Heti alusta asti, kun avausraita Sail Away alkaa soimaan The Rapture tulee ja vetää turpaan niin, että tukka lähtee. Tämän jälkeen Luke Jenner hoilaa biisin loppuun "don't ever look back", siinä vaiheessa viimeistään tajusin, että nyt se on menoa. Biisi päättyy huikeaan puolentoista minuutin free jazzailuun. Olin ihan ekstaasissa. Kun huikea free-jazz sessio ollaan saatu päätökseen on tajunnanräjäytys jälleen todella hilkulla, kun Miss You lähtee soimaan. How Deep Is Your Love sai nimittäin juuri kovan kilpailijan levyn kovimman biisin tittelistä. Miss You on nimittäin ihan tajuttoman kova raita. Siksipä tähän väliin voidaan kuunnella maistiaisena kyseinen biisi.
Erään huomion olen huomannut kuitenkin (vähäisestä kunntelusta huolimatta) The Rapturen edellisen tuotannon ja tämän uuden välillä. The Rapture on musiikillisesti aikuistunut. Aiempien levyjen selvemmin näkyvä punkmainen "hälläväliä"-asenne on selvästi vähentynyt ja nyt ollaan sen sijaan keskitytty enemmän musiikillisiin erityispiirteisiin ja sen "saundin" kehittämiseen. Tämä tuntuu olevan monelle ylitsepääsemätön este. Vähemmän punk, mutta enemmän dance. Jotkut tykkää, jotkut ei.
Levyn ehdoton kohokohta on toiseksi viimeisenä soiva How Deep Is Your Love. Levy kuin kehittyy pikku hiljaa kohti tuota massiivista ja suorastaan huimaa raitaa. En vain saa tästä biisistä ehkä koskaan tarpeekseni. Tai toivottavasti en ainakaan, sillä tämä on jotain niin mahtavaa. Koko levy päättyy rauhoittavaan ja omalla tavallaan jatkoa enteilevään It Takes Time To Be a Man. Minulle jäi lopetuksesta sellainen fiilis, että The Rapture toppuuttelisi tuon huikean How Deep Is Your Loven jälkeen, että ei tässä ole vielä kaikki, mihin me pystymme. Nämä ovat taas näitä hienoja omia fiiliksiäni ja tuntemuksiani, mutta tälläinen ajatus minulle levystä välittyi.
Kokonaisuudessaan In The Grace of Your Love on massiivinen ja suoraan sanottuna mahtava levy. Enemmän dance - vähemmän punk, mutta silti The Rapture se vaan toimii! Sitä janoaa lisää eikä lukuisat kuuntelukerratkaan vielä tyydytä nälkää. Osui, upposi ja kuulostaa joka kuuntelukerran jälkeen aina vaan paremmalta. Olen sanonut tämän jo usein, mutta sanon sen jälleen. The Rapture on mahtava ja Markku-poika rakastui jälleen.
Arvosana: ★★★★☆ / ★★★★★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti