalleen ratketa liitoksistaan. Minun mielestäni debyytiltä voitaisiin karsia Yournalistin ylimääräinen kokeilunhaluisuus ja kuuntelijan yllättämisen tavoittelu. Tämähän on vain minun mielipiteeni, mutta omasta mielestäni Yournalist kuulostaa parhaimmalta C'mon People, Fast Lane ja Nigerian Girl kaltaisilla YleX-indierockina. Mutta kysymys kuuluukin, että olisiko musiikki silloin enää yhtyeen omannäköistä? Ehkä näin on paras, sillä yhtyeenä Yournalist on ihailtava ja rakastettava, vaikka debyytti ei sitä valitettavasti olekaan.


★★★☆☆



21. toukokuuta 2012

Monday Folky Monday



Viikkoni lähtee käyntiin hyvin folkahtavasti, kun innostuin nyt kirjoittelemaan kahdesta viikonloppuna sähköpostiini ilmestyneestä tuoreesta folk-yhtyeestä. Ensimmäisenä vuorossa olkoot länsinaapuristamme Ruotsista kotoisin oleva folk duo Two Trees, joka julkaisi kuluneella viikolla todella kauniin kappaleensa Your Woods. Läpi kappaleen kulkeva rauhallinen kitaramelodia on simppeli, mutta kaikessa raukeudessaan se toimii erittäin hyvin yhdistettynä duolaulun kauniiseen harmoniaan. Yksinkertaisistakin palasista saa koottua kauniin kokonaisuuden, kuten Two Trees kappaleellaan osoittaa.




Toinen yhtyeistä on kotimainen juuri hiljattain Morning Sun kappaleensa julkaissut Statues Made of Matchsticks. Letkeää banjolla(!) maustettua folk popia soittava helsinkiläisyhtye tuo musiikillaan hyvin voimakkaasti mieleeni Scandinavian Music Groupin, jota yhtye onkin tainnut kuunnella kerran jos toisenkin. Tämänkaltaisella rennolla ja letkeällä otteella soitettua folkia on aina yhtä mukava kuunnella, sillä jostain syystä se aina onnistuu levittämään positiivista fiilistä ympärilleen.

17. toukokuuta 2012

Idiomatic - You Are Not the Sun


Potentiaalikertoimet paukkuvat jälleen kerran, kun Tampereelta ponnistavan Idiomaticin debyyttialbumin ensimmäinen sinkkulohkaisu You Are Not the Sun raikaa kaiuttimista. Musiikiltaan Idiomatic on mahtipontista stadion kitararockia, joka maalailee suurella sydämellä ja erityisesti suurella soundilla täyttäen koko tilan. Stadion soundia tavoitellessa kappaleet vedetään harmittavan usein ns. "överiksi" ja kappaleeseen ehtii kyllästyä ennen kuin se edes loppuu. You Are Not the Sun kappaleessa tätä ongelmaa ei ole vaan kolmeen minuuttin mahtuva kappale on juuri sopivan intensiivinen, ettei kappaleeseen kyllästy ja sitä jää joka kerta vähän janoamaan. Tähän kun vielä lisätään musiikkivideo hidastuksineen on tunnelmat jossain kattoa paljon korkeammalla.

Kaiken lisäksi Idiomatic kuulostaa debyyttisinglellään todella kansainväliseltä yhtyeltä. Saa nähdä mihin sfääreihin yhtye vielä musiikillaan yltää, mutta syksyllä julkaistava s/t debyytti on jo nyt odotuksessa. Suurta soundia ja suuria tunteita. Toimii ja erittäin hyvin!

Eva on the Western Castle Island - Pandawonder & California Shrills @ Luomustudio


Aiemminkin blogissani vieraillut Eva on the Western Castle Island julkaisi jo pari kuukautta sitten uuden kappaleen Panda Wonder, joka yhtyeen Facebook-sivujen mukaan on saanut osakseen huomioita myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Sen lisäksi yhtye kävi Luomustudiolla purkittamassa videon, jolla he esittävät aiemmin julkaisemattoman California Shrills kappaleen akustisena. Luomustudio siis järjestää akustisia kuvauksia, jotka kuvataan ja purkitetaan samanaikaisesti yhdellä mikrofonilla ja kameralla. Videot ovatkin tunnelmallisesti hyvin rentoja ja erityisesti aitoja kiitos niiden muokkaamattomuuden. Eva on the Western Castle Islandin lisäksi Luomustudiolla kävi hiljattain myös Big Wave Riders ja Black Twig, joista Juhani jo aiemmin viikolla kirjoitti.





14. toukokuuta 2012

The Casbah - Flowers [Musiikkivideo]


Oh my, oh my, oh my! Tämän kevään ehdoton the big one eli The Casbah julkaisi uudelta All Eyes Open EPltä musiikkivideon kappaleelle The Flowers. Kyllä, nyt ollaan sen jonkin suuren äärellä! Kappale oli jo ennestään ja yksinään täydellinen tajunnanräjäyttäjä, mutta kun sen rinnalle lisätään tämä video voi korottaa koko kokemuksen vähintään kahden potenssiin.

The Casbah on jotain sanoinkuvailemattoman loistavaa, mahtavaa ja täydellistä. Nimenomaan täydellistä sanan varsinaisessa merkityksessään.

11. toukokuuta 2012

I Can Chase Dragons! - Republique


Seuraavaksi musiikkia, jota suosittelisin kaikille Purity Ringin kaltaisen dreampopin faneille. I Can Chase Dragons! on Atlantin takaa Meksikosta tuleva Julio Gudiño nimisen herran sooloprojekti. Republique on kevyesti ilmassa leijailevaa dreampoppia, jota mielellään kuuntelisi vielä paljon pidempäänkin. Puhtaita ja kauniita melodioita maustettuna erinäisillä efekteillä sekä instrumenteilla.

I Can Chase Dragons on julkaisemassa Expansión nimisen debyytin, joka varmasti tulee olemaan kuuntelun arvoinen levy.



9. toukokuuta 2012

Pimeys - Elämä Kiinnostaa / Näin Sinut Unessa


Nimestään ja kansitaiteestaan huolimatta Pimeys nimisen bändin takaa paljastuukin yllättävän pirteältä kuulostava kitarapop bändi, joka tuntuu luottavan iloisiin melodioihin. Erityisesti Elämä Kiinnostaa kappaleessa leikitellään iloisilla melodioilla, jotka soivat pehmeästi tiiviin kompin pohjustamana. Kaikessa kesäisessä kevytkenkäisyydessään täydellinen kesäbiisi! Näin Sinut Unessa kappale edustaa niin sanotusti "perinteisempää" suomipoppia, jota ei voi mainostaa yhtä kepeänä kesäbiisinä kuin edellistä. Jos Elämä Kiinnostaa on kesäbiisi, on Näin Sinut Unessa kesäiltabiisi, jota kuunnellaan mökin terassilla auringon laskiessa ja värjätessä järven pinnan.


7. toukokuuta 2012

Big Wave Riders - Waiting In The Wings


Täten julistan virallisesti kesän alkaneeksi, kun Solitin surfpopparit Big Wave Riders julkaisivat tänään tulevalta kesällä julkaistavalta debyyttialbumiltaan ensimmäisen sinkkulohkaisunsa. Uuden kappaleen myötä olen löytänyt itsestäni tavallaan voisi sanoa "uuden puolen", nimittäin Big Wave Riders -fanin. Minua suunnattomasti viehättää bändin aina niin raikas, heleä ja positiviinen indie rock -poljento, joka on voimakkaasti mukaansa tempaava ja mukanaan vievää. Yksi ehkä eniten arvostamani asia yleisesti musiikissa on se, että se vangitsee ja itse kappaleeseen uppoaa sisälle. Juuri tämä kyseinen asia on toiminut lähes koko BWR:n tähän astisessa tuotannossa.

Välillä soitetaan heleän kauniisti, vähän leikitellään kaiutetuilla kitaroilla ja kertsissä vedetään taas rennon lo-fisti, että itsekin rentoutuu kappaleen mukana. Katseet kohti kesää, tätä debyyttiä odotan ja innolla!