27. lokakuuta 2011

Pyhimys - Paranoid


Ja sitten ihan lyhyesti, kiitos laiskuuteni, koulutöiden ja leiritavaroiden pakkaamisen. Jos tiivistetään oikein rankalla kädellä, niin asiani on, että Pyhimyksen uusi Paranoid albumi toimii! Infoksi, että Paranoid on siis saanut julkaisunsa eilen (26.10) ja on samalla Pyhimyksen soolouran viimeinen albumi. Levy on päässyt nauttimaan paljosta huomiosta, jota erityisesti aiheuttaa se, että levyn jokainen biisi ollaan nimetty albumin nimen mukaisesti Paranoidiksi. Apulantahan on käyttänyt samaa kikkaa kyllästyessään biisien tekotaiteellisiin nimiin, mutta silti se onnistuu edelleen herättämään hilpeyttä Pyhimyksenkin kohdalla. Jos vähänkään suomiräp kolahtaa, niin tässä olisi tarjolla yksi vuoden kovimpia levyjä, joka todellakin sinun kannattaa hankkia!

Paranoid toimii ja suomiräp on tuhottoman aliarvostettua.
Rakkaudella, Markku

Paranoid #11

Paranoid #6

Paranoid #13

26. lokakuuta 2011

Kakka-Hätä 77 2006-2011


Olettekin jo saattaneet kuulla, mutta kerrataas. Sunnuntaina (24.10) yksi parhaista ja suosituimmista suomalaisista punk-bändeistä eli Kakka-Hätä 77 matkasi tiensä päähän ja hajosi lopulta yhtyeen sisäisiin riitoihin. Ei tästä oikein muuta voi sanoa kuin, että harmin paikka. Todellakin sääli, sillä Kakkis on kesällä ilmestyneen ensimmäisen pitkäsoittonsa Huoltoasemalle Unohdettu Mies albumin myötä bändi on noussut yhdeksi suosikeistani ja levy taitaakin olla viime kuukausien eniten kuuntelemani levy.

Bändin jäsenet kuitenkin jatkavat edelleen musiikin parissa muissa bändeissä sekä omissa projekteissaan. Sääli kuitenkin, että jatkossa tätä bändiä voi kuunnella vain levyltä. Ja se, ettei tätä musiikkia saada enää lisää.

Lupaan tästä lähtien aina tuttipulloa imiessäni muistella Kakka-Hätä 77:n musiikkia.





23. lokakuuta 2011

M83 - Hurry Up, We're Dreaming


M83:n uutukainen Hurry Up, We're Dreaming tuplalevy on kokonaisuudessaan ihan mahtava levy. Se on mahtipontinen niin musiikillisesti kuin myös kooltan, sillä levyhän on 22 biisin ja 75 minuutin pituinen jättiläinen. Etukäteen ja ensimmäisillä kuuntelukerroilla juuri tuo koko hieman hirvitti, mutta pikku hiljaa levy alkoi avautumaan kunnolla ja sen sisään uppoutui täysin. Valtavan ulkomuodon alta hiljalleen paljastuukin yllättävän simppeli, mutta erittäin hyvä kokonaisuus. Nyt kun levyä on jo kuunnellut monet kerrat läpi tajuaa, että eihän tämä levy olisi yhtään mitään lyhyempänä. Levy vain menettäisi kaiken mahtipontisuutensa, mikä on koko levyn selkäranka ja lumoava tekijä. Levy ei ole vain kasa loistavia biisejä vaan loistavista biiseistä yhteen punottu loistava ja mahtipontinen kokonaisuus.

Pienen sulattelun jälkeen levy alkaa todella toimia ja siitä paljastuu lukuisten loistavien biisien taustalta myös loistava kokonaisuus. Uljas ja mahtipontinen levy, joka on ehdottomasti yksi vuoden parhaita. Ja tuossa pituudessa on se erittäin hyvä puoli, ettei tähän ainakaan ihan heti ehdi kyllästyäkään. Hurry Up We're Dreaming on lumonnut minut täysin ja rakastan sitä juuri tälläisenä enkä kaipaa mitään muutoksia. Kerta kerralta biisit ja levy aina vain paranee. Voiko joku oikeasti vihata tätä?

Näin hyvä levy se on: ★★★★★
Rakkaudella, Markku



Spotify, FacebookKotisivutTwitter 

20. lokakuuta 2011

Hey Heather - We Are Not Safe Here [Albumi]

Mike Sirén ©
Hey Heather on helsinkiläinen melodista ja popmaista punkrockia soittava yhtye, joka julkaisi debyyttinsä We Are Not Safe Here:n viime maaliskuussa. Koska tänne landelle ei sana kovin nopeasti kiiri, niin tutustuin bändiin vasta viime viikolla. Saattaa kuitenkin olla, että levyn sinkun Regrets?:n olisin kuullut aiemminkin YleX:ltä soituaan siellä suhteellisen tiivistii tehobiisinä. Kyseinen avausraita nimittäin kuulosti uskomattoman tutuluta vaikka biisin sekä bändin nimi ei suoraan sanottuna herättänyt mitään muistikuvia. Ja tämähän on siis erittäin positiivinen piirre, sillä se kertoo siitä, että biisi on tehnyt vaikutuksen aikoinaan, kun heti ensisekunnilta ajattelee että: "Hei, täähän on tuttu biisi!".
Regrets?
Avausraita Regrets? potkaisee levyn käytiin energisyydellän. Biisi on energinen paketti, johon ollaan ujutettu mukaan paljon melodisuutta ja erittäin tarttuva kertosäe. Tarkemmin ajatellen eihän se ole mikään yllätys, että tämä on soinut viikon tehobiisinä YleX:llä. Energisyyttä ja meininkiä biisistä ei puutu. Mielestäni tämä biisi aika onnistuneesti kuvaa koko Hey Heatherin olemusta ja We Are Not Safe Here albumia. Energinen, melodisesti taitava ja tarttuva.

En kuitenkaan tarkoita, että levy olisi kaavamaista avausraidan toistamista. Itseasiassa levy on yllättävän monipuolinen, mikä on erittäin positiviista. Usein punkrock-bändeillä on se ongelma, että koko levy on biisi toisensa perään ylienergistä ja nopeatempoista vääntöä jatkuvalla syötöllä. Se kun vielä tungetaan täyteen melodisia riffejä, on kokonaisuus aika ylikyllästetty ja kokonaisuus kärsii pahasti. Hey Heather on kuitenkin onnistunut pysymään poissa tältä tieltä vaan musiikki pysyy hyvän maun rajoissa ja levyltä löytyykin paljon rauhallisimpia sekä melodisesti komeampia biisejä, kuten She, Killer! [Spotify] ja Drop Dead Time. Joista erityisesti ensin mainittu on noussut yhdeksi suosikeistani koko levyltä.


Kokonaisuudessaan Hey Heatherin debyytti on oikein onnistunut ja toimiva levy. Itseasiassa meininki on sen verran hommansa osaava, että välillä ihan unohtaa, että kyseessä edes on debyyttialbumi. Levyltä löytyy omat selvät kohokohtansa, mutta osa biiseistä jää kuitenkin myös pahasti varjoon. Vaikka kuuntelukertoja on alla jo useampia levystä jää aina mieleen vain juuri ne parhaat biisit ja osa biiseistä pysyy visusti hämärän peitossa eikä jätän oikein mitään muistikuvia. Mutta kuten sanottu levy on kokonaisuutena oikein hyvä ja tulevaisuuden kannalta lupaava. Ehdottomasti haluan kuulla tästä bändistä vielä jatkossakin. Levy on kuunneltavissa kokonaan Spotifyssa ja siihen on nyt myös lyötynä "Markku Suosittelee"-leima

Hey Heather - Another Absolution:


Rakkaudella, Markku

16. lokakuuta 2011

The Blanko - Flying Colours [Albumi]


Ai hitto, minä olen nyt löytänyt The Blankon! Nimi on aina silloin tällöin jostain tullut eteen, mutta vasta tänään sen jälleen kerran tullessa esille laitoin kuuntelun ja voi luoja mitä olenkaan missannut! Pohjustusta sen verran, että The Blanko on siis suomalainen kitarapainotteista proggressiivista rockia soittava rock trio, joka julkaisi debyyttinsä Flying Coloursin viime keväänä. Nopeasti selailin muutamat arvostelut debyytistä ja erittäin lämpimän vastaanoton se keväällä saikin. Lisäksi valitsihan YleX The Blankon yhdeksi bändiksi tulevaisuuden tusinasta. Ei näytä yhtään hullummalta tulevaisuutta ajatellen!

The Blankon esikoinen on erittäin intensiivinen, tiivis ja suhteellisen raskas kahdeksan biisin paketti, josta on karsittu kaikki ylimääräinen pois. Saundi on isoa ja hyvin mahtipontista, josta paikka paikoin tulee itselleni mieleen Lapko ja erityisesti Muse. Laulaja-kitaristi Hauta-aho ollaan monissa kirjoituksissa nostettu erikseen esille ja ihan syystäkin, sillä kyseinen herra seisoo hyvin tiivisti valokeilassa. Ei pelkästään erinomaisilla ja värikkäillä vokaalisuorituksillaan, vaan myös erittäin hyvänä kitaristina. Mietityttää vain, että nojautuuko The Blanko liian tukevasti Hauta-ahoon. Paikoitellen olisin kaivannut hivenen paremmin bassoa ja rumpuja esille, mutta se on lähes sivuseikka, kun musiikki pysyi rikkaana ja monipuolisena näinkin.

The Blanko on onnistunut tekemään esikoisestaan huikean kokonaisuuden, joka nousee yhdeksi vuoden parhaista levyistä. Debyytti on raskas ja intensiivinen, mutta samalla yllättävän raikas. Kolahti ja kovaa!

Sitten vielä ois tarjolla promot levyltä, joista oma suosikkini on Feel. Lisäksi haluan erikeen mainita Save Me biisin, joka oli mielestäni yksi ehdottomia kohokohtia levyllä. Ehdottomasti tsekkauksen arvoinen levy ja bändi!
Do You Remember? by theBlanko
Feel by theBlanko
You and I by theBlanko

14. lokakuuta 2011

Wiidakko - Odessa

Nyt on kyllä ihan mahtavat fiilikset! Loma alkoi, koulusta pääsin etuajassa ja Wiidakko julkaisi Odessa sinkkunsa 30.11 julkaistavalta albumiltaan. Ja pakko sanoa heti alkuun että tämä toimii! Odessa on erittäin vahva ralli, joka lupailee Seis, Seis, Seis biisin kanssa aika paljon tulevasta albumista. Mutta eipä tässä oikein ole mitään sanottavaa tämän enempää. Tarttuva ja erittäin hyvä raita Wiidakolta. Biisi yksinkertaisesti toimii! Levyä odotellessa.

Mikäs sen parempi tapa aloittaa loma kuin kuunnella Odessaa ja fiilistellä sen parissa. Ehdottomasti tykkään!
Wiidakko - Odessa by freshtunesfinland

E: Ja hyvää lomaa kaikille, joilla se alkoi juuri!

13. lokakuuta 2011

Viikon Kotimaiset - Kalle Kaasinen ja Vihreä Maa [+Ylläripylläri!]

Olette varmaankin jo huomanneet, että kirjoitustahtini on laskenut aika paljon viime aikoina. Pahoittelut tästä. Ei vain ole löytynyt kunnolla intoa kirjoitella, vaikka kirjoittamisen aiheita olisi toki ollutkin. Ei kuitenkaan siitä sen enempää.
Tänään olisi siis tarjolla kaksi uutta tuttavuutta ja yksi vanha veijari uudella musiikkivideollaan. Ups, taisin paljastaa sen ylläripyllärin niille, jotka ovat viikolla olleet valveutuneita. 


Ensimmäisenä olisi Kalle Kaasinen, joka julkaisi Ilme EPnsä reilu viikko sitten. Ilme EPn avausraita In Full Swing on raikkaan piristävä, joka vakuutti hyvin nopesti. Biisi lähtee alkuun ehkä hieman laiskan oloisesti, mutta pidemmälle mennessä se muttuu hiljalleen pirteäksi ja tarttuvaksi ralliksi. Biisissä tiivistyy omanlaisensa aurinkoinen ja hyvä fiilis, joka välittyy kuulijaan. Huomaamattaan alkaa hyräilemään biisin tahdissa ja on jo täysin sen vietävissä. Erittäin piristävä kipale, jota suosittelen kuuntelemaan. Lisäksi koko Kallen Ilme EP löytyy Soundcloudista ja suosittelen lämpimästi tutustumista siihenkin!
In Full Swing by Kalle Kaasinen



