Hassua miten joistain yhtyeistä ennen kuin ehtii edes play-nappia painaa tulee sellainen olo, että tästä minä haluan kirjoittaa blogiini. Bändistä ei tiedä etukäteen yhtään mitään muuta kuin nimen ja uuden singlen kansitaiteen sekä Soundcloudiin lisätyt genre-tagit. Ei tässä tapauksessa oikein imagostakaan voi vielä puhua. Pasilaa lainaten voisi todeta: "Se on hyvin jännä".
Mistä moinen sunnuntaiaamuinen pohdintani sai alkunsa johtuu yhtyeestä nimeltä The Kobra Kicks, jonka sivusilmällä satuin Soundcloudista bongaamaan, mutta välittömästi tuli "se tunne", että tuosta yhtyeestä voisi irrota pari hassua sanaa.
Viisihenkinen omien sanojensa mukaan yhtyeen musiikki on kitaravetoista rockia, jonka soundi juontaa juurensa aina Joy Divisioniin ja The Libertinesiin asti. We Never Stood a Chance -blogi mainitsi The Kobra Kicksin yhteydessä The Strokesin ja itse jaan tämän mielipiteen täysin hänen kanssaan. Toisaalta henkilökohtainen The Libertines tuntemukseni on rakennettu vain muutaman kappaleen varaan. Eikä itse asiasssa Interpol, jonka yhtye myös innoittajakseen mainitsee ole allekirjoittaneelle sen tutumpi yhtye.
Single Krokodil itsessään on monelta kantilta katsottuna todella tiukka kipale. Erityisesti kaltaiseeni kitararockin ystävään kappale kolahti kuin halko takaraivoon. Tarttuva kitaramelodia, tiukka kertsi ja kappaleesta välittyvä "se fiilis", niistä rakennetaan Krokodilin kaltainen tiukka kitararalli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti