Paper Trees kolahtaa soittimeen, Play-nappi painuu pohjaan ja särökitarasaundit täyttävät huoneen. Levy, jota on odotettu kuin nousevaa kuuta särähtää käyntiin herättelevästi suristen Four Notes -kappaleella, joka nostattelee tunnelmia ja jättää jälkeensä jännittyneen kysymyksen "mitä oikein onkaan luvassa?"
Kitarat surisevat ja levy aaltoilee omaa suhteellisen verkkaista tahtiaan eteenpäin välillä hehkutellen rinta rottingilla aallonharjalla ja hetken päästä aallonpohjalla hakemassa lisävauhtia. Laulaja-kitaristi Aki Pohjankyrön huokaileva ja herkkä ilmaisu tuo levylle erittäin toimivan kontrastin läpi levyn hyvin rytmillisenä ja iloisena pysyvään soitantaan. Menoa ja pörinää levylle mahtuu hyvinkin paljon, mutta silti musiikki pysyy erittäin luonnollisen kuuloisena ja bändi vie levyä eteenpäin erittäin vaivattomasti. Omasta mielestäni yksi kaikkein nautinnollisimpia asioita musiikissa on juuri se, kun bändi saa sen kuulostamaan vaivattomasti soiteltu. Musiikki kuulostaa juuri siltä mitä se on, eikä sorru ylimääräisiiin kikkailuihin ja muihin vastaaviin sudenkuoppiin. Tosin pakko nostaa esiin, että paikoitellen överiksi vedetyt loppukliimaksi revittelyt eivät tuo kovinkaan vahvasti tätä hehkuttamaani vaivattomuutta.
Paper Trees on levyllinen toimivia keskenään hyvin tasaväkisiä biisejä löytyy ja siltikin osa niistä nousee ylitse muiden omaksi edukseen. Tälläisiä helmiä ovat mm. molemmat sinkut Lake Song ja Death Scene, mutta näiden lisäksi esimerkiksi levyn pirteimpiin biiseihin lukeutuva All Your Time ja myöskin hyvin puhtaasti soiva Hour Organ on myöskin jäänyt mieleen positiivisesti. Jotkin biisit kuitenkin jäivät junnaamaan ehkä hieman liiankin voimakkaasti paikalleen särövalliensa kanssa, mutta kokonaisuutta katsellessa nämäkin jäävät vain pikkuseikoiksi.
42 minuuttia särökitaravallien sävyttämää mukaansatempaavaa surinaa, johon ei vain voi olla ihastumatta. Kaiken kaikkiaan hieno debytti, joka pitää mielenkiintonsa vahvasti yllä läpi jokaisen kuuntelukerran. Levyn kunneltuani sain todeta, ettei bändi ihan turhaan ole esiintynyt erilaisilla tulevaisuuteen tähtäävillä listauksilla viime aikoina. Loppuun voisin vielä todeta, että kova odotus on nyt palkittu. Kiitän!
Edit: Ettei olisi niin kauhean tylsä postaus, niin pistetääs vielä mukaan oma suosikkiviisuni levyltä.
Black Twig : Lake Song by Soliti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti