Black Twig - Pastel Blue

Rosvo-toverukset Johannes ja Antti jo ehtivätkin nostaa Black Twigin uuden kappaleen blogeissaan esille, mutta en voi olla asettumatta taustakuoroon. Black Twig on ansainnut sen ylistyksen ja kiitoksen, jonka edellä mainituilta herroilta sai jo osakseen. Pastel Blue on kappaleena erittäin hyvä ja kappaleella soittava yhtye on aiempaakin paremassa iskussa. Olen aina ihaillut miten vaivattomalta Black Twigin soitanta heidän kappaleillaan kuulosta. Musiikissa on mukana aina sellaista hyvää fiilistä ja positiivista energiaa, että itse "positiivisuuden lähettiläs" Cheek kalpenee.

Hitto, miten mä tykkäänkään näistä tarttuvista melodioista ja kappaleen surinaosasta. En olekaan hetkeen kuunnellut yhtyeen debyyttiä. Täytyykin ottaa Paper Trees jälleen soitantaan, ettei Helmikuussa julkaistavan Heliogram-albumin odottaminen tunnu liian pitkältä ajalta.

The Hearing - George As a Boy

The Hearing ja Dorian. En ole vieläkään päässyt täysin selville, että mitä mieltä olen kyseisestä albumista. Pidänkö, enkö pidä vai jotain siltä väliltä. Musiikin ja tuotannon osalta Dorian erittäin hyvä teos, sitä ei käy kiistäminen. Siitä huolimatta omalla kohdallani albumi ei ole ainakaan vielä onnistunut hivuttautumaan ihoni alle ja päästä käsiksi mantelitumakkeeni toimintaan, eli vaikuttamaan niihin tunteisiin, jonka uskon olevan Dorian-albumin "se juttu". Herättää tunteita ja ravistella ihmistä sielun sopukoista asti. Päällisin puolin levy vaikuttaa juuri sellaiselta, jota kuvittelisin hehkuttavani maasta taivaisiin tälläkin hetkellä blogissani. Vaikka levyn puitteet ovat siinä kunnossa, että se toimisi kuin häkä, niin en vain saa kunnollista kosketusta musiikkiin. Jostain syystä levy ei ole vielä täysin auennut minulle, eikä ole vaikuttanut niin voimakkaasti, kuten se kanssabloggareihin ja kriitikoihin kirjoituksien perusteella on vaikuttanut.

Joka tapauksessa Dorianilta on nyt julkaistu kappaleesta George As a Boy -kappaleesta musiikkivideo, jossa suoritetaan erilaisia rituaaleja kohtalaisen ankeassa kerrostalomaisemassa. Dorian on ollut kauppojen hyllyillä jo jonkin aikaa ja suosittelen kuitenkin lämpimästi ottamaan levyn kuunneltavaksi. Se ei ole huono, sitä ei ole ollut tarkoitukseni sanoa. Levy ei vain iskenyt tunnekeskukseeni, niin voimakkaasti kuin olisin toivonut ja kuin odotin. Kuitenkin pitää muistaa, että näissä asioissa kokemukset ovat erittäin yksilöllisiä. Paras tapa ottaa selvää, miten albumi vaikuttaa juuri sinuun, on kuunnella se itse.

Propsit muuten Dorian Gray -viittauksesta!

The New Tigers - Secondary City

Kuten vakituiset lukijat ovat saattaneet rivien välistä lukea, turkulainen The New Tigers on todellinen lempilapseni suomalaisista yhtyeistä. Tunnen jälleen toistavani itseäni painottaessani sitä, mutta niin se vain. The New Tigers on loistava yhtye! Tikrut ovat sellaisia vanhoja hyviä ystäviä, jotka heilauttavat kättään iloisesti jo kaukaa tervehtiäkseen ja piristävät päivääsi leveällä hymyllään. Ei olekaan enää kiire mihinkään, vaan mielellään jää vaihtamaan kuulumiset. Kyllästynköhän ikinä hehkuttamaan Tikruja? Toivottavasti en.

Sympaattiset tiikerimme ovat lähteneet Britteinsaarien levykauppoja valloittamaan uudella erittäin hyvällä The Badger -albumillaan, jonka UK-julkaisu tapahtui siis tänään. Samalla yhtye julkaisi kyseiseltä albumilta löytyvästä Secondary City -kappaleesta musiikkivideon. Musiikkivideon myötä myös tietynlainen ympyrä sulkeutuu, sillä video on pääasiassa kuvattu Lontoon kaduilta, minne yhtyeen jäsenet ovat sattuneet eksymään. Niin ja ei saa unohtaa jouluvaloihin sonnustautunutta rumpalia, onhan kohta jo joulu.