Posti kulkee, kun Kusti polkee - Musiikkia postilaatikon pohjalta

Myönnän, että otsikko on pahasti harhaanjohtava, kun Kusti on jo hyvän aikaa sitten jättänyt pyöränsä varaston perukoille ja tässä kyseisessäkin tapauksessa siirtynyt sähköiseen postinjakeluun. Niin hämmentävältä kuin se omaan korvaani kuulostaakin, on viime aikoina sähköpostiini alkanut suorastaan virrata sähköpostia erinäisiltä bändeiltä ja artisteilta. Tattista vaan erittäin paljon! Kovallakin pakkasella mieltäni lämmittäö suunnattomasti se, kun saa huomata, että joku on tosiaan pistänyt minunkin blogini merkille. Tässä postauksessa olisi taas tarkoitus vähän katsastella, että millaisia bändejä sinne sähköpostilaatikkooni oikein onkaan eksynyt.

Ensimmäiseksi esittelyvuorossa on Raahen suunnalta ponnistava hyvin folk-henkistä alternative-vivahteista musiikkia soittava yhtye, joka on ollut kasassa kutakuinkin vuoden verran. Ensimmäisen omakustanne EPnsä bändi julkaisi loppukesästä ja Alexander In Paris onkin saanut heti rattaansa pyörimään hyvin. On tullut radiosoittoa, musiikkiskaba voitto ja Rumban Vuoden Tulokas -äänestyksestäkin irtosi 5. sija. EPltä ehdoton suosikkini on Man vs. Kid. Kappale on ehdottomasti eniten folk rockia lähentelevä kappale ja siinä erityisesti nuosevat bändin parhaat puolet esiin. Kappaleeseen tuo omanlaistaan rentoutta ja fiilistä rento kitarointi, joka muistuttaa häilyvästi jotain Fleet Foxesin kaltaista saundia. Juuri sitä fiilistä kaipaisin lisää.

Ja lisää löytyy luonnollisesti Soundcloudin puolelta.

***** 

Tämänvuotiset wanhat olivat kuvanneet aamunavaukseen tekemälleen videolleen, kun saksalainen vaihto-oppilaamme toteaa tämänvuoden wanhojen tanssien olevan "perkeleen hyvät". Lennartin kommentti osuisi tälläkin hetkellä naulan kantaan, kun yksi vuoden varmasti kovimpia tulokkaita, eli Greymouth julkaisi toisen sinkkunsa The Restless Passengerin. (The Boyn hehkutukseni voit lukaista tästä) Musiikki toimii, Elinan ääni toimii ja kokonaisuus toimii. Vakuuttavaa työtä! Levyä tiskiin, ei sitä enää jaksa odotella.

*****

Petri Juhani on Tamperelaisen yhden miehen elektroninen indiepop -projekti, joka juuri hiljattain laittoi ensimmäisen Olemisen Sietämätön Reteys EPn verkkolevitykseen. Yhtyeen uupuessa Petri Juhani onkin tuotoksissaan huomattavasti keskittynyt ilmaisuun musiikkilisen yhtyesoundin sijasta. En tiedä, onko herra itse laittanut koskaan merkille, mutta itselleni vielä vähän tuntemattomasta syystä Petri Juhanin tuotanto tuo mieleen Samae Koskisen. Olemisen Sietämätön Reteys ja Petri Juhani vaikuttavat molemmat hyvin mielenkiintoisilta, mutta vielä tässä vaiheessa jäi vähän sellainen "ihan kiva" -fiilis. Levyssä ei itsessään mitään vikaa ole, mutta suuria tunteita ja ajatuksia se ei siltikään herätä. Ihan kuin Petri Juhani vielä säästelisi eikä päästäisi vielä kaikkea irti. Tulevaisuutta kuitenkin silmällä pitäen.