The New Tigers - The Badger

Play-nappi painettu pohjaan ja välittömästi kuulokkeistani raikaa korviini lämpimästi syleilevät shoegaze-soundit, kun The New Tigersin kakkosalbumin avausraita Where Is It lähtee soimaan. Tässä se nyt on. Yksi henkilökohtaisesti eniten odottamiani albumeita pariin vuoteen. Debyyttisingle Pocketful of Sand ja self titled debyyttialbumi huokuivat sitä potentiaalia, joka tämän bändin soitannassa on. Vähäisestä raakilemaisuudestaan huolimatta debyyttialbumi oli julkaisuvuonnaan ehdotonta kärkikastia sinä vuonna julkaistuista levyistä ja on kerrassaan ihan saatanan hieno levy, jonka pariin mielellään palaan ja usein.

Debyyttiä itsevarmemmalta kuulostava The New Tigers julkaisi keväällä toista albumia enteilevän singlen Quicksilver, joka esitteli niillä osa-alueilla soittoaan parantaneen yhtyeen, josta se edeltävillä julkaisuillaan oli saanut kritiikkiä. Tiikerit kuulostivat nyt määrätietoisemmilta ja katse oli itsevarma katse kohdistettuna suoraan tulevaisuuteen, mutta samalla yhtye myös osoitti edelleen hallitsevansa sen kaikkein suurimman koukkunsa, joka heidän musiikkissaan on - kiireettömän viipyilevä soundi.  Lähes kahdeksanminuuttiseksi venähtänyt single ei ole sekuntiakaan liian pitkä, vaikka toisen yhtyeen neljä minuuttia kestävä kappale tuntuu jo puuduttavan pitkältä. Se on jalo taito, minkä The New Tigers ja juuri se tekee yhtyeestä niin hienon kuin se on. En usko sen olevan sattumaa, että yhtyeen kaksi parasta julkaistua kappaletta ovat myös sen tuotannon pisimpiä, ja nyt siis puhun Quicksilveristä ja Pocketful of Sandista.

Jos edellinen albumi oli kuin syksyn koleudessa jalkaan puettavat villasukat, on The Badger kasvoille puhaltava lämmin, mutta lempeä kesätuuli. Debyyttillään vielä vähän varoen huoneesi nurkassa varovasti fiilistellyt yhtye hyppää The Badgerilla soittamaan suoraan pöydällesi tuoden musiikkinsa kuuntelijan iholle ja osoittaa, ettei se nojaudu tuttuihin ja turvallisiin kaavoihin, vaan on valmis tekemään työtä musiikkinsa eteen ja parantaa omaa soundia entisestään. Se on ominaisuus, joka erottaa tusinayhtyeet timanteista.

Loistava albumi, jolla The New Tigers on varmasti jälleen korkealla, kun loppuvuodesta haetaan kuluneen vuoden parhaita kotimaisia levyjä.

Maistiaisiksi levyn kaikkein intenssiivisintä antia esittelevä Remote Control sekä levyn henkilökohtainen suosikkikappaleeni Quicksilver.