Vihreä Maa julkaisi syys-elokuun vaihteessa ensimmäisen sinkkunsa tulevalta albumiltaan. Sinkku kulkee nimellä Vastasyntynyt ja se sisältää nimikkokappaleensa lisäksi myös Siksi biisin. Vastasyntynyt on kiireetön ja pohdiskeleva, mutta silti omalla tasollaan energinen biisi kiitos voimakkaiden kitarariffiensä. Kiirettömän ja raukean oloinen kitaramusiikki saa jatkoa rauhallisen svengaavalla Siksi biisillä, jossa on havaittavissa lievää synkkyyttä iloiseen ilmeeseen puettuna. Kun Vastasyntynyt oli pohdiskeleva biisi, niin tämä kakkosraita on taas kuuntelijan pohdiskelemaan saava biisi. Biisissä on mystistä syvällisyyttä, joka herättää itsessäni paljonkin ajatuksia ja pohdintaa.
Vastasyntynyt -promosingle by vihreamaa

Viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä on ylläripyllärini, jonka taisin jo onnistua aiemmin spoilaamaan. Eli siis French Films julkaisi viikolla musiikkivideon You Don't Know biisistä. Mahtava musiikkivideo onkin erittäin hyvää jatkoa mahtavalle albumille. Eipä tässä keksi oikein mitä sitä sanoisi. Video on hämmentävä, siinä on huumoria ja se on yksinkertaistettuna loistava! On myös erittäin koukuttava, sillä monesti olen saanut itseni kiinni katselemasta tätä videota.



11. lokakuuta 2011

Insomnium - One For Sorrow [FULL ALBUM STREAM]


OIJOIJOI! Pitkä odotus on vihdoin palkittu! Insomiumin uusi albumi on kuunneltavissa kauniissa kokonaisuudessaan Infernossa! Levy julkaistaan huomenna eli 12.10. Levy hipoo niin läheltä täydellisyyttä, ettei sitä melkein voisi todeksi uskoa. Loistavaa, tunteikasta ja täydellistä suomimelankoliaa. Tästä ei paljoa levy eikä musiikki parane! Song of the Blackest Bird, huhhuh miten kova 7 ja puolen minuutin mestariteos! Tämä on taas näitä hetkiä, kun tekisi mieli itkeä, huutaa ja nauraa yhtä aikaa silkasta musiikin tuomasta onnesta.

Synkkyyttä, melankoliaa, tuskaa, raivoa, itkua ja menetystä. Musiikkia, joka iskee suoraan sydämeen. Sitä on Insomnium. En edes keksi, miten pukisin ajatukseni sanoiksi. Tämä levy on sanoin kuvaamattoman hyvä. Haluukkaat saavat lynkata minut, mutta tämä on parhaita levyjä mitä tiedän! Älä missään nimessä missaa tätä!

http://www.inferno.fi/inferno-tarjoaa-kuuntele-uusi-insomnium-levy-6156/

10. lokakuuta 2011

Black Twig - Lake Song

Koulun jälkeen en ole koneella ehtinyt edes käymään, mutta nyt tämä sateinen ja harmaa syyspäivä sai illalla erittäin positiivisen käänteen. Nimittäin helsinkiläinen Black Twig on julkaissut ensimmäisen sinkkunsa tulevalta Paper Trees debyyttialbumiltaan, johon pääsemme käsiksi ensi vuoden puolella tammikuussa. Ja onhan tämä ihan törkeän hyvä biisi! Sen huomasi jo heti ensikuuntelulla, jolloin biisi saman tien osu ja uppos, mutta silti joka kuuntelukerralla biisi vain paranee entisestään. Popmainen tarttuvuus, mahtavat kitarasoundit ja veikeät huhuilut tekevät biisistä loistavan kokonaisuuden, josta ei vain voi olla pitämättä. Eikä biisin edes kyllästy, vaan se vie täysin mukanaan jokaisella kuuntelukerralla vaikka niitä alkaa olla jo useampikin takana.

Huhheijakkaa! Eihän sinne tammikuuhun asti jaksa odotella, jos näin hyvää tavaraa on levyllisen verran tulossa. Onhan olemassa kuitenkin vanha viisas sanonta, että "hyvää kannattaa odottaa". Ja hyvää minä todellakin odotan, sillä tämä sinkku nostaa odotukset korkealle eikä Solitin aiemmat julkaisut todellakaan laske sitä. Onhan Nick Trianin luotsaamalta Solitilta tullut tämän vuoden aikana jo erittäin vakuuttavia julkaisuja.

Tätä biisiä et halua missään nimessä missata, joten marsmars kuuntelemaan!

Black Twig : Lake Song by Soliti

9. lokakuuta 2011

Suomen Karvapääkuninkaat 1968


Suomen Karvapääkuninkaat 1968... Ainakin bändillä on nimi, joka herättää paljon mielenkiintoa, mutta myös valitettavasti lievää epäluuloakin. Itse ainakin suhtauduin etukäteen bändiin vähän epäluuloisesti pelkästään nimen perusteella, mikä on sinällään surullista, että jo nimi aiheuttaa tälläistä. KUITENKIN onneksi tälläiset epäluulot ja ennakkoasenteet ollaan tehty selätettäviksi, sillä sen bändi todellakin demollaan teki. Juuri nimen takia odotin jotain eriskummallista ja vaikeaa musiikkia, mutta todellisuus on ihan toinen.

Sanojensa mukaan bändillä on vaatimattomana tavoitteena tehdä suomenkielisestä rockista jälleen mielenkiintoista. Tunnetusti pienistä asioista on hyvä lähteä liikkeelle. Kuitenkin bändin juuri julkaistu demo on oikein hyvä alku tälle tavoitteelle. Musiikki on tarttuvaa, mielenkiintoista ja iloista soitantaa, josta huokuu läpi hyvä ja positiivinen fiilis. Demo toimii oikein hyvin ja sitä jaksaa kuunnella useammankin kerran. Biisit ovat helposti kuunneltavia ja tarttuvia, mutta eivät kuitenkaan kulu kuuntelukerroista huolimatta.

Todella piristävä tuore bändi, joka selätti epäluuloisuuteni sataprosenttisesti! Löytyyhän tästä tarinasta vielä sekin opetus, ettei kannata tuomita mitään pelkästään nimen perusteella. Varsinkaan musiikkia. Loppuun vielä kolme suosikkiani demolta. Erityisesti Selkä Kohti Maailmaa ja Rauha kolahtivat minuun! Demo on kokonaisuudessaa soundcloudissa bändin sivulla. Suosittelen.

Rauha (demo) by KARVAPÄÄKUNINKAAT 1968
Selkä kohti maailmaa (demo) by KARVAPÄÄKUNINKAAT 1968
Jäätynyt (demo) by KARVAPÄÄKUNINKAAT 1968

7. lokakuuta 2011

Future Islands - Balance / Before the Bridge

Future Islands on amerikkalainen new wave tyylinen bändi, jonka 3. studioalbumi On The Water julkaistaan 11. lokakuuta (siis tiistaina). Future Islands on itselleni ihan uusi tuttavuus, jonka itseasiassa bongasin Pitchforkista, kun Balance oltiin nostettu Best New Tracksiksi. Kuuntelin sen ja tykästyin heti. Biisi on kevyt ja hyvää mieltä huokuva raita, joka rentouttaa huuhtoen näin perjantaina koko viikon murheet ja huolet mukanaan. Ja johtuukohan juuri tuosta keveämielisyydestään, mutta biisillä on myös yllättävän tanssittavan oloinen.

Pidän kovasti laulajan Samuel T. Herringin äänestä. Jotkut ovat jo blogin myötä saattanee huomata, mutta minuun tehoaa lähes tulkoon aina haikea ja kaihoisa lauluääni. Ja juuri sellainen Herring on. Laulu tuo biiseihin oman mielenkiintoisen sävähdyksensä, sillä musiikki on tavallaan piristävää ja iloista, mutta kaihoisa laulu tuo siihin oman mielenkiinoisen vivahteensa. En sanoisi kuitenkaan alakuloiseksi, mutta joksinkin pirteän ja haikean välimaastosta. Melodramaattinen voisi olla sopiva sana tässä kohtaan kuvaamaan biisiä. Biisin melodramaattisuus oikein huipentuu vielä lopussa, kun Herring kaihoisasti toistelee "Do You Believe In Love? Do You Believe In Love?"

Tykästyin ja tulen taatusti tsekkaamaan 11. julkaistavan On The Water albumin!

Future Islands - Balance by thrilljockey
Future Islands - Before the Bridge by thrilljockey




6. lokakuuta 2011

James Blake - Enough Thunder EP STREAM

Terveppä terve! Blogissa on ollut viime aikoina vähän hiljaista, sillä ei ole vain oikein ollut intoa ja puhtia kirjoittamiseen. Eikä oikein ole ollut aiheita eikä kiinnostusta kirjoitteluun, pahoittelut siitä. Ja eihän edes väkisin kirjoitetuissa teksteissä ole mitään intoa. Kuitenkin nyt oli pakko tulla rustaamaan lyhyt kirjoitus, sillä James Blaken 10. päivä julkaistava Enough Thunder EP on nyt ennakkokuunneltavissa Jamesin kotisivuilla!

Vasta on kuuntelussa, joten en sen enempää sisältöä vielä kommentoi. Kuitenkin tätä olen todella kovin odottanut, sillä James Blakesta on tullut ehdoton supersuosikkini. EPltä löytyy muun muassa tajuttoman kova Jamesin ja Bon Iverin yhteisbiisi Fall Creek Boys Choir.

Tämän enempää en kuitenkaan ajatellut kirjoitella, vaan nyt ajattelin tutustua oikein ajatuksella tähän levyyn ja kirjoittaa parin päivän päästä vaikka omat fiilikseni levystä. Nyt kuitenkin levyn kimppuun itse kukin!



3. lokakuuta 2011

Katujen Äänet - s/t EP


Katujen Äänet on viime vuoden puolella perustettu vantaalainen suomirock, punk ja new wave tyylinen bändi, joka musiikillaan kuljettaa kuuntelijan 30 vuoden taakse suomalaisen new wave musiikin kultaisiin vuosiin. Bändin debyytti EP julkaistiin tarkalleen 29.8 ja se myytiin loppuun parissa viikossa, mutta (valitettavasti) ei kuulemma ole lisäpainoksia tulossa, sillä bändi keskittyy jo toisen EPnsä työstämiseen. Lisäksi bändi herätti itsessäni erittäin suurta mielenkiintoa sillä, ettei heidän musiikkian ole kuunneltavissa missään internetissä. Ei kovin yleistä enää nykyään, kun normaalisti jokainen bändi ja heidän tuotantoaan löytyy jokaisesta mahdollisesta sosiaalisesta mediasta.

Usein kuulee sanottavan miten ennen kaikki oli paremmin. Katujen Äänet ovat ottaneet nämä puheet selvästikin tosissaan ja vetäytynyt musiikillaan 30 vuotta menneisyyteen takaisin new waven kultavuosiin. Itseasiassa bändihän suoriutuu siitä oikein hyvin. Musiikista löytyy vivahteita noiden kultavuosien bändeistä yhteen jos toiseenkin. Ei voi sanoa, että Katujen Äänet kulkisivat sieltä missä aita on matalin, sillä poikien valitsema tie ei varmastikaan ole se helpoin. Jos eläisimme 70-80-lukujen vaihdetta Katujen Äänet varmasti saisivat musiikillaan vedettyä puoleensa suurempaakin suosiota, mutta voiko se sama musiikki toimia näin 30 vuotta myöhemminkin. Suuren kansan suosioon ja tietoisuuteen bändillä on kivinen tie, mutta pienempien piirien suosikkiorkesteriksi Katujen Äänet voi hyvinkin nousta. Bändin ympärillä häilyvä vanhanaikeinen imago herättää kiinnostusta kuuntelijassa jos toisessakin ja kerää kiinnostuneita silmäpareja bändin keikoille.

Itselläni kiinnostus bändiä kohtaan kasvaa kovemmaksi mitä enemmän bändiä kuuntelen. Suurin kiinnostus kohdistuu siihen, että millaista musiikkia jatkossa on tulossa. Elääkö bändi jatkossakin edelleen menneissä kultavuosissa vai lähteekö bändi kehittymään johonkin toiseen suuntaan. Mielenkiintoiset asetelmat pakko sanoa.

Debyytti EP on joka tapauksessa onnistunut teos, johon bändi voi olla ja varmasti onkin tyytyväinen. Kummempaa moitteen aihetta on levystä löydä. Paikka paikoin mentiin ehkä liian teinimäiseen hälläväliä punkkiin, mutta se oli sen verran vähäistä, että jää kevyesti kokonaisuuden varjoon. Levy on EPksi yllättävän monipuolinen, mutta pysyy kuitenkin yhtenäisenä pakettina. Levy pitää mielenkiinnon jokaisella kuuntelukerralla tiivisti yllä ja levyä kelpaakin kuunella useammankin kerran.

Jatkoa odotellessa!

Ja koska valitettavasti maistiaisia ei tällä kertaa ole teille jaettavissa, niin mainostan bändin seuraavan keikan olevan: 4.11 Pyhät Tepot, Scene D' Chryme & Katujen Äänet at Bar Bäkkäri


EDIT: No nyt on niitä maistaisiakin kahden kappaleen verran Spotifyssa! Katujen Äänet - Kaduilta Kuuluu Ääniä [SPOTIFY]