28. tammikuuta 2012

Antero Lindgren - Cigarette Stump


Kaiuttimistani pääsi ilmoille puhtoinen "pling"-ääni ilmoittaen uuden sähköpostin kolahtaneen sähköiseen postilaattikooni. Sähköpostissa minulle mainostettiin "Suomen Chris Isaakiksi" tituleerattua Antero Lindgreniä, joka on julkaissut tulevan Mother debyyttinsä ensimmäisen singlen Cigarette Stumpsin. Sähköpostissa myös kerrotaan Anteron hankkineen katu-uskottavuutensa skeittaamalla ollessaan nuori. Mietiskelin tässä vain sitä, että osaakohan Antero frontside ollien?

Jos minulle kerrottuun tietoon on yhtään luottaminen, niin Anteron tulevaa debyttiä ollaan tehty koko 2000-luku. Edellinen herätti minussa epäuskoisuutta ja vaatimuksen, että musiikin on sitten parasta olla myös hyvää, jos sitä niin kauan ollaan tehtykin. Myönnän, vanha kunnon Antero ei pettänyt! Tunnelmallinen folk-biisi, jota kuunnellessa jää kiinni hetkeen ja keskittyneenä kuuntelemaan harrasta tulkintaa.

Sinkku ainakin on kova ja mielenkiinnolla odotankin, miltä albumi kokonaisuudessaan tulee kuulostamaan, kun se helmikuussa julkaistaan.




Antero Lindgren - Cigarette Stump from Jaakko Torvinen on Vimeo.

27. tammikuuta 2012

Hehkutan Lisää: Firts Aid Kit - The Lion's Roar


Onko sulla edessä jälleen viikon tylsin ilta, eli perjantai-ilta? Oletko kuolemassa tylsyyteen, kun et voikaan valmistautua huomiseen koulu- tai työpäivään ja sinulla on edessäsi kerrankin täysin vapaailta? Tunnen tuskasi veli/sisko hyvä ja siksi ajattelinkin, että Söderbergin siskosten tai tunnetummin sanottuna First Aid Kitin uutukaisalbumi The Lion's Roar saattaisi lievittää tuskaasi kauniilla folk-musiikillaan.

The Lion's Roar nousi välittömästi todelliseen tehosoittooni, kun ensikuuntelusta lähtien olen ollut täysin lumoutunut. Levyn lämpimästä ja kauniista musiikista ei tunnu koskaan saavan tarpeekseen, vaan joka kerta jään janoamaan sitä lisää ja lisää. Myönnän, että välillä levyn äärimmäisyyteen virheettömyyteen hiottu soundi meinaa latistaa tunnelmaa ja hieman ärsyttääkin. Siitä huolimatta levyä on suorastaan nautinto kuunnella. Kaunista, puhdasta, herkkää ja lämmintä.

Levyn voit ottaa haltuusi SPOTIFY:sta


26. tammikuuta 2012

Hehkutan: Tundramatiks


Tundramatiks on bändi, joka oli aina eiliseen asti minulle täysin tuntematon bändi. Bändiin törmäsin lueskellessani uusinta Soundia ja eräällä sivulla kiinnostukseni herätti huvittava promokuva, joka sai minut lukemaan tarkemmin koko jutun. Välittömästi luettuani kirjoituksen loppuun avasin googlen ja facebookin, joiden molempien hakupalkkeihin näppäilin bändin nimen. Selailin ja pistin kappaleet kuunteluun. Heti ensimmäisten soittokertojen jälkeen olin täysin myyty. Erityisesti Yhdes Astellaan biisistä en millään tahdo saada tarpeekseni, kun kerta toisensa jälkeen painan replay-nappia uudestaan ja uudestaan. Niin hullunkuriselta kuin se kuulostaakin, niin jo toinen bändi neljän postauksen sisällä tuo mieleeni vahvasti Gogol Bordellon. Kyllä juuri sen mustalaispunk bändin, johon luulisi löytävän yhtymäkohtia kerran vuosituhannessa, kun tähdet ovat suorassa linjassa.

Tundramatiksin uusin levy on Roinan Rodeo on julkaistu juuri hiljattain ja minun on aivan pakko saada haalittua se käsiini mahdollisimman pian. Riehakasta rockia ja kevyttä hulluttelua, jonka taka-alalta kuitenkin löytyy myös painavaa asiaa.


"Silti meit on täällä lesbo, transu, hetero ja hinttari
kääpiö, cp-vammanen, kehari
ja pinkki, värillinen, väritön ja kirjava
sateenkaari perhe ja muut"




25. tammikuuta 2012

Kailo - Kailo EP


Tänäänkin olisi tarjolla tuoretta kotimaista herkkua, kun vaihtoehtopoppia soittava Kailo julkaisi debyytti EPnsä. Nelihenkisen turkulaisbändin musiikki koostuu vahvasta tunnelmoinnista sekä tarttuvista ja kauniista melodioista. Kailon musiikissa paikoitellen kohtaavat kevytkenkäinen pop ja rock muovaten saundista persoonallisen ja itsenäisen. EPlle Kailo onkin ehtinyt mahduttaa yllättävän laajan äänimaailman, vaikka 10 minuuttia kestävältä levyltä sellaista sitä ei ensimmäisenä osaisi odottaakaan. Kirjavan ja hyvän musiikin lisäksi levylle on mahtunut myös paljon vahvaa tunnelmointia, jonka esiinnousua tukee laulaja Milja Mäkelän vahva ja hieno tulkinta.

Vaikka kyseessä onkin vasta ensimmäinen julkaisu on bändi jo ehtinyt saada tuulta siipiensä alle, kun yhtye pääsi soittamaan Turun vappupiknikin tuhatpäiselle yleisölle. Sen lisäksi EPltä löytyvän Anti-Organicin demoversio on saanut osakseen radiosoittoa ainakin YleX:n uuden musiikin iltavuorossa.

EPltä kuulee selvästi, että bändillä on potentiaalia vaikka mihin ja itseasiassa koko ajan ei uskoisi tämän edes olevan debyytti. Kailon raikas ja tarttuva soitanta viehätti minua suuresti. Pitäisi osata elää hetkessä ja nauttia siitä, mutta myönnän pohtivani tällä hetkellä, että miltäköhän Kailon tulevaisuus näyttää. Debyytin perusteella se näyttää erittäin hyvältä ja sitä suuresti toivon sekä odotan.

Levyjulkkarit Kailo pitää ensi lauantaina eli 28.1 Turun Klubilla.



Kailottajat phasebookissa

24. tammikuuta 2012

The Dirge Organ - /CULT/ EP

Hyvää iltaa arvon lukijat. Useimmat suomalaiset toistavat samat tyhjät lupaukset aina tammikuun taitteessa, mutta minäpä lupaan ja toistan itselleni jokaisen blogikirjoituksen jälkeen "tästä lähin olen aktiivisempi". Seuraavana sunnuntaina totean jälleen, ettei blogissa ole tapahtunut mitään viikkoon. Sorisori.


Nyt kuitenkin itse asiaan eli uuteen musiikkiin ja suomalaiseen sellaiseen! The Dirge Organ, kavereiden kesken TDO, on Joensuun suunnalta ponnistava hyvin energistä ja menevää indie-rockia soittava yhtye. Bändi julkaisi hiljattain kolmannen omakustanteensa /CULT/ EPn, jonka bändi pisti vapaaseen jakoon Soundcloudiin. Bändin soitanta noudattaa läpi EPn yksinkertaista ja suoraviivaista linjaa. Ylimääräiset kikkailut sekä hehkutukset ollaan suurimmaksi osaksi jätetty väliin ja sen sijaan keskitytty tekemään musiikista selkeää ja toimivaa. Jos musiikki toimii sellaisenaan, niin miksi edes sortua "turhuuksiin", kun saundi säilyy värikkäänä ja kiinnostavana muutenkin. Bändiläiset itse sanovat olevansa huonoja nimeämään yhtymäkohtia muihin bändeihin, mutta onneksi itse olen suoraan sanottuna surkea siinä ja siksi turvaudunkin tällä kertaa bändiläisten omiin nimeämisiinsä eli  The Clashiin ja Joy Divisioniin.

Ehdottomasti tutustumisen arvoinen bändi, jos vain tämänkaltainen musiikki yhtään uppoaa. Meininki on sen verran piristävää, ettei tätä voi edes kuvitella vihaavansa. Jos bändi herätti kiinnostuksesi, niin soundcloudista löytyy myös vanhempaakin matskua.

22. tammikuuta 2012

GG Caravan - On Se Hienoo

GG Caravan on uusi suomalainen rytmimusiikin superkokoonpano, jonka musiikissa yhdistyvät räp ja mustalaismusiikki. Vaatimattomasti bändin esikoiskeikka heitettiin Emma-gaalassa Barona areenalla ja meno oli niin tajutonta, että olin alle aikayksikön myyty ja ihastunut. Kun Gogol Bordelloa (joka on salainen ihastukseni) muistuttava meininki yhdistettynä suomirapin suurnimiin Palefaceen, Tommi Lindgreniin, Redramaan ja Brandoniin, on kokonaisuus veikeä, omanlaisensa ja erittäin toimiva. Levyllinen karavaanareita on tulossa helmikuun lopulla - kelpaa.

On se vaa nii hienoo!

17. tammikuuta 2012

Picnic With Lulu - Undone / For Lisa


Picnic With Lulu on pirkanmaalta ponnistava hyvin akustispainotteista musiikkia soittava popfolk-yhtye. Bändin musiikki koostuu pitkälti lämpimästä akustisesta saundista, stemmalauluista ja popmaisesta tarttuvuudesta. Eräänlaiseksi kulmakiveksi musiikille osoittautuu taidokkaasti tehdyt sekä toteutetut intenssiiviset nousut, kuten toisessa maistiaiskappaleessa For Lisa:ssa, joka lähtee pikkuhiljaa kasvamaan lapsenomaisesta leikittelystä kohti valtavaa ja mahtipontista saundia. Kitaranäppäily vaihtuu vaivihkaa sellomaalaukseen ja Anna Rantasen kantava sekä voimakas ääni yhdistyy Sakari Kulosen herkkään ja personaalliseen ääneen. Näistä kappaleista Undone esittelee paremmin bändin popmaisuutta lämpimällä saundillaan ja omanlaisella herkkyydellään. Kappaleen parasta antia on mielestäni Annan ja Sakarin hieno duettosuoritus, josta käy parhaiten esiin miten hyvin näiden kahden laulajan äänet sopivat yhteen toistensa kanssa. Kokonaisuus on yhtä aikaa herkkä, kaunis, voimakas ja persoonallinen. Todella hienoa kuunneltavaa, kun siihen vielä lisätään pohjalle sellomaalaus ja koko muun rytmiryhmän toiminta.

Hienoa musiikkia, jota mielelläni kuuntelisin enemmänkin. Bändi julkaisikin tammikuussa omakustanne EP:n, jolta nämäkin kappaleet ovat peräisin. Aika tehdä levyostoksia, sillä ehdottomasti haluan tietää miltä Picnic With Lulun EP kokonaisuudessaan kuulostaa.


15. tammikuuta 2012

Wiidakko - s/t [Arvio]


Wiidakko julkaisi kolmannen albuminsa viime vuoden marras-joulukuun vaihteessa ja eilen pääsin ensimmäistä kertaa pitelemään albumia hyppysissäni. Syksyn mittaan ja erityisesti Odessa -singlen jälkeen aloin hiljalleen kasaamaan odotuksia levylle. Niin kiitettävästi kyseinen sinkku on päässä ja soittimessakin soinut.

Wiidakko alkaa heti startista ampumaan kovilla, sillä omasta mielestäni levyn ehdottomasti paras kappale Odessa ollaankin sijoitettu avausraidaksi. Tavallaan petyin tähän ratkaisuun, sillä itseäni mietitytti ja vähän pelotti, että jääköhän levyn paras anti avausraitaan. Pelkoni alkoivat pikkuhiljaa käymään toteen, kun jokaisen biisin jälkeen jäin huutamaan perään sitä jotain. Yhtäkään biisiä en voi sanoa millään tavalla huonoksi, mutta toisaalta myös hyvin harvaa sanoisin erittäin hyväksi. Suurin osa levystä jäi jonnekin näiden kahden välimaastoon häilymään.

Levy on mukavaa kuunneltavaa, jota voi hyvinkin kuunnella mielellään vaikka miten monta kertaa, mutta vaikutusta se ei onnistu millään tekemään. Musiikki on hyvin soitettua ja biisit toimivatkin hyvin, mutta vaikka miten yrittäisi etsiä ja hakea, niin joka kerta kappaleista jää punainen lanka ja "se jokin" tavoittamatta. Lisäksi sävellykset tuntuvat vahvasti toistavan samaa kaavaa ja kappaleet muistuttavatkin välillä vahvasti toisiaan eikä tästä syystä monikaan erotu massasta. Toisaalta ne muutamat kappaleet taas erottuvat levyltä tuplasti enemmän edukseen, kuten levyn loppupuoliskon aloittava Antaa Siltojen Palaa ja toisena kappaleena löytyvä Laika vs Lassie. Lyyrikat menevät aikamoista vuoristorataa levyn mittaa. Välillä ne toimivat todella hyvin ja välillä ne taas kuulostavat todella päättömiltä.

Levy ei oikein tarjoa mitään mistä tarttua kiinni ja mihin ihastua, paitsi muutaman yksittäisen kappaleen. Se on 10 kappaletta ja 41minuuttia ihan kivaa kuunneltavaa ns. taustamelua koneella istuskellessa tai kaveriporukassa ollessa. Väritön, mauton ja harmiton. Sääli.

Levy on kuunneltavissa Bandcampissa:

23:23 - Tell Me Your Name / Safe

Delay Trees -bändistä tuttu laulaja-kitaristi Rami Vierula on jo muutaman vuoden ajan työstänyt musiikkia 23:23 nimen alla ja nyt biisejä on alkanut kertymään levyllisen verran. Pari viikkoa sitten Vierula julkaisi Soundcloudissa biisin Safe ja reilu viikko myöhemmin perjantai 13. päivän kunniaksi biisin Tell Me Your Name.

Itse bongasin bändin Antin hehkutuksista Stop, Shake, Honey, Go -blogikirjoituksissaan, joihin pääset tästä näin: Safe ja Tell Me Your Name. Tälläkin kertaa kokeilu kannatti, sillä 23:23:n soitanta onnistui välittömästi tekemään vaikutuksen. Kumpaisenkin biisin yllä häilyy mystinen hyvin lempeä ja lämmin tunnelma, joka tuo biisit kuuntelijan luo upottaen pumpuliin. Biiseillä on oma erikoinen ominaisuutensa saada kuuntelija pysymään kiinni hetkessä ja kaikki kiire katoaa. Tell Me Your Namen loppupuolella alkava doo-ap-pa on jotain niin hienoa, että pakko sitä vielä erikseenkin hehkuttaa. Sen aikana fiilis on vain niin totaalisen rentoutunut.

Kuuntele ja ihastu!




E: Otsikko pääsi unohtumaan, hupsis.

10. tammikuuta 2012

Black Twig - Paper Trees [Arvio]

Ei hätää! Maa ei niellyt minua, vaan etevät sähkömiehet saivat pistettyä torstaina nettiyhteyden poikki ja takaisin se saatiin vasta tänään.


Paper Trees kolahtaa soittimeen, Play-nappi painuu pohjaan ja särökitarasaundit täyttävät huoneen. Levy, jota on odotettu kuin nousevaa kuuta särähtää käyntiin herättelevästi suristen Four Notes -kappaleella, joka nostattelee tunnelmia ja jättää jälkeensä jännittyneen kysymyksen "mitä oikein onkaan luvassa?"

Kitarat surisevat ja levy aaltoilee omaa suhteellisen verkkaista tahtiaan eteenpäin välillä hehkutellen rinta rottingilla aallonharjalla ja hetken päästä aallonpohjalla hakemassa lisävauhtia. Laulaja-kitaristi Aki Pohjankyrön huokaileva ja herkkä ilmaisu tuo levylle erittäin toimivan kontrastin läpi levyn hyvin rytmillisenä ja iloisena pysyvään soitantaan. Menoa ja pörinää levylle mahtuu hyvinkin paljon, mutta silti musiikki pysyy erittäin luonnollisen kuuloisena ja bändi vie levyä eteenpäin erittäin vaivattomasti. Omasta mielestäni yksi kaikkein nautinnollisimpia asioita musiikissa on juuri se, kun bändi saa sen kuulostamaan vaivattomasti soiteltu. Musiikki kuulostaa juuri siltä mitä se on, eikä sorru ylimääräisiiin kikkailuihin ja muihin vastaaviin sudenkuoppiin. Tosin pakko nostaa esiin, että paikoitellen överiksi vedetyt loppukliimaksi revittelyt eivät tuo kovinkaan vahvasti tätä hehkuttamaani vaivattomuutta.

Paper Trees on levyllinen toimivia keskenään hyvin tasaväkisiä biisejä löytyy ja siltikin osa niistä nousee ylitse muiden  omaksi edukseen. Tälläisiä helmiä ovat mm. molemmat sinkut Lake Song ja Death Scene, mutta näiden lisäksi esimerkiksi levyn pirteimpiin biiseihin lukeutuva All Your Time ja myöskin hyvin puhtaasti soiva Hour Organ on myöskin jäänyt mieleen positiivisesti. Jotkin biisit kuitenkin jäivät junnaamaan ehkä hieman liiankin voimakkaasti paikalleen särövalliensa kanssa, mutta kokonaisuutta katsellessa nämäkin jäävät vain pikkuseikoiksi.

42 minuuttia särökitaravallien sävyttämää mukaansatempaavaa surinaa, johon ei vain voi olla ihastumatta. Kaiken kaikkiaan hieno debytti, joka pitää mielenkiintonsa vahvasti yllä läpi jokaisen kuuntelukerran. Levyn kunneltuani sain todeta, ettei bändi ihan turhaan ole esiintynyt erilaisilla tulevaisuuteen tähtäävillä listauksilla viime aikoina. Loppuun voisin vielä todeta, että kova odotus on nyt palkittu. Kiitän!

Edit: Ettei olisi niin kauhean tylsä postaus, niin pistetääs vielä mukaan oma suosikkiviisuni levyltä.
Black Twig : Lake Song by Soliti

3. tammikuuta 2012

CC33 - Silver Spurs


Olin lähellä skipata CC33:n uuden biisin, kun se oli ilmestynyt Soundcloudin viesteihini, mutta onneksi en kuitenkaan näin tehnyt. Tuli jälleen todettua, että kokeilu kannattaa. Silver Spurs on nimittäin osoittautunut helkkarin hyväksi tekeleeksi ja innostanut perehtymään syvemmin CC33:n aiempiin tuotoksiin. Tyylikästä ja todella hienoa elektrofolk tunnelmointia - toimii! Albumi on kuulemma työnalla ja innolla sitä odotellaan. Tätä on saatava vielä lisää.

CC33 - Silver Spurs by CC33

Jos tämä Jyväskyläläinen yhtye herätti kiinnostuksesi, niin tässä on bändin kaikista biiseistä tehty setti.
The Best & Worst of CC33 by CC33


Burning Hearts - Burn Burn Burn

Uusi vuosi, uudet kujeet. Eli tervetulloo pienoisen joulutaukoni jälkeen takaisin uuden musikin pariin.

Mikäs sen parempi tapa avata musiikkivuosi blogini osalta kuin Burning Heartsin uunituore Burn Burn Burn -single! Itse toivon tulevalta levyltä hyvin pitkälti viimekesäisen Into The Wilderness EPn kaltaista menoa. Luonnolista, rauhallista, rytmikästä ja polveilevaa musiikkia, joka hurmaa kuuntelijan kuin kuuntelijan tyylikkyydellään. Vielä ensimmäisen sinkun jälkeen uskallan hyvinkin rohkeasti odottaa juuri tälläistä levyä. Kappale ei eroa radikaalisti EP:stä, mutta ei kuitenkaan ole jäänyt junnaamaan samaan tuttuun kaavaan vaan on uudistanut soundiaan, mutta rauhallisin ja tyylikkäin ottein. Biisi on koko komeudessaan tyylikkäästi toteutettu, joka kulkee rytmillisesti, mutta omaa tahtiaan eteenpäin kaikuisesti ja hyvin rennosti kohti loppuhuipennustaan.

1. helmikuuta julkaistava uusi albumi on siis nimeltään Extincions. Innolla odotan tätäkin levyä, mutta en vain musiikin osalta, vaan olen viime aikoina huomannut pitäväni Burning Heartsista yhtyeenä. En osaa sanoa mikä, mutta jokin tässä bändissä suuresti kiehtoo ja viehättää - outoa, eikö totta.

Burning Hearts: Burn Burn Burn by Solina Records