Jukka Ässän kakkosalbumi Ihmisten Jälkeen on kenties vuoden sympaattisin julkaisu. Jukka Salmisen konsepti, jossa tavallinen kaveri kertoo tarinoita päivittäisistä ilmiöistä toisille taviksille, on toimiva. Juuri siksi Ihmisten Jälkeen on niin helposti lähestyttävä levy kenelle vain. Varhaisteini ja äiti voivat molemmat viettää mukavan automatkan ilman, että kummankaan tekisin mieli vaihtaa levyä.
Levy on yhtä aikaa sekä viihdyttävä että puhutteleva teos. Vakaviakin aiheita verhotaan kepeään ja leikittelevään soundiin, kuten 30 vuotta myöhemmin -singlelohkaisulla. Sanoitukset käsittelevät edellistä albumia yleismaailmallisempia aiheita, ja niitä työstämässä ovat olleet myös Anna Puu ja Iisa Pykäri. Kolmen viisaan pään lyödessä yhteen lopputuloksena ovat entistä iskevämmät ja oivaltavammat tekstit. Huvittavinta on, miten 18-vuotias nuori abiturientti löytää kosketuspintaa levyltä, joka saatekirjeen mukaan on "kooste 30 ja risat -sukupolven elämästä".
Levy on suoraan sanottuna raivostuttavan täydellinen, ja sen ainoa heikkous on "wau-efektin" uupuminen. Tällaisenaan albumin erittäin hyvä, muttei mitenkään ainutlaatuinen tai maailmaa mullistava merkkiteos. Jukka Ässä on joka tapausessa parantanut suoritustaan jokaisella
osa-alueella, jolle jäi vielä parannettavaa debyytin jälkeen. Levy on juuri kaikkea, mitä sen toivookin olevan. Kokonaisuus on kompakti ja hiottu, muttei lainkaan teennäinen. Paras kuvaus onkin saatekirjeessä käytetty elämänmakuinen, sillä sitä Ihmisten jälkeen todellakin on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti