Viimevuotisen debyytti EP:nsä kanssa blogissani vieraillut Katujen Äänet julkaisi keväällä uuden lyhytsoittonsa nimeltään Koko talvi sodassa, kyllä tytöt ymmärtää. Kuuden kappaleen pituiselta EP:ltä välittömästi nousee kaikkein vahvimmin pinnalle nuoren pojan naiivi rakkaus ja erityisesti siihen liittyvät ongelmat. Ensimmäisten kuuntelujen jälkeen mielessä pyörinyt "ei helkkari vaihda jo aihetta" muuttuu hiljalleen positiviisemmaksi ajatukseksi ja lyriikoiden ylipursuava romanttisuus alkaa jo viehättämään minunkin kaltaista teinipoikaa. Soundillisesti yhtye pitäytyy vakaasti omassa tyylissään ja kappaleet etenevät tasasen rytmikkäästi yksinkertaisilla, mutta viehtättävillä kitaramelodioilla maustettuna. Oikeastaan voisi sanoa, että bändi pitää kiinni omasta jutustaan turhankin tiukasti kiinni, sillä pidemmän päälle tasaisen kevyt rockpoljento alkaa puuduttamaan ja soitto tuntuu väkisinkin junnaavan paikallaan. 20 minuutin pituisella EP:llä en itse ainakaan koe asiaa vielä ongelmaksi, mutta levyn keston pidentyessä voi haukotus ja levyn vaihto lähellä. Testosteronilta haiskahtavien nuorten miesten palava rakkauden kaipuu huipentuu lähes siirappisessa päätösraidassa "Saanko sua rakastaa?", joka kuitenkin aika onnistuneesti kiteyttää koko muun EP:n lähes neljään minuuttiin, niin tunnelmaltaan, aiheiltaan ja musiikiltaan.
Koko talvi sodassa, kyllä tytöt ymmärtää on tasavahva levy, joka on hyvää jatkoa Katujen Äänien aiemmille levytyksille, muttei nouse kovinkaan vahvasti keskiverron yläpuolelle ja yhtyeen ainutlaatuisuudestaan huolimatta sekoittuu helposti siihen harmaaseen massaan. Viihdyttävä levy, josta varmasti pitävät kaikki yhtyeen aiemmista tuotoksista pitäneet ja kevyen suomirockin ystävät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti