20. kesäkuuta 2013

Aves - Sunkissed


On juhannusyö. Aurinko laskee horisonttiin ja värjää peilityynen järvenpinnan kauniin punaiseksi. Istut laiturinnokassa uittaen jalkojasi lämpimässä vedessä ja kainalossasi on juuri hän. Mieleesi hiipi sävelmä, joka sillä hetkellä hellii sinua jokaisella iskullaan kuin taivaankannen värjäävä aurinko. Kehosi läpi kulkee lämmin virtaus ja olet onnellinen. Haluaisit sen hetken kestävän ikuisesti. Kappale, joka päässäsi soi on Sunkissed.


Aves - Sunkissed from Stereotype Helsinki on Vimeo.

15. kesäkuuta 2013

CHVRCHES - Gun


Skottiyhtye CHVRCHES voitti ykköspalkinnon Markun "Vuoden ärsyttävin nimi" -kilpailussa, mutta yhtye nousi viime vuoden puolella tehdyllä BBC:n listauksella viidennelle sijalle Britteinsaarien lupaavimmista uusista tulokkaista. Eikä syyttä, sillä CHVRCHES:lla on selvä resepti, jolla yhtye tuottaa hittikappaletta toisensa perään. Singlebiisi Gun on mielestäni yhtyeen tähän astisen tuotannon ehdottomasti paras kappale. Kappale on energinen electro-pop fiilistely, joka kestää kulutusta vaikka kuuntelukertojen määrä kasvaa kasvamistaan.

CHVRCHES julkaisi juuri hiljattain Gun kappaleestaan tyylikkään musiikkivideon ja samalla paljasti tulevan The Bones of What You Believe -debyyttialbumin julkaisuajankohdaksi 24. päivä Syyskuuta. Muistakaa merkata päivä kalenteriinne!

14. kesäkuuta 2013

Smallpools - Dreaming


Nyt on sen verran pirteetä ja energistä indiepoppia, että oksat pois! Amerikkalainen Smallpools soundaa hyvin paljonkin Passion Pitille, mutta yhtye vetää Dreaming-kappaleensa sellaisella sykkeellä, että siinä jää Passion Pit kirkkaasti kakkoseksi. Oikeastaan tarkemmin ajatellen Smallpools muistuttaa myös etäältä jopa Two Door Cinema Clubilta tai lähinnä siltä, miltä kuvittelisin kahden edellämainitun referencen eli Passion Pitin ja Two Door Cinema Clubin kombinaation kuulostavan. Kappale on alusta loppuun todella railakas indiepop-ilotulitus, jonka yltiökesäiseen ja aurinkoiseen fiilikseen ei voi olla tykästymättä. Kappaletta kuunnellessa melkein hengästyy, mutta silti sen loputtua on painettava soimaan uudelleen, sillä kaiken lisäksi kappale on vielä tarttuva kuin mikä!

Radiohemmot hei! Ottakaa koppi, sillä Dreaming potkii ja todella lujaa.

Flow 2013


Sydänverellä kirjoitan tätä tekstiä koskien Flow-festivaalia, sillä vaikka itse niin kovin haluaisinkin en itse pääse paikanpäälle. Yksi festari sinne tai tänne voisi joku ajatella, mutta tämänvuotinen Flow. Voi pojat mikä kattaus! Avajaiskonsertista löytyy The Knife ja itse festarikattauksesta löytyy Kendrick Lamaria, My Bloody Valentinea, Nick Cave yhtyeineen ja vaikka mitä toinen toistaan kovempia ulkomaalaisakteja, mutta myös niiden lisäksi kotimaisen kentän kuumimmat tuoreet yhtyeet. Suuri vääryys, etten itse pääse osallistumaan näille kekkereille. Jos itselläsi on hinku Flowiin, muttet vielä ole itsellesi lippuja hankinnut, niin käypäs osallistumassa PokerListingsin arvontaan, josta voit itsellesi ja kaverillesi kolmen päivän liput festareille. (Linkki: http://www.pokerlistings.fi/arvonta-voita-kaksi-3pv-n-lippua-flow-festivaaleille-87243)

Jos kävisi niin, että onni juuri sinua tällä kertaa potkaisisi, niin ajattelin vähän käydä seuraavaksi läpi Flow-ohjelmaa ja poimia sieltä omasta mielestäni mielenkiintoisimmat esiintyjät, jotka itse haluaisin nähdä.

Perjantai: Itse asiassa perjantain ohjelmassa ei minun mielestäni ole niin kovia nimiä kuin lauantaina ja sunnuntaina. Pääesiintyjistä kävisin itse todennäköisimmin katsastamassa jenkkiräppäri Kendrick Lamarin, jonka oma tuotanto ei ole oikein vielä kolahtanut, mutta feat. suoritukset muiden kappaleissa ovat olleet oikein positiivista kuunneltavaa. Lamarin lisäksi kävisin kuuntelemassa Cat Powerin silkasta mielenkiinnosta, vaikka ei kyseisenkään artistin tuotanto ole ainakaan vielä kovinkaan syvää jälkeä minuun tehnyt. Kriitikkoihin kylläkin edellinen Sun-albumi tuntui uppoavan. Mutta pääesiintyjien takana odottaa sitten mielenkiinoinen suomalaisviisikko nimittäin Rubik, K-X-P, Satellite Stories ja The Lieblings sekä Minä ja Ville Ahonen. Kolme ensimmäistä ovat suuria suomalaisia vientitoivoja, The Lieblings on uunituore, mutta hyvin potentiaalinen ja paljon innostuneita puheita herättänyt powerpop-yhtye ja Minä ja Ville Ahonen kotimaisen kentän mielestäni yksi herkullisimpia suomenkielesiä indie-yhtyeitä, sillä ainakin heidän uusin albumi Mia on erittäin hyvä.

Lauantai: Jos perjantain ohjelma ei ollut mielestäni se kaikkein herkullisin, niin korjaa asian oikein huolella. Must see -leiman löisin ehdottomasti Nick Cave & The Bad Seedsille, joka siirsi esityksensä perjantaista lauantaille, My Bloody Valentinelle ja Beach Houselle. Näiden lisäksi Azealia Banks on myös ehdottomasti maininnan arvoinen uuden sarjan naisräppäri. Ensimmäisenä mainittu kolmikko tuskin paljoakaan esittelyjä kaipaa, sillä kyse on ainakin mielestäni jo sen verran suurista nimistä musiikin saralla. Erityisesti My Bloody Valentine on yhtye, jonka missaaminen minua suuresti harmittaa. Jonkinasteiseksi yhtyeen faniksi, kun itseni miellän. Noh, eipä itku auta markkinoilla, vaan täytyy tyytyä fiilistelemään MBV tuoretta ja huikeaa 22 vuoden levytystauon jälkeen ilmestynyttä albumia.

Sunnuntai: Sunnuntain ehkä suurinta huomiota herättänyt esiintyjä on Kraftwerk 3D Show, joka on varmasti näkemisen arvoinen show kaikkine visualisointeineen, mutta omasta musiikkimaustani kun Kraftwerk ampuu jonkin verran ohi, niin en suoraan sanottuna koe tätä esitystä suureksikaan menetykseksi. Huomattavasti mielenkiintoisempina esiintyjinä pidän Bat For Lashesia, Grimesia ja erityisesti post-rock yhtyettä Godspeed You! Black Emperor. En edes tiedä mikä siinä Godspeedissä minua niin kovin viehättää, kun kyseistä yhtyettä lukuunottamatta en ole ikinä kovinkaan hyvin lämmennyt post-rockille. Tässä yhtyeessä on kuitenkin jotain mystistä ja hämärää, joka tekee yhtyeestä niin vastustamattoman. Lisäksi viime kesänä paljon radiosoittoakin kappaleellaan Little Talks kerännyt Of Monsters And Menin indie poppia ja folkia yhdistelevä musiikki toimii varmasti myös livenäkin paremmin kuin hyvin.

8. kesäkuuta 2013

Faux - Hold This Thought While I Lose My Head


Ihan ensimmäisenä tästä levystä puhuttaessa on aivan pakko heittää kreditit kansitaiteen tekijälle. Jumaleissöni on meinaan komea kuva! Levyn voisi ostaa pelkästään sen ulkonäön vuoksi ja ripustaa seinälle ihasteltavaksi.

Eihän Hold This Thought While I Lose My Head pelkkää silmänruokaa ole, sillä bändi on onnistunut pyöräyttämään oikein pätevän esikoisalbumin. Ennen kaikkea albumi on erittäin helposti lähestyttävä, kunhan ensin selviää levyn nimestä sekä kannesta, eikä se vaadi lukuisia kuuntelukertoja kolahtaakseen. Fauxin debyytti lukeutuu siihen levyjen sarjaan, jotka osuvat ja uppoavat heti kertalaakista, jos ovat upotakseen.

Soundillisesti musiikki debyyttialbumilla on kitara etunenässä eteenpäin puskevaa alternative rockia, joka muistuttaa välillä melko vahvastikin Green Dayn kaltaista valtavirta punkrockia, mutta nykyaikaisemmalla indiesoundilla maustettuna. Yhtyeen suoravetoinen tyyli ei kuitenkaan estä sitä etteikö hetkeksi voisi seisahtua paikkallensa maalaamaan maisemaa Wrong Stops & Politics kaltaisella kappaleella, joka onkin noussut levyltä yhdeksi suosikkikappaleistani.

Albumikokonaisuuden yhtenäisyys on ajoittain kuitenkin turhan pitkälle vietyä. Levy tuntuu välillä sortuvan lievään tasapaksuuteen, kun kappale kappaleen perään kierrättää turhankin tarkasti samaa kaavaa. Esimerkiki aloitusraita Arrows ja keskivaiheilla soiva Sweet Nothings kierrättävät samaa kaavaa lähes raivostuttavasti. Huvittavaa kyllä, että kyseiset kaksi kappaletta ovat kuitenkin koko albumin hittipotentiaalisimmat kappaleet.

Vaikka lievää kaavoihin kangistumista onkin levyllä havaittavissa täytyy todeta, että onneksi tämä kaava toimii Fauxin musiikissa erittäin hyvin, eikä kappaleiden samankaltaisuus nouse häiritsevään rooliin albumikokonaisuudessa. Toisaalta tietyt kappaleet erottuvat myös albumilta loistavasti edukseen niiden erilaisuutensa ansiosta. Tälläisiä ovat Dinosaur Jr. -fiiliksiä herättelevä 90-luvun kitaraindielle kumartava Shining Again, aiemmin jo mainitsemani Wrong Stops & Politics ja loppupuoliskon I'm Not What You Need.

Täysin puskista tullut Faux on onnistunut väsäämään debyyttialbumistaan tiiviin ja yhtenäisen paketin, jonka pariin palaa mielellään useitakin kertoja. Hold This Thought While I Lose My Head on joka tapauksessa albumi, josta yhtye voi olla ylpeä.

Upotteeksi valitsin suosikkikappaleeni Shining Again, jonka 90-lukuinen indie-rock fiilis erityisesti viehätti minua. Albumin kokonaiskuvasta kappale ei tosin kerro paljoakaan, mutta onneksi koko levy on kuunneltavissa SPOTIFYSSA.

6. kesäkuuta 2013

Rubik - Fake Music Mixtape

music by rubik, design by rairai & noora isoeskeli
Just nyt on ihan kamala kiire, joten ihan nopeasti tulin vain sanomaan, että Rubik julkaisi täysin puskista uutta matskua. Linkin takaa voit ladata sen itsellesi. Ole hyvä! http://www.rubikband.net/