26. heinäkuuta 2012

Kun Nizza sua kutsuu vastaa silloin: "Minä Kuulen"



Päätin nopeasti tulla ilmoittamaan, että muutenkin hiljainen blogini hiljentyy jälleen vajaaksi viikoksi, kun Nizzan reissu kutsuu. Kotimaisemiin palaillaan sunnuntaina, joten siitä eteenpäin taas bäk in bisnes. Sillä välin kuunnelkaa tätä hienoa Bat for Lashesin slovaria, joka sai minutkin vihdoin oikeasti innostumaan artistista, kun aiemmin muiden livefiilistelyistä huolimatta ei se minua oikein sytyttänyt. Laura on kuitenkin tajuttoman hieno biisi! Uutta albumia kyseiseltä neitoselta on tulossa lokakuussa ja se kantaa nimeä The Haunted Man.

Au revoir!

24. heinäkuuta 2012

Neondad - Daddylicious EP

Pahoittelut väkisin suurennetusta pikselimössöstä!

Neondad on Oulusta kotoisin oleva hiljattain debyytti EP:nsä Daddylicious julkaissut indieyhtye, joka omien sanojensa mukaan levittää isyyden neonhehkuista ilosanomaa. Isistely meni minulta ohi, ja samoin neonvalojen välke, mutta yhtyeen musiikki osui ja upposi kertalaakista. Kypsä ja kokeneelta kuulostava soundi sai miettimään, että onko nyt tosiaan vasta debyytti ep kyseessä. Muutaman kuuntelun jälkeen on jo selvää, että nyt ollaan musiikillisesti erittäin lupaavan bändin äärellä. Neondadissa vahvasti pinnalla oleva laulu sulautuu onnistuneesti yhteen kitaravoittosen melodian kanssa, joka antaa musiikille oman syvän ja jykevän soundin, mutta myös aika synkän tunnelman biisien ympärille.

Musiikki on siis suoraan sanottuna moitteentonta vaihtoehto/indie-rockia, mutta miksi ihmeessä Neondad yrittää olla kuin yläasteikäisten poikien punk-bändi. En pysty tukahduttamaan sisälläni elävää vihaista indiepuritaania ja jatkan samoilla linjoilla We Never Stood a Chance -blogin kanssa. En vain käsitä sitä miksi Neondad haluaa sotia itse omaa musiikkiaan vastaan ja väkisin yrittää tehdä itsestään vitsiä, tai muuten vain ei vakavasti otettavaa? Yhtyeen musiikki ja itsestään antama kuva ei vain yhtään sovi samoihin kehyksiin. Onko tämä sitten jotain Oululaisläppää, jota tälläinen varsinaissuomalainen ei voi ymmärtää. En nyt tarkoita, että Neondadin tulisi jatkossa katsella vain omia kengänkärkiään ja varovasti hissutella, mutta rukoilen ettette edes vitsillänne seuraavissa promokuvissa näytä porukalla keskisormea. Tosikko ei tietenkään tarvitse olla ja rennolla otteella yhtye varmasti haluaakin musiikkiaan tehdä, mutta eikö sitä sitten voi tehdä pelleilemättä? Eikö musiikin tekeminen silloin ole enää hauskaa?

Muttamutta, kuitenkin musiikki itsessään on timanttista ja se onkin minulle tärkeintä. Kukin hoitaa hommansa omalla tyylillään, mutta omasta mielestäni se on ainakin suunnatonta potentiaalin haaskausta, kun bändi tekee itsestään vaikeasti lähestyttävän oman genrensä kuuntelijoille.Menipä tämä nyt saarnaamiseksi. Daddylicious on kuitenkin kuunneltavissa ja ladattavissa esimerkiksi tästä alapuolelta Soundcloudista. Lämpimästi suosittelen tutustumaan levyyn, sillä se on oikeasti todella hyvä! En pysty painottamaan sitä enempää.



EDIT: Editoin tekstiä aika reilusti, koska se oli paikoitellen turhan kärjistettyä ja siitä sai erilaisen kuvan bändistä kuin haluan antaa.

20. heinäkuuta 2012

Hello Giants - Empires EP


Ala-asteella ollessani kuunneltiin paljon Lordia, The Rasmusta ja sitä mitä Kids Top 20 -ohjelma mahtoi milloinkin luukuttaa. Paitsi minä. Olin jo silloin musiikillinen hylkiö, jonka musiikkimakua ja suosikkiyhtyeitä eivät luokkatoverit tuntuneet oikein ymmärtävän. Jostain kumman syystä tanskalainen indiepop-yhtye Mew ei vaan upponut muihin 10-vuotiaisiin! Tosin en usko sen uppoavan nykyisinkään kuin myös en usko, että luokkatoverini ymmärtävät oikein vieläkään musiikkimakuani sekä hypetyksiäni. Noh, tunne on useimmiten kuitenkin molemminpuolinen. Pointtini nyt kuitenkin oli lähinnä se, että olen jo hyvin monta vuotta pitänyt itseäni Mew-fanina henkeen ja vereen. Viime vuodet olen odottanut uutta musiikkia yhtyeeltä kuin kuuta nousevaa ja riensin toissavuonna kauppaan ostamaan itselleni Eggs Are Funny -albumin lähinnä vain siksi, että kyseiselle kokoelmalle oltiin upotettu myös yksi uusi kappale (Do You Love It?)

Syy sille miksi näin haikeasti aloin muistelemaan ala-asteaikoja on helsinkiläinen nelihenkinen indiepop-yhtye Hello Giants, joka julkaisi heinäkuun alussa Empires nimisen EP:n. Kuten terävimmät saattoivatkin jo oivaltaa pohjustuksellani ajoin takaa sitä, että jätit ovat aika Mew. Ei, nyt ei heristellä asiasta sormea vaan päinvastoin. Hello Giantsin musiikissa on läsnä se sama mahtipontisuus ja utuinen tunnelma, joka luo mielikuvan itsestään leijailemassa ilmassa ohi jylhien lumihuippuisten vuorien. Heleät elektrosoundit, mahtipontinen indierock-kitarointi ja ambient-leijunta sulautuvat timanttiseksi lyhytsoitoksi, jonka jaksaa kuunnella aina sen päätyttyä uudelleen ja joka kerta vähän hämmästyy siitä fiiliksestä sekä erityisesti levyn laadukkuudesta.

Kaikki tämä turha jaaritteluni pitää sisällään tiivistettynä, että Hello Giants on tajuttoman hyvä ja jos musiikki säilyyttää laadukkuutensa jatkossakin tulevat jätit olemaan vielä joku päivä iso nimi. Markku-poika on ainakin myyty.



P.S. Jätit löytyvät myös Spotifysta ja näin ollen heidän kappaleitaan löytyy myös SDL Presents 2012 -soittolistaltani. The end of mainostus.

19. heinäkuuta 2012

The New Tigers & Top Sound


Terveppä terve, hyvää iltapäivää tai huomenta, jos kesäinen päivärytmisi on niin nurinkurinen. Viimeviikot tuuliajolla seilannut blogini on nyt rantautunut aurinkoisille hiekkarannoille, joilla soivat suomalaisen The New Tigersin ja länsinaapurista kotoisin olevan ruotsalaisen Top Soundin yhteistyön hedelmät. Tai noh yhteistyö ja "yhteistyö", kun yhtyeet yhteistuumin päättivät coveroida toinen toistensa kappaleet.

Näin ollen suomalaisten tikrujen viimekesäinen kultakimpale, eli debyyttialbumin single Pocketful of Sand muovautui raukeasta särökitarafiilistelystä letkeämpään rantsupoljentoon. Top Soundin I Have Been Replaced -kappaleelle kävi, voisipa melkein sanoa, että luonnollisesti täysin päinvastoin. Alkuperäisversion letkeä ja melkein karnevaalitunnelmia muistuttava soundi ja fiilis muuttui The New Tigersin käsittelyssä raukeaksi fiilistelykappaleeksi, joka tuo mieleen auringonlaskun rantahietikolla ja kauniisti punertavan veden.

Piristävä veto yhtyeiltä coveroida tällä tavalla toisiaan ja eihän sitä tiedä vaikka tulevaisuudessa yhtyeet tulisivat tekemään vielä enemmänkin yhteistyötä, kun tälläinen kevyt aloitus on jo tehty. Kappaleethan löytyvät siis Top Tigers Play New Sound 7″ nimiseltä lätyltä, joka rantautuu levykauppoihin tiedotteen mukaan 23.7 ja on myös ostettavissa Top Soundin bandcamp-sivuilta.




"Eikä siinä vielä kaikki!" The New Tigers kävi myös hiljattain purkittamassa Luomustudiolla samaisen Pocketful of Sand -kappaleensa ja täytyyhän tämäkin laittaa samalla jakoon, koska ovathan nämä Luomostudiolla kuvatut videot ihan mahtavia! Itse pidän näistä todella paljon, niin aito ja luonnollinen meininki.

9. heinäkuuta 2012

Kotimaankatsaus - Constables, Fotoshop & Tammela 3310

Pistetääs nyt sitten kerralla halki, poikki ja pinoon muutama viimeaikoina silmiini pistänyt uutus.


Constables on tuore nelihenkinen Helsingistä ponnistava indierockyhtye, joka hiljattain julkaisi (ymmärtääkseni) debyyttisinglensä, joka sisältää kappalee Colours ja Still. Soundi on hyvä ja kypsä, vaikka soitossa sekä laulussa on vielä hieman hiomisen varaa. Colours laadukas kappale, joka kasvaa hiljalleen hyvinkin mahtipontisiin mittasuhteisiin. Itse jäin vielä kaipailemaan ehkä enemmän persoonallisuutta bändin otteisiin, sillä samankaltaisia indie-yhtyeitä tuntuu tällä hetkellä olevan Suomessa pilvin pimein.





Fotoshopin uutta kappaletta kuunnellessani mietin, että onko kyseinen yhden miehen yhtye julkaissut vielä yhtään huonoa kappaletta. En keksinyt. Jälleen alusta loppuun laadukasta Faarisen soittamaa sekä itse miksattua ja tuotettua musiikkia. Fotoshop osaa hommansa, loistavaa!





Sitten tämän porukan ehkä mielenkiintoisin tuttavuus Tammela 33100, joka otti minuun yhteyttä kotimaisemissa liveäänitetyllä demo EP:llään. Yhtye soittaa akustisvoittoista folkpoppia, joka paikoitellen tuo hyvinkin vahvasti mieleeni Joose Keskitalo & Kolmas Maailmanpalon, erityisesti kappaleet Tanssi Tyttö Tanssi ja Hauki, mutta vain popahtavampana. Kappaleet ovat sisältörikkaita ja persoonallisia, kuten koko yhtyekin itsessään. Poimin viiden kappaleen EP:ltä tähän tekstiin kolme suosikkiani, joista erityisesti Nuku Pieni Lapsi osui ja upposi todella kovaa sekä syvälle.









2. heinäkuuta 2012

SDL Presents 2012 - Spotify-soittolista

Twitterissä kohtaamani suunnattoman painostuksen jälkeen päätin tarttua itseäni vihdoin niskastani kiinni ja kasata kokoon jonkinlaisen blogissani pyörinyttä musiikkia summaavan Spotify-soittolistan. Koska tarkoitukseni oli kerätä listaa "uudesta musiikista" päätin asettaa rajaksi kaikki vuonna 2012 julkaistut kipaleet eikä päivääkään vanhempia.

Listasta puuttuu varmasti paljon hyviä kappaleita tältä vuodelta ja myönnän sen olevan tehty vasemmalla kädellä, silmät kiinni ja ohimennen, mutta tulipahan tehtyä! Tulen päivittelemään kyseistä soittolistaa jatkossa. Luultavasti läpi koko vuoden, sillä päätinhän listan jo nimetäkin "SDL Presents 2012".

Listalta löytyy valtaosa blogissakin näkyvillä olleista bändeistä, mutta niiden lisäksi myös niitä, jotka eivät ole suunnattoman tarkkaa seulontaani läpäisseet. Lista on myös painottunut, kuten bloginikin, hyvin voimakkaasti kotimaiseen musiikkiin, sillä ulkomaan tapahtumat ovat jääneet ikävästi viimeaikoina varjoon, mutta kyllä vähän niitäkin listalta löytyy. Jatkossa toivottavasti vielä enemmän.

Sekava teksti päättyy tähän. Naattikaa listasta. Eka kerta on aina eka kerta - eli sekavaa säätämistä.