Viikkokatsaus osa 3

Kappalesato on ollut kuluneella viikolla jälleen erittäin hedelmällinen ja haasteellisempaa on ollut miettiä, mitä jättäisin listaltani pois.

Koko soittolistan eeppisin ja kunnianhimoisin kappale on Fucked Upin odottamattomalta Year of the Dragon EP:ltä irroitettu nimikkokappale, joka kumoaa ja nuijii maanrakoon kaikki skeptiset ennakko-odotukseni. 18-minuuttinen hardcore punk -eepos voi olla joko mestariteos tai täysfiasko, siitä ei ole välimuotoja. Year of the Dragon on mestariteos eikä mitään vähempää.

Kotimainen hiphop on jälleen edustettuna kaksin kappalein, kun Gracias julkaisi singlen Levels (Stream Fast, Die Young) ja DJ Kridlokkin uudelta Mutsi-albumilta olen listalleni nostanut Hynät, rahat ja ruplat -kappaleen. Graciaksen sinkku enteilee tulevaa Elengi-albumia, josta voisi povata varteenotettavaa haastajaa The Megaphone Staten hiljattain julkaistulle albumille.

Myös Mac Demarco julkaisi viime viikolla uuden albumin, jonka nimikkoraidan Salad Days nostin listalleni. Demarcon kesäinen ja kotikutoinen soundi tuo mieleen kuuman kesäpäivän, ja osaan hyvin kuvitella itseni nauttimassa auringosta riippukeinussa Salad Days -albumin soidessa taustalla.

Kesähelteisestä siirrytään Jamie xx:n viileisiin elektronisiin soundeihin, joita Sleep Sound -single tarjoilee. Kappale on tyypillinen Jamien xx:n kappale, joka nojaa pehmeään poljentoon ja matalaprofiilisiin, mutta leikitteleviin, melodioihin.

Viimein pääsemme itse pihvin pariin. Olen valmis jakamaan vuoden parhaan albumin -tittelin jo nyt. Vuonna 2014 ei julkaista, eikä ole julkaistu, parempaa albumia kuin Here and Nowhere Else. Rakastin jo yhtyeen edellistä Attack On Memory -albumia, vaikka pidin levyä vielä vähän hiomattomana. Edellinen oli raakaversio, joka kaipasi jalostusta ja loppuunviemistä. Cloud Nothings tarvitsi vielä kaksi vuotta aikaa kypsytellä ja paranella musiikkiiaan. Prosessin tuloksena syntyi täydellinen ja viiden tähden arvoinen Here and Nowhere Else -albumi. Psychic Trauma ja I'm Not Part Of Me ovat soineet jo aiemmin listallani, joten tälle viikolle valitsin levyltä soitettavasi Just See Fearin.

Uutuudet: Gim Kordon ja CC33

Tiedätkö, mikä yhdistää Gim Kordonia ja CC33:a? Asioita on tuskin lueteltavissa kovinkaan montaa, mutta ainakin muutama sitäkin merkittävämpi.

Kelattaessa ajassa taaksepäin yhtyeitä yhdistää se, että molemmat ovat synnyttäneet melkoista kuhinaa blogosfääreissä jo ennen yhtäkään virallista julkaisuaan. Ei ole helppoo -mania on vielä kaikilla niin tuoreessa muistissa, ettei siitä tarvitse sen enempää mainita. CC33 saattaa kuitenkin vaatia muistinvirkistyksen, sillä yhtyeen laajaa huomiota kerännyt kappale Silver Spurs julkaistiin vuosien 2011 ja 2012 vaihteessa.



Oleellisin yhtyeitä yhdistävä tekijä on kuluva kevät, jolla on suuri merkitys kummallekin yhtyeelle. Molemmat yhtyeet nimittäin julkaisevat debyyttialbuminsa kuluvan kevään aikana. CC33 on kypsytellyt debyyttiään kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa. Gim Kordon päinvastoin on edistynyt ensimmäisen levynsä kanssa varsin ripeää tahtia, ja viime syksystä lähtien yhtye on ollut hyvin voimakkaasti esillä, mikä tosin on myös yhtyeen oman aktiivisuuden ansiota.

Bändejä yhdistää myös se, että molemmat julkaisivat tänään tuoretta musiikkia (ja videot). Gim Kordon julkaisi kolmannen maistaisen 9. toukokuuta julkaistavalta albumiltaan. Sä oot mun unelma, beibe on yhtyeelle tyypillisen rujo ja energinen, mutta selvästi elämäniloisempi kuin edellinen single Kaupunki tappaa sielunsa. Aina ei ole helppoo, mutta silti se kevät ja elämänilo sykkii myös Gim Kordonin rinnassa.

CC33 julkaisi kappaleelleen I used to be a teenage Amorphis fan musiikkivideon, joka on koottu 70-lukuisesta lomakuvamateriaalista. Ei voi väittää, etteikö lopputulos olisi vakuuttava, sillä video suorastaan huokuu lämpöä ja nostalgiaa. Olettaisin, että kyseinen kappale löytyy myös tulevalta 1. huhtikuuta julkaistavalta albumilta. Ainakin se olisi toivottavaa, sillä kappale on tunnelmoinnistaan huolimatta myös vaikuttava. Siinä on jotain, mikä säväyttää suuresti. Jännityksellä odotan, miltä CC33:n albumi tuleekaan kuulostamaan!

Viikkokatsaus osa 1

Uusia kappaleita on lisätty ja vanhoja tiputeltu hiljalleen pois. Puhun nyt siis SDL Best Right NOW -soittolistastani, johon kerään juuri tämän hetken kuumimpia uutuksia, niin sinkkujulkaisuja kuin myös uusilta albumeilta bongattuja helmiä. Lyhyin saatesanoin katsastan näin blogin puolella, mitä kappaleita sitä on tullut listalle oikein kerättyä.

Suomalaisen indierock-yhtyeen Getawaycab uusi sinkku Sing With Us lämmitti mieltä kuin vielä viikko sitten lämmittänyt kevätaurinko. Kertosäkeissä mahtipontisiin mittoihin kasvava kappale tuo mieleen Suomen kesän ja samanlaiset maisemat kuin singlen kansitaiteessa, jossa aurinko hellii hyvin perinteikästä suomalaista sielunmaisemaa.

Kotimaista linjaa jatkettaessa tulin nostaneeksi listalle myös Gim Kordonin vihdoinkin remasteroidun ja albumimuotoon saatetun Ei Ole Helppoo -singlen. Vaikkei kappaleessa enää ole sitä tiettyä uutuudenviehätystä, on se kuitenkin sitäkin kuumempi. Erittäin tiukkaa punk-musiikki julkaisi kuluneella viikolla myös No Shame, joka julkaisi singlen Jonossa Seuraava. Kappale on muuten soinut ja paljon, sillä niin tuhtia ja tiukkaa tavaraa se on sekä ulosanniltaan että sisällöltään. Jonossa Seuraava kannattaakin kuunnella oikein ajatuksella, siinä on jokaiselle illaksi hieman pohdittavaa. Saatetaan punk-linjaus vielä loppuun kanadalisen White Lungin tuoreella Drown With The Monster, joka on yhtäaikaa hyvin rujoa, mutta myös yllättävän melodista punkrockia.

Suomalaisten rokkareiden seuraksi nostin listalle myös, ainakin omasta näkökulmastani yllättävän aktin, nimittäin JVG:n, ja yhtyeen uudelta levyltä löytyvän Kartalla-kappaleen. Voitolla yöhön -albumi herätti minussa myös enemmänkin ajatuksia, joista tullaan kuulemaan tässä lähipäivinä.

Ulkomaalaisia mielenkiintoisia uutuksia listalla ovat muun muassa Tune-yardsin uusi single Water Fountain, Possen Shut Up ja amerikkalainen How To Dress Well, joka on julkaissut tämän hetken kaikkein kuumimman kappaleen Words I Don't Remember. Kappale on synaintroineen kaikkineen äärettömän tyylikäs ja tunnelmallinen. Tom Krellin hennossa ja jopa hieman varautuneessa tulkinnassa on jotain maagista ja kiehtovaa. Kaiken lisäksi kappale on loisteliaasti tuotettu. Words I Don't Remember on täyden kympin kappale.

Ronya - Flame ja Spotify-soittis

Ensimmäiseksi haluan mainostaa Spotify-soittistani. Listailen sinne mielestäni tämän hetkeen kuumimpia tuoreita julkaisuja, eli jos musamakuni on vakuuttanut, suosittelen ottamaan listan seuraukseen. Luonnollisesti se päivittyy huomattavasti useammin kuin blogi. Kappaleen lisääminen listalle kun on huomattavasti nopeampaa ja yksinkertaisempaa kuin tekstin kirjoittaminen.


Pari vuotta sitten Ronya niminen artisti pomppasi pinnalle Annoying-kappaleellaan erityisesti YleX:n taajuksilla. Kappale oli nimensä mukaisesti, noh, todella ärsyttävänä. En edes yritellä kaunistella, sillä vihasin kappaletta - todella. Toisena sinkkuna julkaistu Hyperventilating oli myöskin mielestäni mitäänsanomaton, joten ohitin artistin debyyttialbumin The Key Is The Keyn suosiolla.

Viime viikolla julkaistu Flame-sinkku käänsi kelkkani ja muutti mielipiteeni Ronyasta täysin. Mitä sitä kiertelemään, kappale on erittäin hyvä. Hittihakuisuus on vaihtunut tyylikkäisiin ja viileisiin elektrosoundeihin, jotka sopivat artistille mielestäni kuin nenä päähän. Tällainen elektronisesta musiikista ammentava naisartisti, jossa on myös kansainvälistä vientipotentiaalia, on enemmän kuin tervetullut suomalaiseen musaskeneen. Iso peukku, jos Ronyan uusi suunta on tämä.

White Sea - Prague

Huhhuh, musavuosi 2014 on käynnistynyt oikein rytinällä. Eletään vasta tammikuuta, mutta siitä huolimatta tämän vuoden puolelle on mahtunut jo lukuisia äärimmäisen hyviä single- ja albumijulkaisuja. Tahti ei ainakaan ole hiipumassa, kun M83:sta tutuksi tullut Morgan Kibby julkaisi sooloprojektinsa White Sean uuden kappaleen Prague. Kappale on ensimmäinen artistin tulevalta debyyttialbumilta irroitettu single. Kaltaiselleni M83-fanille kappale kolahtaa kertalaakista, sillä kappaleella on hyvin paljon M83:n musiikista tutuksi tulleita elementtejä, kuten dramaattinen ja mahtipontisiin mittoihin kasvava kertosäe. Pesäeroa M83:n musiikkiin on kuitenkin tehty, sillä suttuiset dreampop-soundit ja syntikoiden dramatiikka on jätetty jälkeen. Niiden tilalle ovat tulleet iskevämmät ja kenties vielä herkemmin popmakuhermoja kutkuttelevat soundit. Kaiken kaikkiaan Prague on aivan hävyttömän kova kappale, joka varmasti tulee soimaan vielä monessa paikassa. Tai ainakin olisi syytä!

Elizabeth Rose - Sensibility

Pääasiassa tuleekin jaettua kotimaista musiikkia, mutta osataan sitä muuallakin tuottaa hävyttömän tiukkaa popmusiikkia. Tällä kertaa asialla on nuori, mutta hemmetin tyylikkään soundin omaava australialainen Elizabeth Rose. Artistin musiikkityylin vaikutteet juontavat juurensa vuosituhannen vaihteen R&B-soundeihin, jotka hänen käsittelyssään yhdistetään modernimpiin "tämän päivän" tuoreimpiin electrovivahteisiin. Yhdistelmä on todella koukuttava ja kappale on, kuten sanottua, aivan hävyttömän kova pop-raita.

White Balance - Marine Dance

En voi sanoa häkeltyneeni, kun parisen viikkoa sitten ensimmäistä kertaa kuulin suomalaisen elektroduon White Balancen debyyttisinglen. Mielestäni Marine Dance on kappaleena vielä raakile ja vähän keskeneräinen, mutta näen kappaleessa kuitenkin paljon potentiaalia, kuten yhtyeessä itsessäänkin. Kappale sisältää runsaasti hyviä oivalluksia ja loistavan kappaleen elementtejä. Esimerkiksi kertosäe on äärimmäisen koukuttava ja hieno, lähes erinomainen. Se mitä kappale mielestäni kaipaa on ajatusten loppuun hiomista. Kappale jää kokonaisuutena vielä vähän vajanaiseksi ja jotkin osat tuntuvat päälle liimatuilta. Erityisesti c-osa kaikkine wobwob-efekteineen ei mielestäni sovi muun kappaleen puitteisiin, enkä oikeastaan siitä pidäkään.

Tyylitajua duolla joka tapauksessa on, sillä paikoiteillen musiikki on suorastaan hävyttömän tyylikästä ja dynaamista. Mielelläni kuuntelisin jatkossakin yhtä tyylikästä kotimaista elektro-poppia kuin White Balance. Joka tapauksessa yhtye kuulostaa tälläkin hetkellä soundiltaan erittäin lupaavalta ja mielestäni yhtye onkin syytä panna merkille. Erittäin tervetullut tulokas kotimaiseen musiikkiskeneen.

Vuoden ulkomaiset levyt 2013

Kylläpäs taas tuli tuskasteltua tämän listan kanssa, kuten aina. Ulkomaisten albumien kohdalla oli selvää ylitarjontaa ja erityisiä vaikeuksia tuotti päättää, minkä albumin joutuisi rankkaamaan ulos listalta. Kotimaisella listalla oli tilanne vähän päinvastainen. Kotimaisten lista täyttyi helposti ensimmäisten viiden levyn osalta, mutta sen jälkeen monen albumin kohdalla joutui tarkemmin, haluaisinko sittenkään tituleerata tätä albumi yhdeksi vuoden parhaista. Erottuuko albumi tarpeeksi muiden joukosta, jotta nostaisin sen erikseen jalustalle?

Täytyy vielä sekin todeta, että tänä vuonna olen ollut hirvittävän huono musadiggari. Pääasiassa olen ollut äärimmäisen skeptinen useita, erityisesti suurten tekijöiden, levytyksiä kohtaan. Näistä mainitakseni Kanye West, The National ja Vampire Weekend nyt ainakin. Yhtäkään mainituista en kuunnellut viikon, kuukauden tai edes kahden kuukauden sisällä julkaisusta, vaan ensikosketukset jokaiseen albumeista taisi saada ensikuuntelunsa vasta marraskuussa. Minua ei yksinkertaisesti kiinnostanut ajatus. Sittemmin kukin esimerkeistä nousi tälläkin listauksella erinomaisille sijoituksille.

Tarkoitus oli tehdä samaan listaukseen molemmat top-listat, mutta pelkästään ulkomaisten levyjen listauksessa kului niin paljon aikaa, että kotimaisen listan tekeminen siirtynee väkisin viikonlopulle.

Ulkomaiset TOP 6:
6. Arctic Monkeys - AM

Arctic Monkeys jatkaa sarjaani levyistä, jotka kuuntelin ensimmäistä kertaa vasta parisen viikkoa sitten. Tavallaan pidin ja pidän sinkkulohkaisusta Do I Wanna Know?, mutta tavallaan alusta asti vihasin ja vihaan sitä vieläkin. Kappaleessa on mahtava koukku, melodiat ja kokonaisuudessaan oikeasti todella hieno kappale, mutta luoja miten joka kerta turhaudun siihen äärettömään hitaasti ja vaivaalloisesti suossa rämpivään poljentoon. Mutta toisaalta sekin sopii äärimmäisen hyvin itse kappaleeseen. Kuten voi huomata, kyseinen sinkku herättää hyvin ristiriitaisia tuntemuksia. Ei, ei huolta. En ymmärrä itsekkään täysin mitä tarkoitan. Palatakseni takaisin levyn pariin, niin R U Mine? -kappaleella sitten vihdoin jysähtää. Tiedä sitten onko tarkoituksellista, että raskaasti tallustavan aloituksen jälkeen AM vähän kuin herätelläkseen kuuntelijan potkaisee nivusille ja sellaisella asenteella, ettei voi enää vastustaa. Tästä päästäänkin erinomaisella aasinsillalla siihen miksi AM vielä viime hetkillä syrjäytti Vampire Weekendin uuden albumin listalta kokonaan ulos. AM:lla musiikki on soitettu sellaisella intensiteetillä, sillä tietyllä "rock-asenteella", ettei Vampire Weekend kestänyt enää vertailua. Siksi Modern City of Vampires saisi tyytyä listani 7. sijaan, jos sellainen jaettaisiin.

Suoranaisia heikkoja hetkiä ei AM:lta taida edes löytyä.


5. Arcade Fire - Reflektor

Ulkomaisten albumien listalta löytyy tasan kaksi albumia, joista olin täpinöissäni jo ennen julkaisua ja kuuntelin levyt välittömästi, kun siihen tarjoutui mahdollisuus. Reflektor on niistä toinen. Vuoden yksi hämmentävimpiä levyjä. Aluksi Reflektor-singlen tiukat diskobiitit saivat monet kriitikot kuolaamaan sateenkaaria ja yhtä monet repimään pelihousunsa. Afterlife sai yleisesti jo huomattavasti suopeamman vastaanoton, mutta voi pojat kuin itse järkälemäinen albumi julkaistiin. Mediaa seuratessani tuntui, ettei kukaan oikein osannut sanoa, mitä levystä pitäisi ajatella. Reflektor on äärimmäisen kunnianhimoinen albumi, joka samalla aiheuttaa sen äärimmäisen hämmentävyyden. Levyllä on äärimmäisen kovia ja täyden kympin arvoisia kappaleita, mutta niiden vastapainoksi levylle on yhtyeen itsekontrollin pettämisen seurauksena lipsahtanut muutama mitäänsanomattomuus. Vaikka levyn on kuunnellut lukuisia kertoja niin yhdellä istumalla kuin pätkissä ja takaperin sekä ylösalaisin, on levyllä kappaleita joista ei jää oikein mitään muistikuvaa. Kappaleet jäävät tyhjänpantiksi täytemateriaaliksi, jota a) tuplalevylle ei olisi ollut tarpeen laittaa ja b) Arcade Firen sävellyskynä on terävämpi, mitä kyseiset kappaleet antavat ymmärtää. Toisella levyllä ote kuitenkin huomattavasti parantuu ja keskilevyn suvantovaihe jää jo hieman varjoon, mikä nostattaa levyn kokonaisarvoa huomattavasti.

Reflektor on oikeasti mielestäni erittäin hyvä levy kokonaisuudessaan ja se sisältää kourallisen loistavia kappaleita. Niin ja muuten, rankkaan tämän levyn korkeammalle kuin edeltäjänsä The Suburbs.


4. Deafheaven - Sunbather

Olin täysin muutu jo sillä sekunilla, kun kuulin ensimmäistä kertaa sinkkujulkaisen Vertigon. Vertigo ja Deafheaven oli jotain niin erilaista kuin kaikki muu. Pitchfork-ystävällistä bläkkistä, kuten metal-puritaanit ovat Sunbatheria kutsuneet. Sunbather on yksinkertaisesti kuuntelukokemus. Se ei ole levy, jota voi analyyttisesti purkaa paloihin ja arvioida miten hyvin palaset loksahtelevat kohdalleen. Sunbather on levy, joka saa kuuntelijan tuntemaan ja kokemaan asioita. Se saa kuuntelijan kokemaan äärimmäisen pakahduttavaa oman itsensä sisältä ulospuskevaa tuskaa ja ahdistusta kesäisellä hiekkarannalla auringon hyväillessä pilvettömällä taivaalla ja varpaiden lilluessa lempeässä rantavedessä.

Sunbather on albumi, jolla sisäinen pimeys kohtaa auringonvalon. Sunbather on jotain, jota ei voi edes käsittää kuuntelematta. Ei tätä levyä voi pukea sanoiksi.



3. Kanye West - Yeezus

Tämä vuosi on omalta osaltani ollut selkeästi hyvä vuosi kokeellisemmalle musiikille. Olen huomannut kuuntelevani sitä enemmän ja huomannut vielä pitävänikin siitä. Pitäväni paljon. Yeezus lukeutuu tähän kokeellisempaan osastoon sekä yleisesti että Kanyen omaan tuotantoon verrattaessa. Pitkään jätin kuuntelematta Yeezus-levyn, mutta ensikuuntelulta jäin Kanyen viitoittamalle tielle. Levy kolahti lujaa heti ensimmäisellä kuuntelulla ja sai janoamaan levyä lisää ja lisää. Levyssä on omanlaistaan vaaran tunnetta. Ärhäkän ja kokeellisen soundimaailman lisäksi myös Kanye West itse on aiempaa aggressiivisempana niin kirjoittamissaan lyriikoissa kuin myös tavassaan esittää ne. Koko hullunmylly kulminoituu irtoinaiselta vaikuttavaan, mutta albumin loistavasti lopettavaan Bound 2 -kappaleeseen, jonka aikana Kanye-herra kuulostaa siltä kuin voisi jatkaa lyriikoidensa lausumista vaikka maailman tappiin asti. Siis jos siihen olisi tarve, mutta eihän jumalalla ole.




2. The National - Trouble Will Find Me

Valtaosa musiikkimedian ihmisistä tuntuu jakavan saman kokemuksen Trouble Will Find Me -albumin kanssa. Ensikuunteluilla herää pientä pettymystä, mutta kun levyn antaa ajan kanssa hautua alitajunnussa ja kypsytellä itseään, korvaa albumi kaiken vaatimansa kärsivällisyyden moninkertaisesti. Levy on tulvillaan hienoja kappaleita ja melodioita. Kokonaisuutena se on hyvin raskauttava, mutta äärimmäisen kaunis levy, joka kasvaa jokaisella kuuntelulla suurempiin sfääreihin. Fireproof ja I Need My Girl -kappaleiden kaltaiset pakahduttavan kauniit mahtipontisuutta uhkuvat balladit ovat sävellyksinä levyn, The Nationalin ja vuoden ehdotonta parhaimmistoa. Juuri kyseisistä kappaleista löydän jopa jotain Fake Empiren kaltaista melankolista ja kaunista tunnelatausta. 13 kappaleen levyltä löytyy tusina ja yksi kaunista, koskettavaa ja erinomaista kappaletta.

Välillä itsekin ihmettelen, miksen rankannut The Nationalia ykköseksi.

1. Disclosure - Settle

Vuonna 2013 julkaistu levy, josta olen ehdottomasti nauttinut eniten ja jota olen eniten kuunnellut, on ehdottomasti Settle. Lawrencen veljeksistä muodostuvan Disclosuren tuore tanssimusiikki yhdistelee huolettomasti musiikkityylejä toisiinsa ja käyttää niitä hyväksi omiin tarpeisiinsa ja visioonsa. Disclosure tekee tanssimusiikistaan täydellisesti omankuuloistaan. Kesällä julkaistu Settle olikin erittäin tervetullut uusi tulokas tanssimusiikin maailman ja erinomainen vastapaino toiselle vanhan liiton parivaljakon Daft Punkin myöskin kesällä tanssittaneelle albumille. Nuori haastaja vei tällä kertaa kirkkaasti voiton veteraanista. Menivät vielä julkaisemaan julmeton hyvän remixin Jessie Waren Running-kappaleesta, joka löytyy levyn special painoksesta.

Settle on oikeasti parasta huumetta heti elämän jälkeen. Ei lisättävää.

Aves - Sunkissed

On juhannusyö. Aurinko laskee horisonttiin ja värjää peilityynen järvenpinnan kauniin punaiseksi. Istut laiturinnokassa uittaen jalkojasi lämpimässä vedessä ja kainalossasi on juuri hän. Mieleesi hiipi sävelmä, joka sillä hetkellä hellii sinua jokaisella iskullaan kuin taivaankannen värjäävä aurinko. Kehosi läpi kulkee lämmin virtaus ja olet onnellinen. Haluaisit sen hetken kestävän ikuisesti. Kappale, joka päässäsi soi on Sunkissed.


Aves - Sunkissed from Stereotype Helsinki on Vimeo.

CHVRCHES - Gun

Skottiyhtye CHVRCHES voitti ykköspalkinnon Markun "Vuoden ärsyttävin nimi" -kilpailussa, mutta yhtye nousi viime vuoden puolella tehdyllä BBC:n listauksella viidennelle sijalle Britteinsaarien lupaavimmista uusista tulokkaista. Eikä syyttä, sillä CHVRCHES:lla on selvä resepti, jolla yhtye tuottaa hittikappaletta toisensa perään. Singlebiisi Gun on mielestäni yhtyeen tähän astisen tuotannon ehdottomasti paras kappale. Kappale on energinen electro-pop fiilistely, joka kestää kulutusta vaikka kuuntelukertojen määrä kasvaa kasvamistaan.

CHVRCHES julkaisi juuri hiljattain Gun kappaleestaan tyylikkään musiikkivideon ja samalla paljasti tulevan The Bones of What You Believe -debyyttialbumin julkaisuajankohdaksi 24. päivä Syyskuuta. Muistakaa merkata päivä kalenteriinne!

Streak and The Raven - Ahora the Tipsy Queen [Video]

Tyhmä minä, tyhmä. Istuin koko kevään Streak and the Ravenin helmikuussa julkaistun debyyttialbumin Love & War päällä ja nyt tivaan itseltäni "miksi, oi miksi?" Suuret kiitokset juuri julkaistulle albumin avausraidan musiikkivideolle, joka avasi silmäni sekä korvani asianomaiselle levylle. Olisi ollut todellinen sääli, jos olisin vielä ties miten pitkään jättänyt Love & Warin kuuntelematta.

Ahora the Tipsy Queen on siinä mielessä erittäin onnistunut avausraita koko albumille, sillä se altistaa kuuntelijan jo heti kättelyssä siihen levylle ominaiseen tunnelmaan, joka välittyy jokaisella kappaleella päätösraitaan asti. Melankolinen, tummanpuhuva ja ajoittain jopa ahdistava, mutta silti niin kaunis tunnelma. Juuri nämä teemat tulevat vahvasti esiin musiikkivideoltakin. Kuten videon mukana tulleessa saatteessakin sanotaan: "Vangitseva video herättää Streak And The Ravenin debyyttialbumin avausraidan hypnoottisen rytmin ja lyriikat henkiin." Naulan kantaan, sanon minä!

Albumi on kokonaisuudessaan sen verran tiukkaa pimeiden iltojen electropop-fiilistelymusaa, että kannattaa ottaa levy kuunteluun vielä tässä vaiheessa ennen kuin kesä ja yötön yö pilaavat tämänkin kokemuksen. Skandinaavisen sielunmaiseman musiikkiraita.

Studio Killers - Jenny

Jos yhtään radiokorvaa omistan, voin luvata tämän kappaleen soivan tänä kesänä radioaalloilla niin paljon, ettei mitään rajaa. Ode To The Bouncerin mittasuhteisiin ei tällä kertaa todennäköisesti nousta, mutta lyön vaikka pääni pantiksi, että elokuussa ei ole ainuttakaan nuorta, joka ei tiedä mikä kappale on Studio Killersin Jenny. "Stereo Love" -haitariteemaa myöten kappaleelta löytyy kaikki radiohitin ainekset. Kaiken kukkuraksi kappale on vielä todella hyväkin! Kuuntele ja nauti kylmän juoman sekä rantafiiliksen kera.


EDIT: Ja kerrotaan vielä, että Studio Killersia on tulossa levyllisen verran ensi kuussa!

HeadHeartHands - Passions of the Young

HeadHeartHands on helsinkiläinen elektro-vivahteista indie poppia soittava yhtye, joka julkaisi alkuviikosta Passions of the Young nimisen debyytti EP:nsä. Samalla kertaa yhtye myös julkaisi avausraita Heroine:sta tehty musiikkivideo, joka löytyy tämän kirjoituksen lopusta.

Vaikka kyseessä onkin vasta tämän tuoreen trion debyytti EP, yhtyeen musiikki kuulostaa kuin jo vuosia yhdessä soittaneelta elektropop-konkarilta. Musiikissaan yhtye luottaa vankasti heleisiin syntikkasoundeihin ja vahvoihin melodioihin, jotka luovat yhtyeen musiikkiin omanlaistaan tyylikkään tanssittavaa tunnelmaa. Kuitenkin uutukaisella on vähän sama ongelma kuin sitä edeltävän demo-EP:n kanssa ja levyn suurin lataus keskittyy jo sen avausraitaan, jonka jälkeen loput kappaleet tuntuvat jäävän vähän vaisuiksi hissukoiksi. Erityisesti toisena soivan Vices -kappaleen heleät syntikkakikkailut tahtovat ikävästi jäädä vähän varjoon, mutta päätösraitaan saavuttaessa levy alkaa jälleen nousta omaan lentoonsa. Useimmiten olen hyvin huono veikkaamaan mitään ja siksi sen pitkävetoa tai muita uhkapelejä harrastakaan, mutta tällä kertaa uskallan veikata kovalla luotolla, että Heroine tulee soimaan tänä kesänä radioaalloilla YleX:llä

Summa summarum Passions of the Young EP on viihdyttävä ja ehdottomasti kuuntelusi arvoinen levy, jonka mielenkiinto pysyy yllä vielä useammankin kuuntelukerran jälkeen. Levy piristää tiiviydellään eikä se sorru ylimääräiseen ja puuduttavaan elektrokikkailuun vaan pitäytyy tarkasti omassa visiossaan indie poppia elektro-vivahteella soittavana bändinä.

Spotify-linkki: HeadHearHands: "Passions of the Young"

I Can Chase Dragons! - Republique

Seuraavaksi musiikkia, jota suosittelisin kaikille Purity Ringin kaltaisen dreampopin faneille. I Can Chase Dragons! on Atlantin takaa Meksikosta tuleva Julio Gudiño nimisen herran sooloprojekti. Republique on kevyesti ilmassa leijailevaa dreampoppia, jota mielellään kuuntelisi vielä paljon pidempäänkin. Puhtaita ja kauniita melodioita maustettuna erinäisillä efekteillä sekä instrumenteilla.

I Can Chase Dragons on julkaisemassa Expansión nimisen debyytin, joka varmasti tulee olemaan kuuntelun arvoinen levy.

Jessie Ware - 110%

Lontoosta kotoisin oleva laulajatar Jessie Ware julkaisi toisen sinkkulohkaisunsa elokuussa julkaistavalta debyyttialbumiltaan Devotion. Jessie keräsi jo paljon kehuja ja huomiota erityisesti brittiläisiltä bloggaajilta Running -singlellään, mutta itse ainakin nukuin täysin kyseisen kappaleen ohi ja näin jälkikäteen kuunneltuani ei se sytyttänyt yhtään niin voimakkaasti kuin hypetyksen perusteella odotin. Itseasiassa kyseinen kappale ei sytyttänyt yhtään ja mielestäni kappale oli suoraan sanottuna tylsä. Tällä kertaa Jessie Ware on kuitenkin kappaleen nimen mukaisestikin onnistunut 110-prosenttisesti. Kappale on tarttuva kuin mikä ja laulu on tiiviistä, mutta selkeää ja omalla tavallaan kiiretöntäkin. Hieno kappale ja todella hienosti toteutettu, tykkään!



Tässä vielä se edellinen Running -single musiikkivideon muodossa.



Follow my blog with Bloglovin

Fotoshop - Worries

Fotoshop on ehkäpä parasta elektronista musiiikkia, jota Suomessa tällä hetkellä tehdään. Worries on jatkoa viime vuoden puolella julkaistulle Lifeforms -albumille. Missä Jarno-Erik Faarinen, siellä laadukasta elektronista musiikkia. Katsasta kappale tästä alta, sillä et tule pettymään. Fotoshop tekee tällä hetkellä kaiken kaikkiaan erittäin vakuuttavaa työtä!

CC33 - Silver Spurs

Olin lähellä skipata CC33:n uuden biisin, kun se oli ilmestynyt Soundcloudin viesteihini, mutta onneksi en kuitenkaan näin tehnyt. Tuli jälleen todettua, että kokeilu kannattaa. Silver Spurs on nimittäin osoittautunut helkkarin hyväksi tekeleeksi ja innostanut perehtymään syvemmin CC33:n aiempiin tuotoksiin. Tyylikästä ja todella hienoa elektrofolk tunnelmointia - toimii! Albumi on kuulemma työnalla ja innolla sitä odotellaan. Tätä on saatava vielä lisää.

CC33 - Silver Spurs by CC33

Jos tämä Jyväskyläläinen yhtye herätti kiinnostuksesi, niin tässä on bändin kaikista biiseistä tehty setti.
The Best & Worst of CC33 by CC33

Paperfangs - Lifelong [+video]

Paperfangs julkaisi pari päivää sitten uuden biisinsä nimeltä Lifelong ja visuaalisesta puolestaan tunnettu poppoo julkaisikin biisin musiikkivideonkin jo tänään. Päätin siis hyödyntää tämän erinomaisen tilaisuuden hypätä vaunuun mukaan ja samalla iskeä kaksi kärpästä yhdellä iskulla, biisin ja videon). Paperfangsin kehitys on menossa juuri oikeaan suuntaan, sillä täytyy itsekin todeta, kuten muutkin musabloggarit, että tämä todellakin on parasta Paperfangsia tähän mennessä. Lifelong on rauhallinen ja maisemaa maisemaa maalava biisi, joka ei jätä jälkeensä ainoastaan kaunista sekä puhdasta äänimaailmaa vaan myös ajatuksia herättävän hokeman: "You said lifelong, is it still on?" Sen lisäksi biisi jää pelottavan tehokkaasti pyörimään päähän. Varsinkin tuo mainitsemani hokema ja pikkutytön huudahdukset.


Kaiken kaikkiaan Lifelong on erittäin hyvä biisi, jota kuunnellessa kelpaa odotella Paperfangsin ensijulkaisua. Tarkkaa ajankohtaa siitä ei ole, mutta eiköhän se aika pian jo 
ilmestyne.




Sitten vielä biisi ihan yksinään Soundcloudista videoita karttaville. Voit myös samalla ladata biisin itsellesi, jos (ja kun) se maittaa.

Lifelong by Paperfangs

Zebra And Snake - Burden

Aasiaa tällä hetkellä valloittava Zebra and Snake julkaisi hiljattain aiemmin teaserina pyörineen Burdenin nyt koko komeudessaan. Biisi on erittäin tarttuva elektroninen iloittelu, joka jättää jälkeensä positiivisen fiiliksen ja sopivasti päähän soimaan jäävän iloisen melodian. Biisi on siis täydellinen piristys tähän joulukuiseen pimeään sekä loskaiseen säähän. Toivottavasti siellä Aasiassa on mukavan lämmintä ja aurinkoista.

Burden on erittäin koukuttava biisi, jota jokaisen kuuntelukerran jälkeen janoaa vieläkin vähän lisää ja replay-nappi saa taas kärsiä. Zebra and Snake on julkaisemassa debyyttialbumiaan ensi huhtikuussa ja albumi kantaa nimeä Healing Music. Joka tapauksessa Burden todella hyvä, ellei jopa loistava.

Burden by Zebra and Snake

Avasaxa - Avasaxa EP

Avasaxa on suomalainen elektroninen postrock/shoegaze bändi, joka julkaisi ensimmäisen EP:nsä muutama kuukausi takaperin. Niihin aikoihin sain itsekin ensikosketukseni bändin musiikkiin Stop, Shake, Honey, Go blogin kautta ja heti ensikuulemalta bändin viileä ja tyylikäs musiikki lumosi minut. Musiikki on hitaasti etenevää rauhallisten äänien tanssia, joka on samalla erittäin mielenkiintoista ja kaiken huomion puoleensa vetävää. Annan pienen vinkin: Kuunnelkaa Avasaxan EP läpi kuulokkeista ennen nukkumaanmenoa maatessane pimeässä huoneessa omalla sängyllänne. Kokemus on äärimäisen hieno ja hypnoottinen.

Eilen Avasaxa laittoi EP:nsä ilmaiseen jakeluun Soundcloudissa, joten kuunneltuasi sen tästä alta voit myös ladata sen kokonaan itsellesi. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen plätty. Enjoy!

Avasaxa EP by Avasaxa