Kemiläislähtöinen brittipopista musiikkiaan ammentava Antti Lainas julkaisi loppuun asti hiotun ja viimeistellyn debyyttialbuminsa nimeltään Silloin Oli Sunnuntai. Antin debyytti onkin 40 minuutin pituinen huolella hiottu brittirock-teos, jossa Antin omaan soundiin yhdistyy tarttuvat kitaramelodiat ja isot kertosäkeet. Sanoituksista puhuttaessa on todettava Antin sulkakynän olevan teksteissä hyvin terävä. Antti on itse sanoittanut sekä säveltänyt kappaleensa ja jos näistä kahdesta ehdottomasti paremmin on onnistunut sanoitukset. Lyriikoissa kuljetaan läpi Antin lapsuudenaikaisen Kemin, arkitodellisuuden ongelmien sekä sydänsurujen.
Levyltä saa hakemalla hakea heikkoja puolia, sillä kokonaisuus kuulostaa niin tarkasti loppuun hiotulta ja mietyltä. Useissa lukemissani arvioissani puhutaankin saumattomasta kokonaisuudesta, joka osuu täysin naulan kantaan. Ongelma vain on, että levy on liian hiottu ja täydellisyyteen tähtäävä, että siltä uupuu kokonaan se tietynlainen tarttumapinta. Levyä kuuntelee mielellään ja levyn kuuntelee mielellään toisen ja vaikak kolmannenkin kerran putkeen, mutta sitä ei jää janoamaan lisää. Levy osuu heti ensimmäisellä yrityksellä napakymppiin, eikä jätä jälkeensä sitä tietynlaista janoa, mikä nostaisi kuuntelukokemuksen kerran toisensa jälkeen huippuunsa. Tällä levyllä Antti nostaa päänsä selvästi esille massan joukosta, mutta hänellä olisi myös potentiaalia vaikka nousta muiden olkapäille seisomaan.
Kaiken kaikkiaan levy on kasvoja pyyhkivä raikas Kemistä puhaltava pohjoistuuli, joka soi saumattommasti ja tarttuu kuuntelijaan kiinni ovelilla sanoituksillaan. Antin oma herkkä soundi, komeat melodiat ja isot kertosäkeet toimivat todella hyvin. Levyllä kaikki on tehty oikein, eikä missään olla ajettu metsään. Hienoa Antti!
★★★½☆ (3,5/5)
Ja loppukevennys:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti