Singin' Drunken Lullabies

Paperfangs Nick-sedän hellään huomaan

2012-03-07T21:07:00.000+02:00

Lyhyesti virsi kaunis, kuten vanha suomalainen sanontakin menee. Suomalainen dreampop trio Paperfangs on siirtynyt Nick-sedän hellään huomaan eli levyttämään Solitin nimen alle. Tapahtuneen kunniaksi Soliti onkin laittanut Paperfangsin 26. maaliskuuta julkaistavalta omakustanne digijulkaisu/kasetti AVVAAV EP:ltä I Felt The Ocean kappaleen Soundcloudiin kaiken kansan ladattavaksi.

Eikä tämä tähän vielä päättynyt! Paperfangsin pian julkaistava omakustanne on jo ehtinyt olla jonkin aikaa kuunneltavissa Bandcamp-sivustolta. Levy on ehdottomasti tutustumisen arvoinen teos, sillä se on kaikin puolin erittäin laadukas. Kattavammat levyarvioinnit löydät esimerkiksi Antin ja Juhanin blogeista.

&lt;p&gt;&amp;amp;amp;amp;lt;p&amp;amp;amp;amp;gt;&amp;amp;amp;amp;amp;lt;a href="http://paperfangs.bandcamp.com/album/aavvav"&amp;amp;amp;amp;amp;gt;AAVVAV by Paperfangs&amp;amp;amp;amp;amp;lt;/a&amp;amp;amp;amp;amp;gt;&amp;amp;amp;amp;lt;/p&amp;amp;amp;amp;gt;&lt;/p&gt;

Auntie Mary - Tenterhooks

2012-03-06T16:09:00.000+02:00

Maskulaiset indiepopparit eli Auntie Mary julkaisi sinkkunsa, joka kulkee nimellä Tenterhooks. Heti ensisekunneilta biisin luonne kävin hyvin selväksi, kun heleät ja leikittelevät kitaramelodiat tulvivat ulos kaiuttimista. Lähes neljä minuuttia tarttuvia kitaramelodioita ja piristävää poppailua, jonka taustalla läpi kappaleen säilyy tasaisen rytmikäs hyvin pumppaava komppi. Positiivinen fiilis tarttuu varmasti kuuntelijaan kuin kuuntelijaan.

Yhtymäkohtia hakiessa lähes väistämättä nuosee pinnalle Satellite Stories ja Two Door Cinema Club. Erityisesti kitaramelodiat noudattavat kaikissa kolmessa tapauksessa hyvin samankaltaista kaavaa, mutta mitä muutakaan voisi odottaa, jos molemmat suomalaiskokelaat ovat kertoneet ammentavansa musiikkian Two Door Cinema Clubilta.

Tenterhooks kuulostaa oikein hyvältä ja lupaavalta, sillä mielestäni tämä maa ehdottomasti kaipaa Auntie Maryn ja Satellite Storiesin kaltaista iloista ja letkeää indiepoppailua. Ehdottomasti lisää tälläistä, kiitos!

Nancy - Atomkraft nein Danke!

2012-02-28T18:56:00.002+02:00

Hiljaiseloa viettänyt Nancy on herännyt horroksestaan ja julkaissut uuden kappaleen sekä videon debyyttialbumin työstämisen kunniaksi. Ensifiilikset olivat ihan tajuttomat ja olin miltei pudota tuoliltani. Läpi kappaleen säilyvä aavemainen tunnelma yhdistyy kirkkaseen ilmaisuun ja voimakkaasti iskeviin melodioihin, jotka tuovat mieleen aika vahvastikin Lapkon. Erityisesti mielikuvaa vahvistaa Ville Maljasta muistuttava laulaja, mutta itse asiassa mielestäni parempi versio Maljaasta. Oikeastaan kaiken kaikkiaankin voisi kuvailla Nancyn olevan kuin parempi versio Lapkosta. Siis näin yhden kappaleen perusteella arvioituna.

Omaperäinen ja kiehtova soundi! Nancy kannattaa ehdottomasti alleviivata sinisellä ja yliviivata keltaisella. Tulevaa debyyttiä en missään nimessä halua missata.

NANCY - ATOMKRAFT? NEIN DANKE! from portraitofnancy on Vimeo.

P.S. On myös komee video!

Cats On Fire - A Few Empty Waves ja ennakkohehkutusta

2012-02-22T13:59:00.001+02:00

Rauli Badding -henkisesti keinahtelevan ykkössinkku My Sense Of Priden seuraaja A Few Empty Waves -single julkaistiin jo viikko sitten, mutta tapani mukaan tulen vasta sillä jälkimäisellä junalla. Onneksi muut bloggarit, kuten esimerkiksi Juhani ja Antti ovat olleen hereillä ja ajan hermolla omissa blogeissaan. Viikon tahaton kappaleen mielessä kypsyttely ei totisesti ole mennyt niin sanotusti hukkaan, vaan ajan kanssa biisi on vain parantanut otteitaan ja esiin on noussut uusia puolia, jotka ensikuunteluilla menivät ohi korvien. Sama ilmiö kuin My Sense Of Pridella, joka ensimmäisillä kuunteluilla vielä sytyttänyt liekkeihin, mutta ajan kuluessa biisi on tullut paremmaksi ja paremmaksi. Alun kaino "meh"-fiilis on tipotiessään.

Edeltäjäänsä verratteassa kallistuu A Few Empty Waves voimmakkaamin takaisin brittiläisen indie rockailun suuntaan ja esimerkiksi The Smitshin myöntävät Antti sekä Juhani yhteistuumin nyökäten olevan edelleen Cats On Firesin musiikissa olevan läsnä. Itsekin yhdyn herrojen ajatuksiin, mutta häiritsevästi The Smiths ei nouse musiikissa esille, vaan se tavallaan vain häilyy jossain taustalla. Asia ei siis mielestäni ole ongelma, jos siitä ei halua tehdä ongelmaa. Kappale on kokonaisuudessaan raikas ja iloinen kevään tuulahdus kellopeleineen ja kitaramelodioineen. Sympaattinen ja letkeästi keinuileva kappale, joka parantaa otteitaan koko ajan ja päättyy lopulta yhtä aikaa varovaisesti kengän kärkiin tuijoittelevaan, mutta myös itsevarmalta kuulostavaan loppuhehkutukseen.

Kauppoihin All Blackshirts To Me -levy saapuu 23. maaliskuuta. Jos sinkut vakuuttivat, suosittelen pistämään päivämäärän muistiin kalenteriisi, sillä uskaltaisin sanoa, että levy ei ole silloin hukkaostos. Kattavampaa juttua luvassa levyssä sitten myöhemmin lähempänä julkaisua. Ensikuunteluiden perusteella ainakaan huonoksi en missään nimessä menisi sanomaan.

Posti kulkee, kun Kusti polkee - Musiikkia postilaatikon pohjalta

2012-02-19T14:08:00.000+02:00

Myönnän, että otsikko on pahasti harhaanjohtava, kun Kusti on jo hyvän aikaa sitten jättänyt pyöränsä varaston perukoille ja tässä kyseisessäkin tapauksessa siirtynyt sähköiseen postinjakeluun. Niin hämmentävältä kuin se omaan korvaani kuulostaakin, on viime aikoina sähköpostiini alkanut suorastaan virrata sähköpostia erinäisiltä bändeiltä ja artisteilta. Tattista vaan erittäin paljon! Kovallakin pakkasella mieltäni lämmittäö suunnattomasti se, kun saa huomata, että joku on tosiaan pistänyt minunkin blogini merkille. Tässä postauksessa olisi taas tarkoitus vähän katsastella, että millaisia bändejä sinne sähköpostilaatikkooni oikein onkaan eksynyt.

Ensimmäiseksi esittelyvuorossa on Raahen suunnalta ponnistava hyvin folk-henkistä alternative-vivahteista musiikkia soittava yhtye, joka on ollut kasassa kutakuinkin vuoden verran. Ensimmäisen omakustanne EPnsä bändi julkaisi loppukesästä ja Alexander In Paris onkin saanut heti rattaansa pyörimään hyvin. On tullut radiosoittoa, musiikkiskaba voitto ja Rumban Vuoden Tulokas -äänestyksestäkin irtosi 5. sija. EPltä ehdoton suosikkini on Man vs. Kid. Kappale on ehdottomasti eniten folk rockia lähentelevä kappale ja siinä erityisesti nuosevat bändin parhaat puolet esiin. Kappaleeseen tuo omanlaistaan rentoutta ja fiilistä rento kitarointi, joka muistuttaa häilyvästi jotain Fleet Foxesin kaltaista saundia. Juuri sitä fiilistä kaipaisin lisää.

Ja lisää löytyy luonnollisesti Soundcloudin puolelta.

*****

Tämänvuotiset wanhat olivat kuvanneet aamunavaukseen tekemälleen videolleen, kun saksalainen vaihto-oppilaamme toteaa tämänvuoden wanhojen tanssien olevan "perkeleen hyvät". Lennartin kommentti osuisi tälläkin hetkellä naulan kantaan, kun yksi vuoden varmasti kovimpia tulokkaita, eli Greymouth julkaisi toisen sinkkunsa The Restless Passengerin. (The Boyn hehkutukseni voit lukaista tästä) Musiikki toimii, Elinan ääni toimii ja kokonaisuus toimii. Vakuuttavaa työtä! Levyä tiskiin, ei sitä enää jaksa odotella.

*****

Petri Juhani on Tamperelaisen yhden miehen elektroninen indiepop -projekti, joka juuri hiljattain laittoi ensimmäisen Olemisen Sietämätön Reteys EPn verkkolevitykseen. Yhtyeen uupuessa Petri Juhani onkin tuotoksissaan huomattavasti keskittynyt ilmaisuun musiikkilisen yhtyesoundin sijasta. En tiedä, onko herra itse laittanut koskaan merkille, mutta itselleni vielä vähän tuntemattomasta syystä Petri Juhanin tuotanto tuo mieleen Samae Koskisen. Olemisen Sietämätön Reteys ja Petri Juhani vaikuttavat molemmat hyvin mielenkiintoisilta, mutta vielä tässä vaiheessa jäi vähän sellainen "ihan kiva" -fiilis. Levyssä ei itsessään mitään vikaa ole, mutta suuria tunteita ja ajatuksia se ei siltikään herätä. Ihan kuin Petri Juhani vielä säästelisi eikä päästäisi vielä kaikkea irti. Tulevaisuutta kuitenkin silmällä pitäen.

&amp;lt;p&amp;gt;&amp;amp;amp;amp;amp;lt;p&amp;amp;amp;amp;amp;gt;&amp;amp;amp;amp;amp;amp;lt;a href="http://petrijuhani.bandcamp.com/album/olemisen-siet-m-t-n-reteys"&amp;amp;amp;amp;amp;amp;gt;Olemisen sietämätön reteys by Petri Juhani&amp;amp;amp;amp;amp;amp;lt;/a&amp;amp;amp;amp;amp;amp;gt;&amp;amp;amp;amp;amp;lt;/p&amp;amp;amp;amp;amp;gt;&amp;lt;/p&amp;gt;

Yournalist - C'mon People

2012-02-13T16:34:00.000+02:00

Ensin hauskat: Who is Bon Iver?! Bon Iver kävi pokaamassa itselleen pari pystiä Grammy-gaalasta ja nyt amerikkalaiset ovat hämmentyneitä, että kukas se sitten edes olikaan. Oliko se siis Bonny vai Bunny Bear? Onnittelut kuitenkin bändille pysteistä! Olettaisin ainakin, että Justin Vernon lukee blogiani.

Sitten alkukevennyksen jälkeen vakaviin asioihin. Turun omat pojat eli Yournalist on laittanut tulevalta albumiltaan ensimmäisen sinkkunsa C'mon Peoplen jakoon kaiken kansan kuunneltavaksi. Bändi julkaisi viime kesänä Slippery & Infectedin debyytti EP:n, jolta päällimmäisenä omaan mieleeni jäi tajuttoman kova Nigerian Girl. Kesäinen EP olikin lupauksia täynnä, mutta kokonaisuus jäi kuitenkin vielä vähän puolitiehen ja lupaukset jäivät leijumaan ilmoille. Bändillä on kuitenkin koko ajan ollut musiikinteko hyvin hanskassa ja ensituotoksista lähtien bändi on kuulostaman muita jäljittelemättömältä itseltään eli Yournalisteilta.

Uusi C'mon People jatkaa EP:n tapaan erittäin lupaavasti ja pikkuhiljaa sormenpäät kihelmöiden alankin odottamaan, miltä tuleva Horror and Terror -albumi tulee kuulostamaan. Vielä on kuitenkin reilusti aikaa levyn julkaisuun, joka on 18. huhtikuuta. Kuitenkin kiinnostus on nyt virallisesti herätetty ja alkakoon kahden kuukauden pituinen odotusjakso. Hyväähän kannattaa aina odottaa, eikös?

Samaan syssyyn vielä jätkien tekemä viihdyttävä musiikkivideo ko. kappaleesta.

Pikaisesti: Death Hawks - Death & Decay

2012-02-09T17:12:00.000+02:00

Kotimaisen musiikkimedian ja bloggaajien hellässä syleilyssä oleskeleva Death Hawks julkaisi aivan hiljattain esikoisalbuminsa nimeltä Death & Decay. Olihan sitä levyä jo odotettukin, sillä kuuluuhan Death Hawks ehdottomasti tämän hetken mielenkiintoisimpiin ja lupaavimpiin kotimaisiin bändeihin. Oman osansa asiasta kertonee sekin, että bändi on nostettiin Rumban ja YleX:n vuotuiselle "tulevaisuuden tusina" -listalle. Omissa silmissäni tämä valtava hypemyllytys, joka bändin ympärillä on syystalven mittaa pyörinyt, loi bändille kulttibändin mainetta jo ennen ensimmäistäkään levytystä.

Suht keveähkön levyyn tutustumisen perusteella voisin sanoa, että tällä kertaa hypemyllytys, lupailut ja pitkä odotus eivät ole ampuneet tippaakaan ohi vaan osuneet tarkasti maaliinsa. Levyn hämyiseen ja psykedeeliseen maailmaan uppoutuukin erittäin helposti. Lisäpotkua hämyisyydelle tuokin tiukka bluesrevittely ja paikoittelen levyltä löytyvät folksoundit.

Kokonaisuus on erittäin hieno ja jälleen meillä on kuunneltavissamme debyytti, jota on suorastaan nautinto kuunnella. Death Hawksin musiikissa on mukana erittäin kuuluisa "se jokin".

Levyn voit kuunnella Spotifyssa. Kyl meinaa potkii ja kovaa!

Fotoshop - Worries

2012-02-06T20:53:00.000+02:00

Fotoshop on ehkäpä parasta elektronista musiiikkia, jota Suomessa tällä hetkellä tehdään. Worries on jatkoa viime vuoden puolella julkaistulle Lifeforms -albumille. Missä Jarno-Erik Faarinen, siellä laadukasta elektronista musiikkia. Katsasta kappale tästä alta, sillä et tule pettymään. Fotoshop tekee tällä hetkellä kaiken kaikkiaan erittäin vakuuttavaa työtä!

Atlético Kumpula - Me Kuulutaan Yhteen

2012-02-03T16:46:00.000+02:00

Atlético Kumpula on Scandinavian Music Groupistakin tutun biisinikkari Kyösti Salokorven uusi folk-yhtye. Bändi julkaisikin pari viikkoa sitten debyyttisinglensä Me Kuulutaan Yhteen, joka onkin kirjoitettu rakkauslauluksi tuliselle vaimolle. Single onkin todellinen niin sanottu "hyvän mielen biisi", sillä aina kappaletta kuunnellessa lämmin ja positiivinen fiilis valtaa mielen. Vaikka ulkona onkin tälläkin hetkellä se reilut parikymmentä astetta pakkasta ja tiivis lumipeite, niin biisin aikana voi hyvinkin kuvitella itsensä kuvan sekä videon kaltaisiin kesäisiin maisemiin omenapuiden katveeseen. Koko ajan biisissä on vallalla letkeä ja iloinen tunnelma, joka tiivistyy lopussa huolettomiin vislauksiin.

Biisi kolahtaa hyvin jo ensimmäisellä kerralla ja siitä paistaakin vahvasti läpi ammattitaitoisuus - niin soitosta kuin tuotannosta. Soittokuntaa onkin vahvistamassa muusikoita esimerkiksi Jätkäjätkistä ja Scandinavian Music Groupista.

Näihin aurinkoisiin ja kesäisiin tunnelmiin - hyvää viikonloppua!

Antero Lindgren - Cigarette Stump

2012-01-28T16:13:00.000+02:00

Kaiuttimistani pääsi ilmoille puhtoinen "pling"-ääni ilmoittaen uuden sähköpostin kolahtaneen sähköiseen postilaattikooni. Sähköpostissa minulle mainostettiin "Suomen Chris Isaakiksi" tituleerattua Antero Lindgreniä, joka on julkaissut tulevan Mother debyyttinsä ensimmäisen singlen Cigarette Stumpsin. Sähköpostissa myös kerrotaan Anteron hankkineen katu-uskottavuutensa skeittaamalla ollessaan nuori. Mietiskelin tässä vain sitä, että osaakohan Antero frontside ollien?

Jos minulle kerrottuun tietoon on yhtään luottaminen, niin Anteron tulevaa debyttiä ollaan tehty koko 2000-luku. Edellinen herätti minussa epäuskoisuutta ja vaatimuksen, että musiikin on sitten parasta olla myös hyvää, jos sitä niin kauan ollaan tehtykin. Myönnän, vanha kunnon Antero ei pettänyt! Tunnelmallinen folk-biisi, jota kuunnellessa jää kiinni hetkeen ja keskittyneenä kuuntelemaan harrasta tulkintaa.

Sinkku ainakin on kova ja mielenkiinnolla odotankin, miltä albumi kokonaisuudessaan tulee kuulostamaan, kun se helmikuussa julkaistaan.

Antero Lindgren - Cigarette Stump from Jaakko Torvinen on Vimeo.

Hehkutan Lisää: Firts Aid Kit - The Lion's Roar

2012-01-27T19:05:00.000+02:00

Onko sulla edessä jälleen viikon tylsin ilta, eli perjantai-ilta? Oletko kuolemassa tylsyyteen, kun et voikaan valmistautua huomiseen koulu- tai työpäivään ja sinulla on edessäsi kerrankin täysin vapaailta? Tunnen tuskasi veli/sisko hyvä ja siksi ajattelinkin, että Söderbergin siskosten tai tunnetummin sanottuna First Aid Kitin uutukaisalbumi The Lion's Roar saattaisi lievittää tuskaasi kauniilla folk-musiikillaan.

The Lion's Roar nousi välittömästi todelliseen tehosoittooni, kun ensikuuntelusta lähtien olen ollut täysin lumoutunut. Levyn lämpimästä ja kauniista musiikista ei tunnu koskaan saavan tarpeekseen, vaan joka kerta jään janoamaan sitä lisää ja lisää. Myönnän, että välillä levyn äärimmäisyyteen virheettömyyteen hiottu soundi meinaa latistaa tunnelmaa ja hieman ärsyttääkin. Siitä huolimatta levyä on suorastaan nautinto kuunnella. Kaunista, puhdasta, herkkää ja lämmintä.

Levyn voit ottaa haltuusi SPOTIFY:sta

Hehkutan: Tundramatiks

2012-01-26T18:25:00.001+02:00

Tundramatiks on bändi, joka oli aina eiliseen asti minulle täysin tuntematon bändi. Bändiin törmäsin lueskellessani uusinta Soundia ja eräällä sivulla kiinnostukseni herätti huvittava promokuva, joka sai minut lukemaan tarkemmin koko jutun. Välittömästi luettuani kirjoituksen loppuun avasin googlen ja facebookin, joiden molempien hakupalkkeihin näppäilin bändin nimen. Selailin ja pistin kappaleet kuunteluun. Heti ensimmäisten soittokertojen jälkeen olin täysin myyty. Erityisesti Yhdes Astellaan biisistä en millään tahdo saada tarpeekseni, kun kerta toisensa jälkeen painan replay-nappia uudestaan ja uudestaan. Niin hullunkuriselta kuin se kuulostaakin, niin jo toinen bändi neljän postauksen sisällä tuo mieleeni vahvasti Gogol Bordellon. Kyllä juuri sen mustalaispunk bändin, johon luulisi löytävän yhtymäkohtia kerran vuosituhannessa, kun tähdet ovat suorassa linjassa.

Tundramatiksin uusin levy on Roinan Rodeo on julkaistu juuri hiljattain ja minun on aivan pakko saada haalittua se käsiini mahdollisimman pian. Riehakasta rockia ja kevyttä hulluttelua, jonka taka-alalta kuitenkin löytyy myös painavaa asiaa.

"Silti meit on täällä lesbo, transu, hetero ja hinttari
kääpiö, cp-vammanen, kehari
ja pinkki, värillinen, väritön ja kirjava
sateenkaari perhe ja muut"

Kailo - Kailo EP

2012-01-25T17:26:00.000+02:00

Tänäänkin olisi tarjolla tuoretta kotimaista herkkua, kun vaihtoehtopoppia soittava Kailo julkaisi debyytti EPnsä. Nelihenkisen turkulaisbändin musiikki koostuu vahvasta tunnelmoinnista sekä tarttuvista ja kauniista melodioista. Kailon musiikissa paikoitellen kohtaavat kevytkenkäinen pop ja rock muovaten saundista persoonallisen ja itsenäisen. EPlle Kailo onkin ehtinyt mahduttaa yllättävän laajan äänimaailman, vaikka 10 minuuttia kestävältä levyltä sellaista sitä ei ensimmäisenä osaisi odottaakaan. Kirjavan ja hyvän musiikin lisäksi levylle on mahtunut myös paljon vahvaa tunnelmointia, jonka esiinnousua tukee laulaja Milja Mäkelän vahva ja hieno tulkinta.

Vaikka kyseessä onkin vasta ensimmäinen julkaisu on bändi jo ehtinyt saada tuulta siipiensä alle, kun yhtye pääsi soittamaan Turun vappupiknikin tuhatpäiselle yleisölle. Sen lisäksi EPltä löytyvän Anti-Organicin demoversio on saanut osakseen radiosoittoa ainakin YleX:n uuden musiikin iltavuorossa.

EPltä kuulee selvästi, että bändillä on potentiaalia vaikka mihin ja itseasiassa koko ajan ei uskoisi tämän edes olevan debyytti. Kailon raikas ja tarttuva soitanta viehätti minua suuresti. Pitäisi osata elää hetkessä ja nauttia siitä, mutta myönnän pohtivani tällä hetkellä, että miltäköhän Kailon tulevaisuus näyttää. Debyytin perusteella se näyttää erittäin hyvältä ja sitä suuresti toivon sekä odotan.

Levyjulkkarit Kailo pitää ensi lauantaina eli 28.1 Turun Klubilla.

Kailottajat phasebookissa

The Dirge Organ - /CULT/ EP

2012-01-24T19:30:00.001+02:00

Hyvää iltaa arvon lukijat. Useimmat suomalaiset toistavat samat tyhjät lupaukset aina tammikuun taitteessa, mutta minäpä lupaan ja toistan itselleni jokaisen blogikirjoituksen jälkeen "tästä lähin olen aktiivisempi". Seuraavana sunnuntaina totean jälleen, ettei blogissa ole tapahtunut mitään viikkoon. Sorisori.

Nyt kuitenkin itse asiaan eli uuteen musiikkiin ja suomalaiseen sellaiseen! The Dirge Organ, kavereiden kesken TDO, on Joensuun suunnalta ponnistava hyvin energistä ja menevää indie-rockia soittava yhtye. Bändi julkaisi hiljattain kolmannen omakustanteensa /CULT/ EPn, jonka bändi pisti vapaaseen jakoon Soundcloudiin. Bändin soitanta noudattaa läpi EPn yksinkertaista ja suoraviivaista linjaa. Ylimääräiset kikkailut sekä hehkutukset ollaan suurimmaksi osaksi jätetty väliin ja sen sijaan keskitytty tekemään musiikista selkeää ja toimivaa. Jos musiikki toimii sellaisenaan, niin miksi edes sortua "turhuuksiin", kun saundi säilyy värikkäänä ja kiinnostavana muutenkin. Bändiläiset itse sanovat olevansa huonoja nimeämään yhtymäkohtia muihin bändeihin, mutta onneksi itse olen suoraan sanottuna surkea siinä ja siksi turvaudunkin tällä kertaa bändiläisten omiin nimeämisiinsä eli The Clashiin ja Joy Divisioniin.

Ehdottomasti tutustumisen arvoinen bändi, jos vain tämänkaltainen musiikki yhtään uppoaa. Meininki on sen verran piristävää, ettei tätä voi edes kuvitella vihaavansa. Jos bändi herätti kiinnostuksesi, niin soundcloudista löytyy myös vanhempaakin matskua.

GG Caravan - On Se Hienoo

2012-01-22T17:30:00.000+02:00

GG Caravan on uusi suomalainen rytmimusiikin superkokoonpano, jonka musiikissa yhdistyvät räp ja mustalaismusiikki. Vaatimattomasti bändin esikoiskeikka heitettiin Emma-gaalassa Barona areenalla ja meno oli niin tajutonta, että olin alle aikayksikön myyty ja ihastunut. Kun Gogol Bordelloa (joka on salainen ihastukseni) muistuttava meininki yhdistettynä suomirapin suurnimiin Palefaceen, Tommi Lindgreniin, Redramaan ja Brandoniin, on kokonaisuus veikeä, omanlaisensa ja erittäin toimiva. Levyllinen karavaanareita on tulossa helmikuun lopulla - kelpaa.

On se vaa nii hienoo!

Picnic With Lulu - Undone / For Lisa

2012-01-17T17:06:00.005+02:00

Picnic With Lulu on pirkanmaalta ponnistava hyvin akustispainotteista musiikkia soittava popfolk-yhtye. Bändin musiikki koostuu pitkälti lämpimästä akustisesta saundista, stemmalauluista ja popmaisesta tarttuvuudesta. Eräänlaiseksi kulmakiveksi musiikille osoittautuu taidokkaasti tehdyt sekä toteutetut intenssiiviset nousut, kuten toisessa maistiaiskappaleessa For Lisa:ssa, joka lähtee pikkuhiljaa kasvamaan lapsenomaisesta leikittelystä kohti valtavaa ja mahtipontista saundia. Kitaranäppäily vaihtuu vaivihkaa sellomaalaukseen ja Anna Rantasen kantava sekä voimakas ääni yhdistyy Sakari Kulosen herkkään ja personaalliseen ääneen. Näistä kappaleista Undone esittelee paremmin bändin popmaisuutta lämpimällä saundillaan ja omanlaisella herkkyydellään. Kappaleen parasta antia on mielestäni Annan ja Sakarin hieno duettosuoritus, josta käy parhaiten esiin miten hyvin näiden kahden laulajan äänet sopivat yhteen toistensa kanssa. Kokonaisuus on yhtä aikaa herkkä, kaunis, voimakas ja persoonallinen. Todella hienoa kuunneltavaa, kun siihen vielä lisätään pohjalle sellomaalaus ja koko muun rytmiryhmän toiminta.

Hienoa musiikkia, jota mielelläni kuuntelisin enemmänkin. Bändi julkaisikin tammikuussa omakustanne EP:n, jolta nämäkin kappaleet ovat peräisin. Aika tehdä levyostoksia, sillä ehdottomasti haluan tietää miltä Picnic With Lulun EP kokonaisuudessaan kuulostaa.

Wiidakko - s/t [Arvio]

2012-01-15T21:43:00.000+02:00

Wiidakko julkaisi kolmannen albuminsa viime vuoden marras-joulukuun vaihteessa ja eilen pääsin ensimmäistä kertaa pitelemään albumia hyppysissäni. Syksyn mittaan ja erityisesti Odessa -singlen jälkeen aloin hiljalleen kasaamaan odotuksia levylle. Niin kiitettävästi kyseinen sinkku on päässä ja soittimessakin soinut.

Wiidakko alkaa heti startista ampumaan kovilla, sillä omasta mielestäni levyn ehdottomasti paras kappale Odessa ollaankin sijoitettu avausraidaksi. Tavallaan petyin tähän ratkaisuun, sillä itseäni mietitytti ja vähän pelotti, että jääköhän levyn paras anti avausraitaan. Pelkoni alkoivat pikkuhiljaa käymään toteen, kun jokaisen biisin jälkeen jäin huutamaan perään sitä jotain. Yhtäkään biisiä en voi sanoa millään tavalla huonoksi, mutta toisaalta myös hyvin harvaa sanoisin erittäin hyväksi. Suurin osa levystä jäi jonnekin näiden kahden välimaastoon häilymään.

Levy on mukavaa kuunneltavaa, jota voi hyvinkin kuunnella mielellään vaikka miten monta kertaa, mutta vaikutusta se ei onnistu millään tekemään. Musiikki on hyvin soitettua ja biisit toimivatkin hyvin, mutta vaikka miten yrittäisi etsiä ja hakea, niin joka kerta kappaleista jää punainen lanka ja "se jokin" tavoittamatta. Lisäksi sävellykset tuntuvat vahvasti toistavan samaa kaavaa ja kappaleet muistuttavatkin välillä vahvasti toisiaan eikä tästä syystä monikaan erotu massasta. Toisaalta ne muutamat kappaleet taas erottuvat levyltä tuplasti enemmän edukseen, kuten levyn loppupuoliskon aloittava Antaa Siltojen Palaa ja toisena kappaleena löytyvä Laika vs Lassie. Lyyrikat menevät aikamoista vuoristorataa levyn mittaa. Välillä ne toimivat todella hyvin ja välillä ne taas kuulostavat todella päättömiltä.

Levy ei oikein tarjoa mitään mistä tarttua kiinni ja mihin ihastua, paitsi muutaman yksittäisen kappaleen. Se on 10 kappaletta ja 41minuuttia ihan kivaa kuunneltavaa ns. taustamelua koneella istuskellessa tai kaveriporukassa ollessa. Väritön, mauton ja harmiton. Sääli.

Levy on kuunneltavissa Bandcampissa:
&lt;p&gt;&amp;lt;a href="http://freshtunesfinland.bandcamp.com/album/wiidakko"&amp;gt;Wiidakko by Wiidakko&amp;lt;/a&amp;gt;&lt;/p&gt;

23:23 - Tell Me Your Name / Safe

2012-01-15T18:30:00.000+02:00

Delay Trees -bändistä tuttu laulaja-kitaristi Rami Vierula on jo muutaman vuoden ajan työstänyt musiikkia 23:23 nimen alla ja nyt biisejä on alkanut kertymään levyllisen verran. Pari viikkoa sitten Vierula julkaisi Soundcloudissa biisin Safe ja reilu viikko myöhemmin perjantai 13. päivän kunniaksi biisin Tell Me Your Name.

Itse bongasin bändin Antin hehkutuksista Stop, Shake, Honey, Go -blogikirjoituksissaan, joihin pääset tästä näin: Safe ja Tell Me Your Name. Tälläkin kertaa kokeilu kannatti, sillä 23:23:n soitanta onnistui välittömästi tekemään vaikutuksen. Kumpaisenkin biisin yllä häilyy mystinen hyvin lempeä ja lämmin tunnelma, joka tuo biisit kuuntelijan luo upottaen pumpuliin. Biiseillä on oma erikoinen ominaisuutensa saada kuuntelija pysymään kiinni hetkessä ja kaikki kiire katoaa. Tell Me Your Namen loppupuolella alkava doo-ap-pa on jotain niin hienoa, että pakko sitä vielä erikseenkin hehkuttaa. Sen aikana fiilis on vain niin totaalisen rentoutunut.

Kuuntele ja ihastu!

E: Otsikko pääsi unohtumaan, hupsis.

Black Twig - Paper Trees [Arvio]

2012-01-10T21:07:00.002+02:00

Ei hätää! Maa ei niellyt minua, vaan etevät sähkömiehet saivat pistettyä torstaina nettiyhteyden poikki ja takaisin se saatiin vasta tänään.

Paper Trees kolahtaa soittimeen, Play-nappi painuu pohjaan ja särökitarasaundit täyttävät huoneen. Levy, jota on odotettu kuin nousevaa kuuta särähtää käyntiin herättelevästi suristen Four Notes -kappaleella, joka nostattelee tunnelmia ja jättää jälkeensä jännittyneen kysymyksen "mitä oikein onkaan luvassa?"

Kitarat surisevat ja levy aaltoilee omaa suhteellisen verkkaista tahtiaan eteenpäin välillä hehkutellen rinta rottingilla aallonharjalla ja hetken päästä aallonpohjalla hakemassa lisävauhtia. Laulaja-kitaristi Aki Pohjankyrön huokaileva ja herkkä ilmaisu tuo levylle erittäin toimivan kontrastin läpi levyn hyvin rytmillisenä ja iloisena pysyvään soitantaan. Menoa ja pörinää levylle mahtuu hyvinkin paljon, mutta silti musiikki pysyy erittäin luonnollisen kuuloisena ja bändi vie levyä eteenpäin erittäin vaivattomasti. Omasta mielestäni yksi kaikkein nautinnollisimpia asioita musiikissa on juuri se, kun bändi saa sen kuulostamaan vaivattomasti soiteltu. Musiikki kuulostaa juuri siltä mitä se on, eikä sorru ylimääräisiiin kikkailuihin ja muihin vastaaviin sudenkuoppiin. Tosin pakko nostaa esiin, että paikoitellen överiksi vedetyt loppukliimaksi revittelyt eivät tuo kovinkaan vahvasti tätä hehkuttamaani vaivattomuutta.

Paper Trees on levyllinen toimivia keskenään hyvin tasaväkisiä biisejä löytyy ja siltikin osa niistä nousee ylitse muiden omaksi edukseen. Tälläisiä helmiä ovat mm. molemmat sinkut Lake Song ja Death Scene, mutta näiden lisäksi esimerkiksi levyn pirteimpiin biiseihin lukeutuva All Your Time ja myöskin hyvin puhtaasti soiva Hour Organ on myöskin jäänyt mieleen positiivisesti. Jotkin biisit kuitenkin jäivät junnaamaan ehkä hieman liiankin voimakkaasti paikalleen särövalliensa kanssa, mutta kokonaisuutta katsellessa nämäkin jäävät vain pikkuseikoiksi.

42 minuuttia särökitaravallien sävyttämää mukaansatempaavaa surinaa, johon ei vain voi olla ihastumatta. Kaiken kaikkiaan hieno debytti, joka pitää mielenkiintonsa vahvasti yllä läpi jokaisen kuuntelukerran. Levyn kunneltuani sain todeta, ettei bändi ihan turhaan ole esiintynyt erilaisilla tulevaisuuteen tähtäävillä listauksilla viime aikoina. Loppuun voisin vielä todeta, että kova odotus on nyt palkittu. Kiitän!

Edit: Ettei olisi niin kauhean tylsä postaus, niin pistetääs vielä mukaan oma suosikkiviisuni levyltä.
Black Twig : Lake Song by Soliti

CC33 - Silver Spurs

2012-01-03T20:34:00.001+02:00

Olin lähellä skipata CC33:n uuden biisin, kun se oli ilmestynyt Soundcloudin viesteihini, mutta onneksi en kuitenkaan näin tehnyt. Tuli jälleen todettua, että kokeilu kannattaa. Silver Spurs on nimittäin osoittautunut helkkarin hyväksi tekeleeksi ja innostanut perehtymään syvemmin CC33:n aiempiin tuotoksiin. Tyylikästä ja todella hienoa elektrofolk tunnelmointia - toimii! Albumi on kuulemma työnalla ja innolla sitä odotellaan. Tätä on saatava vielä lisää.

CC33 - Silver Spurs by CC33

Jos tämä Jyväskyläläinen yhtye herätti kiinnostuksesi, niin tässä on bändin kaikista biiseistä tehty setti.
The Best & Worst of CC33 by CC33

Burning Hearts - Burn Burn Burn

2012-01-03T16:30:00.001+02:00

Uusi vuosi, uudet kujeet. Eli tervetulloo pienoisen joulutaukoni jälkeen takaisin uuden musikin pariin.

Mikäs sen parempi tapa avata musiikkivuosi blogini osalta kuin Burning Heartsin uunituore Burn Burn Burn -single! Itse toivon tulevalta levyltä hyvin pitkälti viimekesäisen Into The Wilderness EPn kaltaista menoa. Luonnolista, rauhallista, rytmikästä ja polveilevaa musiikkia, joka hurmaa kuuntelijan kuin kuuntelijan tyylikkyydellään. Vielä ensimmäisen sinkun jälkeen uskallan hyvinkin rohkeasti odottaa juuri tälläistä levyä. Kappale ei eroa radikaalisti EP:stä, mutta ei kuitenkaan ole jäänyt junnaamaan samaan tuttuun kaavaan vaan on uudistanut soundiaan, mutta rauhallisin ja tyylikkäin ottein. Biisi on koko komeudessaan tyylikkäästi toteutettu, joka kulkee rytmillisesti, mutta omaa tahtiaan eteenpäin kaikuisesti ja hyvin rennosti kohti loppuhuipennustaan.

1. helmikuuta julkaistava uusi albumi on siis nimeltään Extincions. Innolla odotan tätäkin levyä, mutta en vain musiikin osalta, vaan olen viime aikoina huomannut pitäväni Burning Heartsista yhtyeenä. En osaa sanoa mikä, mutta jokin tässä bändissä suuresti kiehtoo ja viehättää - outoa, eikö totta.

Burning Hearts: Burn Burn Burn by Solina Records

Hyvvee Jouluu!

2011-12-23T19:02:00.000+02:00

Vaikka kuvan veikeät mandoliinipukit eivät tälle soittolistalle tällä kertaa tainneet päästä, niin kannattaa silti katsastaa Stereogumin indiejoululauluista muovattu soittolista! Koko paketin saat myös ladattua itsellesi kyseisen linkin takaa.

Singin' Drunken Lullabies & Markku kuittaa näihin sointuihin ja näihin tunnelmiin. Hyvää, iloista, rauhallista ja musiikin täyteistä joulua itse kullekin!

Levyvalinta: Caveman - Coco Beware

2011-12-23T11:22:00.003+02:00

Ei joulumieltä, ei joulupostausta. Sorry guys.

Mutta sen sijaan päivän/viikon/kuukauden/minkä vain haluat levyvalinta! New Yorkilaisen Cavemanin debyyttialbumi Coco Beware on pyörinyt soittimessa niin taajasti ja on myös niin hyvä, että minun oli pakko saada sisällytettyä se blogiini. Coco Beware on maisemaltaan tummanpuhuva, mutta sisältää iloisia valonpilkahduksia. Tummanpuhuvuudestaan huolimatta levy ei missään nimessä ole melankolinen tai synkkäkään. Juuri tämä tekee levystä erittäin mielenkiintoisen. Onko se sitten kauniit ja yksinkertaiset melodiat vai musiikin keveähkö popmaisuus, jotka luovat levylle lämpimän tunnelman tummanpuhuvuuden rinnalle. Kuitenkin levy silti todella helppoa kuunneltavaa ensimäiselläkin kerralla, mutta tarttuu silti kuuntelijaan kiinni pahasti koukuttaen. Välillä levy viipyilee kasvattaen saundiaan ja sitten se jatkaa taas rauhalliseen tapaansa virrata eteenpäin.

Levyssä parasta antia on ehdottomasti kokonaisuus. Biisit ovat sulautuneet loistavasti yhteen täydentäen toisiaan. Kuunnellessasi jo viimeistä kappaletta luulet olevasi vasta levyn alkupuoliskolla. Coco Beware on levy, jonka kuuntelemisesta todella nauttii. Levy, joka on tehty nautiskeltavaksi. Todella hieno levy ja todella hieno debyytti! Levy on kuin minua varten luotu täsmäohjus, kyllä toimii!

Caveman "Old Friend" MP3 by The FADER

Caveman - Decide by GirlieActionInge

Cats on Fire - My Sense of Pride

2011-12-20T13:31:00.002+02:00

Tällä hetkellä turkulaiseksi julistautunut Solitin kiinnittämä Cats On Fire julkaisi ensimmäisen sinkkunsa tulevalta kolmannelta albumiltaan. Albumi pysyttelee vielä nimettömänä, mutta sinkku on siis otsikostakin selväksi tullut My Sense of Pride. Julkaisu ajankohdaksikin levylle ollaan vasta annettu epämääräinen vuoden 2012 kevät.

I alla fall, kisulit ovat tulleet takaisin perinteisen iskelmällisellä biisillä, joka tuo mieleen vahvasti Rauli Baddingin, erityisesti kitarasooloon tultaessa. Pikkuseikkoja, mutta pisti korvaan eikä itseasiassa ole valittamista asiasta. Erityisesti pidän biisiä kuljettelevasta letkeästä kitaramelodiasta, joka luo biisille hyvinkin iloisen tunnelman. Paras-loistava-uskomaton-hypehype My Sense of Pride ei kuitenkaan ole, mutta vahva ja perusvarma osoitus bändin taidoista ja siitä, että hyvää kannattaa aina odottaa. Kokonaisuus on joka tapauksessa hyvä, eikä biisissä ole valittamisen aihetta. Innolla jään odottamaan seuraavaa sinkkua ja erityisesti sitä tulevaa albumia.

Biisin voit kuunnella tästä alta ja tuumailla, että veivätkö kissat kielesi.

Cats On Fire : My Sense Of Pride by Soliti

Astrid Swan - Here [Musiikkivideo]

2011-12-19T13:37:00.002+02:00

Astrid Swanin on niittänyt elokuussa julkaistulla loistavalla cover-albumillaan nimeltä Hits (Pavement for Girls) lukuisista levyarvioista erittäin hyviä arvosanoja, ja ihan syystäkin. Kerrataan pikaisesti, että levy on siis tyylikäs, eheä ja koukuttava - eli lähes täydellinen cover-levy. Tänään julkaistulla albumin päätösbiisin Heren musiikkivideossa Astrid Swan palauttaa tunnelmat takaisin syksyiseen Helsinkiin, jonka kaduilla kaksi rakastavaista vaeltelevat yksinään palauttaen mieliinsä muistoja menneestä suhteesta.

Video kulkee siis hyvin haikeissa tunnelmissa, kuten biisikin. Kappale on jo yksinäänkin ollut haikean tunnelmallinen, mutta videon mukaan liittäessä kokonaisuudesta tulee jo hyvinkin koskettava. "Everything's Ending Here", kuten Astrid laulaakin. Videon ovat tehneet ensikertalaiset Patrick Lindholm ja Pyry Kovanen, ja erittäin onnistuneen videon ovat tehneetkin. Tykkään!

Magazine - No Thyself

2011-12-17T21:17:00.000+02:00

30 vuotta sitten Magazine hajosi, mutta tänä syksynä se palasi takaisin kovempana kuin koskaan No Thyself albuminsa kanssa. Post-punkin sanansaattajat julkaisivat 11 pop-oopperaa sisältävän albumin, joka on kovakovakova. Kirjoittamisen jätän tähän, koska se on täysin turhaa. Levy on uskomaton, loistava, parasta koskaan ja niin edelleen!

Final Analysis Waltz by Magazine

Hello Mister Curtis (With Apologies) by Magazine

The Burden Of A Song by Magazine

Vuoden Parhaat Biisit à la Finlande '11 [TOP 10]

2011-12-16T13:08:00.001+02:00

On taas se aika vuodesta, kun tontut kurkkivat ikkunoiden alla ja musabloggarit arpovat erilaisia "vuoden parhaat"-listojaan. Seuraan isojen poikien esimerkkiä ja katsahdan itsekin taakseni ja tarkastelen, että mitä kaikkea kulunut vuosi pitikään sisällä ja poimin niistä omat suosikkini. Kuten varmasti tiedättekin, kulunut vuosi on ollut erittäin hieno suomalaisen musiikin kannalta.

Halusin rajata oman listani vain suomalaisiin biiseihin, koska olen blogissani aina pyrkinyt mahdollisimman paljon keskittymään juuri kotimaiseen musiikkiin, niin luonnollisimmalta tuntuukin listata kotimaiset parhaat. Mainitaan vielä, että 1 biisi per bändi ja eivät ole missään arvojärjestyksessä.

Mirel Wagner - No Death

Tuskaa, synkkyyttä ja uskomatonta tulkintaa - sitä on Mirel Wagner. "No death can tear us apart" laulaa Mirel ja tekee sen uskomattoman kauniisti, haavoittuvasti ja intensiivisesti. Biisi ei jätä ketään kylmäksi vaan suorastaan syväjäädyttää kuuntelijan. Tämä kappale hipoo täydellisyyttä.

Samae Koskinen - En Anna Periks

Samae Koskinen teki mahtavan albumin, jonka arvoa vain nostaa se, että Samae on kirjoittanut lyriikkansa itse. Myönnän olevani sellainen kuuntelija, jolta helposti lyriikat välillä menevät ohi tai jätän ne ns. omaan arvoonsa. Onneksi on kuitenkin Samaen kaltaisia sanoittajia, jotka tekevät selkeitä elämän läheisiä lyriikoita, joissa ei ole taustalla ylitaiteellisia ja monimutkaisia kielikuvia tai vertauksia. Koko Kuuluuko Kuuntelen levy on todella hyvä, mutta erityisesti tämä avausraita En Anna Periks on kolahtanut minuun erityisen hyvin - ja erityisesti ne lyriikat. Aina biisiä kuunnellessani löydän itseni sanoituksista.

En anna periks by Samae Koskinen

Kakka-Hätä77 - Tuttipullonimijä

Parasta kotimaista punkia piiitkään aikaan. Vähän aikaa sitten yhteistuumin uransa päättänyt bändi jätti jälkeensä vuoden ehdottomasti parhaan punk-levyn, joka on myös kirkaasti yksi tämän vuoden kohokohdista. Huippu isolla H:lla!

French Films - Convict

French Films kuuluu The New Tigersin ja Fotoshopin kanssa sarjaamme vuoden parhaat debyytit. Imaginary Future -levy onkin syksyn aikana kiitettävän tiheästi pyörinyt soittimessa, sillä siihen ei vain kyllästy. Levyllä on monta todella hyvää biisiä ja tällä hetkellä Convict tuntui parhaalta, eli tämän hetkiseen fiilikseen sopivimmalta.

Convict by French Films

Yournalist - Nigerian Girl

Ahh, biisi joka palauttaa kesän keskelle joulukuuta. Aurinkoinen, energinen ja raikas, mutta myös ennen kaikkea todella hyvä! Yournalist julkaisi kesällä EP:n, jolle tuli kasattua aikamoiset odotukset, jotka eivät oikein täytteneet. Mutta antaa musiikin rauhassa vielä hakea muotoaan, kun potentiaalia kuitenkin on. Jäihän levyltä kuitenkin käteen loistavia biisejä, kuten kyseinen Nigerian Girl, kokonaisuus ei vain ollut odotetun hyvä. Biisi onneksi on yksinään erinomainen ja kuka oikeasti ei voi olla ihastumatta tähän introon?

Yournalist - Nigerian Girl by drinktonightrecords

Fotoshop - Speed vs. Distance

Fotoshop eli Jarno-Erik Faarinen tuli ja löi tiskiin uuden omakustanne debyyttinsä Lifeformsin, jota blogissa jos toisessakin kehuttiin vuoden parhaimpien joukkoon. Tätä ei käy kieltäminen, sillä levy onkin erittäin hyvä. Levy on tyylikäs ja omaperäinen valmis paketti, jolta ei suoraan sanottuna puutu mitään. Jos tämä biisi kolahtaa, suosittelen tutustumaan koko levyyn Fotoshopin Bandcamp -sivuilla

Speed vs Distance by Fotoshop

Black Twig - Lake Song

Black Twig julkaisee Paper Trees debyyttialbuminsa vasta ensi vuoden puolella, mutta kahmii nyt jo mainintoja erinäisiltä top-listoilta debyyttialbuminsa sinkuilla. Black Twig jatkaa tänä vuonna henkiin heränneen suomalaisten kitaravetoisten bändien tarinaa tarjoamalla neljä minuuttisen mestariteoksen surisevia kitarariffejä, huhuiluja sekä puhtaita melodioita. Kuten Dave Lindholmkin laulaa: "Annan kitaran surista vaan"

Paper Trees -albumista vielä tulossa lisääkin juttua kunhan joululoma pyörähtää käyntiin ja on kunnolla aikaa.

Black Twig : Lake Song by Soliti

Rubik - World Around You

Jos yhdestäkin vastaavasta listasta puuttuu Rubik, niin siinä on silloin virhe. Alkuvuodesta julkaistu Solar käänsi Rubikin purjeet kohti kansainvälisempiä indie-vesiä. Levy on tajuttoman hyvä, tasainen ja monipuolinen. Tältäkin levyltä oli erittäin vaikeaa valita, mikä olisi se ns. "paras" ja se kertoo paljon siitä, miten tasaisen laadukas itse levy on. Rubik on matkalla suureksi bändiksi. Loistavaa työtä!

Rubik - Laws Of Gravity by Fullsteam

Regina - Jos Et Sä Soita

Musiikillisesti uudesti syntynyt Regina julkaisi kesällä Soita Mulle levynsä, joka on ehdottomasti kovimpia kotimaisia levyjä tänä vuonna. Levy on täynnä toinen toistaan kovempia utuisissa maisemissa leijaleivia kitaravetoisia biisejä ja vaikean aivotyön jälkeen tulin siihen tulokseen, että Jos Et Sä Soita on levyltä sydäntäni lähinnä oleva biisi. Regina on ihQ.

Jos et sä soita by REGINA

The New Tigers - Pocketful of Sand

Pocketful of Sand on niin uskomaton biisi, että se on täysin oikeutetusti lunastanut paikkansa listallani. Harvassa ovat ne biisit, jotka näin voimakkaasti tuntuvat paranevan aina jokaisella kuuntelukerralla, mutta silti saavat hetken tuntumaan siltä kuin se olisi vasta ensimmäinen kerta, kun kuulet koko biisiä. Kahdeksan minuuttia taivaallista kitarasurinointia. Tältäkö kuulostaa taivaassa? Ihan huikea biisi, joka löytyy ihan huikealta debyytiltä.

The New Tigers : Pocketful Of Sand by Soliti

Thö end.

Listaa tuli sitten väsättyä usean päivän aikana pienissä pätkissä ja vähän väliä biisejä vaihdellen, jotten pahoittelut aivopieruista, virheista, yms. joita teksti saattaa sisältää. Biisit ovat kuitenkin se pointti, juunou.

Eva on The Western Castle Island - 夏之恋 (Happy)

2011-12-12T16:56:00.003+02:00

Aiemminkin blogissa esillä ollut Eva on the Western Castle Island on julkaissut toisen sinkkunsa nimeltä 夏之恋, joka siis lontooksi nimi kääntyy Happy, jos joku sivistymätön ei malaijiaa taida. Toisella sinkullaan bändi jatkaa pirteää ja energistä indie-pop linjaansa. Linja tuntuukin sopivan bändille oikein hyvin, sillä molemmat tähän mennessä julkaistut sinkkua ovat olleet oikein hyviä. Vaikka tällä hetkellä samankaltainen iloinen ja pirteä surf/indie-poppailu on aikamoinen hittijuttu ja samanhenkisiä bändejä on tarjolla monia, onnistuu Eva on the Western Castle Island erottumaan joukosta edukseen. Happy soi iloisesti ja luonnollisesti, mutta myös sujuvasti takertelematta. Tuntuu kuin lämmin tuulahdus Malesiasta puhaltaisi lävitsesi biisin aikana jättäen jälkeensä iloisen ja laineilevan tunnelman. Kuitenkaan Happy ei sulaudu edeltäjänsä tavoin aivan yhtä hyvin yhtenäiseksi biisiksi vaan paikoitellen biisistä jää vähän irrallinen maku. Osaset ovat ihan kunnossa, mutta lopullinen sulautuminen yhdeksi kokonaiseksi biisiksi jäi vähän uupumaan. Jälkimaku on kuitenkin hyvä.

Sisältäni alkaa pikku hiljaa kuoriutumaan pieni Eva on the Western Castle Island fanboy, sillä pidän bändin omasta (malesialaisesta?) fiiliksestä. Happy ei yltänyt edeltäjänsä tasolle, mutta ei silti ollut mikään pettymyskään ja siksi nyt suurella innolla odotan uutisia bändin jatkosta.

夏之恋 (Happy) by Eva on the Western

Greymouth - The Boy

2011-12-10T17:59:00.001+02:00

Huhhahhei! Nyt täytyy heti alkuun todeta, että hetkeen mikään bändi ei ole löynyt minua yhtä sanattomaksi kuin Greymouth tällä kertaa. Kun Greymouthin ensimmäinen sinkku saapui loppuunsa, istua tönötin hetken hiljaa hämmentyneenä. Toivuttuani shokista pistin kappaleen soimaan uudelleen ja aloin keräilemään sekalaisia ajatuksiani, joita kuunnellessani olin rustannut paperille. Päällimäisenä mieleeni biisistä jäi ehdottomasti puhdas ja kaunis, mutta myös erittäin vahva laulu, joka porautuu suoraan selkäytimeen aiheuttaen suunnattomia kylmiä väreitä. Vaikka laulajaa nyt kovin hehkutankin ei muuta orkesteria pidä yhtään väheksyä. Soundillisesti biisi on täyteläistä, mutta silti jykevää kuin kallio ja yhdistettynä lauluun on lopputulos veret seisauttava kokonaisuus. Täytyy vielä mainita, että biisissä esiintyvä veikeä banjo! Johtuukohan juuri siitä banjosta, mutta minulle tuli vähän mieleen Scandinavian Music Group.

Helsinkiläinen Greymouth tekee jo ensimmäisellä sinkullaan vakuuttavaa työtä. En tiedä jäsenien taustoista, mutta musiikissa on jo selvästi mukana ammattilaisen otteet. Erittäin hienoa työtä - todellakin tykkään!

The Boy by Greymouth

Paperfangs - Lifelong [+video]

2011-12-09T22:43:00.001+02:00

Paperfangs julkaisi pari päivää sitten uuden biisinsä nimeltä Lifelong ja visuaalisesta puolestaan tunnettu poppoo julkaisikin biisin musiikkivideonkin jo tänään. Päätin siis hyödyntää tämän erinomaisen tilaisuuden hypätä vaunuun mukaan ja samalla iskeä kaksi kärpästä yhdellä iskulla, biisin ja videon). Paperfangsin kehitys on menossa juuri oikeaan suuntaan, sillä täytyy itsekin todeta, kuten muutkin musabloggarit, että tämä todellakin on parasta Paperfangsia tähän mennessä. Lifelong on rauhallinen ja maisemaa maisemaa maalava biisi, joka ei jätä jälkeensä ainoastaan kaunista sekä puhdasta äänimaailmaa vaan myös ajatuksia herättävän hokeman: "You said lifelong, is it still on?" Sen lisäksi biisi jää pelottavan tehokkaasti pyörimään päähän. Varsinkin tuo mainitsemani hokema ja pikkutytön huudahdukset.

Kaiken kaikkiaan Lifelong on erittäin hyvä biisi, jota kuunnellessa kelpaa odotella Paperfangsin ensijulkaisua. Tarkkaa ajankohtaa siitä ei ole, mutta eiköhän se aika pian jo
ilmestyne.

Sitten vielä biisi ihan yksinään Soundcloudista videoita karttaville. Voit myös samalla ladata biisin itsellesi, jos (ja kun) se maittaa.

Lifelong by Paperfangs

Zebra And Snake - Burden

2011-12-08T16:41:00.001+02:00

Aasiaa tällä hetkellä valloittava Zebra and Snake julkaisi hiljattain aiemmin teaserina pyörineen Burdenin nyt koko komeudessaan. Biisi on erittäin tarttuva elektroninen iloittelu, joka jättää jälkeensä positiivisen fiiliksen ja sopivasti päähän soimaan jäävän iloisen melodian. Biisi on siis täydellinen piristys tähän joulukuiseen pimeään sekä loskaiseen säähän. Toivottavasti siellä Aasiassa on mukavan lämmintä ja aurinkoista.

Burden on erittäin koukuttava biisi, jota jokaisen kuuntelukerran jälkeen janoaa vieläkin vähän lisää ja replay-nappi saa taas kärsiä. Zebra and Snake on julkaisemassa debyyttialbumiaan ensi huhtikuussa ja albumi kantaa nimeä Healing Music. Joka tapauksessa Burden todella hyvä, ellei jopa loistava.

Burden by Zebra and Snake

Avasaxa - Avasaxa EP

2011-12-04T22:01:00.001+02:00

Avasaxa on suomalainen elektroninen postrock/shoegaze bändi, joka julkaisi ensimmäisen EP:nsä muutama kuukausi takaperin. Niihin aikoihin sain itsekin ensikosketukseni bändin musiikkiin Stop, Shake, Honey, Go blogin kautta ja heti ensikuulemalta bändin viileä ja tyylikäs musiikki lumosi minut. Musiikki on hitaasti etenevää rauhallisten äänien tanssia, joka on samalla erittäin mielenkiintoista ja kaiken huomion puoleensa vetävää. Annan pienen vinkin: Kuunnelkaa Avasaxan EP läpi kuulokkeista ennen nukkumaanmenoa maatessane pimeässä huoneessa omalla sängyllänne. Kokemus on äärimäisen hieno ja hypnoottinen.

Eilen Avasaxa laittoi EP:nsä ilmaiseen jakeluun Soundcloudissa, joten kuunneltuasi sen tästä alta voit myös ladata sen kokonaan itsellesi. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen plätty. Enjoy!

Avasaxa EP by Avasaxa

Lana Del Rey - Born To Die

2011-12-02T21:15:00.001+02:00

Lana Del Rey on naikkonen, joka kohahdutti musiikkiblogien maailmaa jokin aika sitten huikealla Video Games debyyttisinkullaan. Itsehän rakastuin kyseiseen biisin - on se niin uskomaton. Toinen sinkku Born To Die ei yllä ihan samoihin mittakaavoihin edeltäjänsä kanssa, mutta tämä ei itsensä biisin arvoa vähennä. Kaksi napakymppiä putkeen olisikin jo melkein liian hyvää ollakseen totta. Nykyään mielestäni on alkanut korostua liikaa ilmiö, että artisteilta aina odotetaan joka kerralta aina vain parempaa ja parempaa. Usein tuntuu, että uusia biisejä sysätään pimeään nurkkaan "koska se ei ollut parempi".

Born To Die on oikein hyvää jatkoa ensimäiselle sinkulle ja sinkut enteilevätkin kelpo albumia. Born 2 Die albumi saakin julkaisunsa jo Tammikuussa, eli onneksi aika pian. Itse odotan levyä suurella innolla, sillä rakastan naisartisteja ja Lana Del Rey on osoittautunut erittäin hyväksi sellaiseksi.

Huippua, Huikeeta, Mahtavaa! [Wiidakko ja Black Twig]

2011-11-30T16:47:00.001+02:00

Huh huh. Otsikko tiivistää tämän hetkiset ajatukseni ihan täydellisesti. Kotiin tultuani sain ilahduin suunnattomasti huomattuani, että Black Twigin Paper Trees debyyttialbumi oli päivän aikana kolahtanut postiluukusta! Kyseinen levy olisi jo yksinäänkin riittänyt piristämään tätä keskiviikkoiltaa, mutta päästyäni koneelle ja Facebookkiin saan vielä huomata, että tänään julkaisunsa saanut Wiidakon s/t albumi on ilmaiseksi kuunneltavissa Bandcampissa. Ja nyt ei muuta kuin kuuntelemaan ja naatiskelemaan! Uskaltaisin luvata, että molemmista levyistä on tulossa lähiaikoina kattavampikin kirjoitus, mutta sitä odotellessa voitte itsekin tutustua Wiidakon uuten levyyn ja vaikka Black Twigin sinkkuihin (Death Scene ja Lake Song) tai Swans et Tea EP-levyyn.

&lt;p&gt;&amp;lt;a href="http://freshtunesfinland.bandcamp.com/album/wiidakko"&amp;gt;Wiidakko by Wiidakko&amp;lt;/a&amp;gt;&lt;/p&gt;

The New Tigers - Toffee / Chocolate

2011-11-29T16:07:00.001+02:00

On ilo olla Nick Trianin postituslistalla, kun hän kerta toisensa jälkeen sähköpostitse lähestyy uusien ja totta kai hyvien kappaleiden kanssa. Näin siis kävi tänäänkin, kun keväällä uskomattoman debyytin tehneet turkulaiset tiikerit eli The New Tigers julkaisi kaksi debyytiltä pois jäänyttä biisiä. Nimistä päätellen tikrut ovat viettäneet karkkipäivää biisejä nimetessään, kun erittäin makeissa aiheissa liikuskellaan.

Kärpäsen lailla surisevan Toffeen ja rauhallisesti maalailevan instrumentaalisen Chocolaten, joka pikku hiljaa kasvaen huipuntuu mahtavaaan surinakitarointiin. Molemmat biisit ovat loistavaa jatkoa bändin huikealle debyyttialbumille. Itseasiassa pistää vähän mietityttämään, että miksiköhän nämä biisit eivät levylle päässeet. Asialla ei kuitenkaan ole kummempaa merkitystä, kun tärkeintä kuitenkin on se, että nämäkin helmet ollaan julkaistu.

Jos tikrut ovat sinulle uusi tuttavuus ja nämä biisit kolahtivat, niin suurella lämmöllä suosittelen tutustumaan bändin syksyllä julkaistuun self titled debyyttialbumiin. Tai jos tuntuu, että olet jo kuluttanut oman levysi puhki, niin tässä on paikkausmateriaalia kahden biisin verran. Joka tapauksessa tässä olisi nyt sitten sitä karkkia herkkusuille:
The New Tigers : Toffee/Chocolate by Soliti

P.S. Toffeen voit ladata itsellesi.

Black Twig - Death Scene

2011-11-22T20:14:00.001+02:00

Sattuisko ketään kiinnostamaan uusi hyvä suomalainen musiikki? No tuskinpa, mutta ihan vaan kiusaksenne tulin nyt hehkuttamaan Black Twigin uutta mahtavaa biisiä nimeltä Death Scene. Eilen eli maanantaina Soliti siis julkaisi Death Scenen, joka on jo toinen sinkku Black Twigin tammikuussa julkaistavalta debyyttialbumilta. En tiedä onko blogin pitäminen avannut silmäni uudella tavalla, mutta itselläni on sellainen tuntuma, että suomalaisen musiikin taso vain kohoaa koko ajan. Aiemmin saatoin ajatella, että eihän Suomesta muuta hyvää musiikkia tule kuin metallia, mutta se väite ei pidä lähellekään paikkaansa. Voin luvata, että tulen olemaan 50 vuoden päästä se isoisä, joka aina jaksaa muistuttaa lapsen lapsilleen siitä miten "minun nuoruudessani musiikkikin oli paljon parempaa". Olenhan täysin oikeutettu siihen!

Ensimmäinen sinkku eli Lake Song nosti odotukset jo korkealle, mutta nyt ne nousevat jo suorastaan pilviin, kun suoraviivainen 90-lukua puhkuva särökitarasaundi räjäytti tajuntani. Death Scene on biisinä jotain mihin en ehkä koskaan kyllästy, sillä siinä yhdistyy niin moni asia, jota suorastaan rakastan. Biisi on todella tarttuva ralli, joka koukuttaa kuuntelijan pahemman kerran. Kerta toisensa jälkeen aina päätyy painamaan sitä samaista replay-nappia, kun koskaan ei tunnu saavan biisistä tarpeekseen. Rento ja kepeä laulu huhuiluineen sekä kevyet kitaramelodiat luovat biisiin oman tarttuvuutensa onnistuen kuitenkin samalla säilyttämään biisin mielenkiintoisuuden. Biisin aikana tekee mieli sulkea silmät ja antaa musiikin uppoutua suoraan selkäytimeen. Tämä musiikki on jotain, mitä kuumeisesti janoan lisää. Jos tammikuussa julkaistava debyyttialbumi Paper Trees on niin hyvä kuin nämä sinkut antavat odottaa en voi muuta kuin itkeä ilosta ja kiittää.
Black Twig : Death Scene by Soliti

Kevin - A Lonely Place / The Friend - This Hour [Musavideot]

2011-11-18T22:17:00.001+02:00

Tervehdys ja hyvää perjantai-iltaa! Ajattelin piristää aina niin ankeaa perjantai-iltaa parilla viihdyttävällä sekä ennen kaikkea hyvällä musiikkivideolla, jotka molemmat ovat totta kai suomalaisia. Mutta mitäs tässä turhia enää jaarittelemaan, eli käydääs videoiden kimppuun.

Kevin julkaisi tulevan albuminsa ensimmäisen singlen A Lonely Placen muutamisen viikkoa sitten ja tuli myös tässäkin blogissa noteeratuksi. Silloin Kevin lupaili, että biisistä on video tulossa vielä marraskuun aikana ja sehän tuli. Tätä musiikillista herkkua on sitten tarjolla kokonaisen levyllisen verran ensi vuoden alkuvuodesta. (Olipa typerästi ilmaistu.)

The Friend on minulle nyt noin 15 minuuttia vanha tuttavuus, johon tutustuin sattumalta interenit ihmeellisen maailman kautta. Bändi julkaisi debyyttialbuminsa Athletic Girlsin alkuvuodesta ja reilu kuukausi sitten The Hour biisistä saatiin musiikkivideo nautittavaksemme. Ja sen tämä biisi sekä musiikkivideo ainakin aiheutti, että takuulla aion lähipäivinä uppoutua syvemmin tuohon heidän debyyttilevyynsä!

Eva On The Western Castle Island - Shooting Stars & Satellites

2011-11-15T16:49:00.001+02:00

Eva On The Western Castle Island on kolmen suomalaisen herran ja kiinalais/malesialaislaisen solisti Evan muodostama indie pop yhtye. Eva toimi jo kotimaassaan Malesiassa laulajana ja muutama vuosi sitten Suomeen muutettuaan Martinin, Ilkan ja Eeron, jotka etsivät uudelle bändilleen laulajaa ja malesialaisen Evan tiet kohtasivat ja Eva On The Western Castle Island:n tarina sai alkunsa. Tämähän on suorastaan kulttuurien rakkaustarina!

Yhteistyö on alkanut tuottaa tulosta ja bändiltä on hiljattain julkaistu ensimmäinen sinkku nimeltään Shooting Stars & Satellites. Yhteistyö on tuottanut tulosta siinäkin mielessä, että biisi kuulostaa todella hyvältä. Biisi on tarttuva ja pirteä, mutta tunnelmaltaan myös sopivan iloinen ja letkeä. Lisäksi heti introsta tulee esiin biisin oma energisyys. Biisi sisältää melodisia tarttuvia koukkuja, jotka luovat biisin omanlaistansa tunnelmaa. Erityisesti loppupuoliskon melodisesta pätkästä pidin. Lisäksi taustalauluilla ollaan onnistuttu hienosti luomaan Evan lauluun ja koko biisiin eri ulottuvuuksia. Ja vetäähän Eva tässä pisteet kotiin laulusuorituksillaan. Ei kuitenkaan pidä muutakaan orkesteria väheksyä, sillä soittopuoli ollaan suoritettu erittäin mallikkaasti

Shooting Stars & Satellites on positiivinen ja erittäin koukuttava biisi, joka hetkessä tempaa kuuntelijan mukaansa ja ennen kuin huomaakaan pää nyökkyy sekä jalka hakkaa musiikin tahdissa. Tässä on vasta ensimmäinen sinkku, mutta se on erittäin lupaava ja innolla odotan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Toivottavasti mahtavan debyyttilevyn. Eva On The Western Castle Island on bändi, jonka nimi kannattaa painaa mieleen. "Sanokaa minun sanoneen"

Shooting Stars & Satellites by Have you heard

Nightwish - Storytime [Uusi sinkku ja video]

2011-11-09T11:45:00.003+02:00

Töttöröö! Nightwish ei ole koskaan ollut mikään suuri suosikkini varsinkaan Tarjan lähdettyä. Tarjan korvannut Anette ei koskaan onnistunut vakuuttamaan minua ja en häntä kovinkaan korkealle arvostanut sekä siinä samalla laskin arvostustani koko bändiä kohtiin. Mutta perkele nyt myönnän, että tällä kertaa Anette lyö Tarjan laudalta puhtaasti 100-0 uudella Storytime sinkulla. (En kuitenkaan jossittele, että kumpi on parempi vokalisti bändille, kun laulajat ovat niin erilaisia.)

En ole edes kummemin Anetten aikaisiin Nightwish tuotoksiin tutustunut, koska suoraan sanottuna ei ole vain yhtään kiinnostanut. Eli en osaa arvioida kuin radiobiisien perusteella, mutta niihin verrattuna Storytime-single kuulostaa todella paljon paremmalta ja etenkin Anette. Olisivatkohan Nightwish ja Anette löytäneet vihdoin yhteisen harmoniansa? Edellisen albumin skippasin kokonaan, mutta 30. päivä julkaistavalle Imaginaerum-albumille en todellakaan tee samaa, sillä tämä sinkku vakuutti minut täysin.

Mutta tässä se on! Storytime-single musiikkivideon muodossa!

Tom Waits - Satisfied [Musiikkivideo]

2011-11-08T18:32:00.002+02:00

Mä en vaan millään Tom Waitsin uudesta albumista tarpeekseni ja nyt tuli vielä lisätty kunnon sangollinen vettä myllyyn, kun Satisfied biisistä julkaistiin musiikkivideo. Jesse Dylanin (eli Bob Dylanin pojan) ohjaamassa pätkässä Tomppa keikkuu, keinuu ja tanssahtelee erittäin omaperäisesti utuisen mustavalkoisessa ympäristössä. Videossahan on fiilistä!

Katsasta video tästä alta, sillä siinä on omanlaisensa viehätys, joka kannattaa kokea.

No Make tässä moi!

2011-11-07T21:15:00.002+02:00

Kuulin sellaisen huhun, että tää ois musiikkiblogi niin olkaa hyvät.

Real Estate - Municipality by DominoRecordCo
Real Estate - It's Real by DominoRecordCo
Real Estate - Green Aisles by DominoRecordCo

With lööv, Markku

Hyvää huomenta Suomi hyvin pyyhkii!

2011-11-05T09:51:00.000+02:00

Guten Morgen! Ai että, en muista koska viimeksi olisi ollut yhtä mukava aamu ja siksi oikein innostauduin vähän kirjoittelemaankin. Rakastan yli kaiken raukeita ja rentoja viikonloppuaamuja, kun saa nukkua rauhassa, makoilla laiskana sängyssä ja sitten kammeta itsensä keittämään pari kuppia kahvia. Aamukaffia odotellessa selailee nopeasti sarjakuvat ja katsoo jos lehdistä löytyisi kiinnostavia levyarvioita. Kahvin tiputtua napataan kupillinen mukaan ja istahdetaan koneelle fiilistelemään hyvää musiikkia. Täydellinen aamu on täydellinen.

Tämän aamun tehtäväksi olen ottanut itselleni Coldplayn uusimpaan eli Mylo Xylotoon tutustumisen. Ja koska olen tällä hetkellä yli optimistinen, kliseinen ja Colplay, niin upotteeksi totta kai Viva La Vida!

Kevin - A Lonely Place

2011-11-03T19:11:00.002+02:00

Useamman vuoden hiljaiselon psydekeelisävytteistä rockia soittava suomalainen Kevin on julkaissut ensimmäisen biisinsä ensi vuoden puolella julkaistavalta kolmannelta albumiltaan. Bändi itse luonnehtii musiikkian kaleidoskoooppiseksi indie-rockiksi eikä sitä käy kieltäminen. A Lonely Place on groovaileva ja erittäin tarttuvan bassoraidan omaava monipuolinen biisi, josta huokuu läpi omanlaatuisensa psykedeelinen raukeus ja leppoisuus.

A Lonely Place toimii, tykittää, rokkaa ja paranee harppauksen lailla jokaisella kuuntelukerralla. Kyseessä on vasta yksi biisi tulevalta levyltä, mutta jos samanlainen menoo jatkuu, niin on meillä käsissämme erittäin hieno paluulevy. Yksittäisenä biisinä A Lonely Place kuitenkin toimii ja ihan helkutin hyvin!

Kiinnostus heräsi ja kohosi kattoon asti. Jos samanlaista herkkua on tulossa levyllinen, niin huhheijaakaa mikä levy. Jätetään arvelut kuitenkin sinnemäksi ja fiilistelän nyt tämän biisin tahdissa odotellen seuraavia sinkkuja sekä koko plättyä. Mainittakoot vielä, että biisistä on tulossa musiikkivideo vielä tämän kuun aikana.

A Lonely Place by Kevin (band)

Lisäinfoa, uutisia, yms esimerkiksi seuraavista: Naamakirja ja http://www.kevin.fi/
Rakkaudella, Markku

Indian Trails - Light Cuts Shapes Sharp

2011-11-03T14:17:00.001+02:00

Suomen musiikkimarkkinoille on murtautumassa jälleen erittäin lupaavan oloinen bändi. Elikkäs Indian Trails julkaisi eilen ensimmäisen sinkkunsa, joka tottelee nimeä Light Cuts Shapes Sharp. Raikkaan energinen sekä kesäinen indie-rock poljento Light Cuts Shapes Sharp muistuttaa hyvinkin paljon erittäin paljon hehkutettua Big Wave Ridersia musiikiltaan. Ja kun muistelee millaisen vastaanoton Big Wave Ridersin EP sai tänä syksynä, ei kuulosta ollenkaan huonolta.

Niinno, mitäs tässä sen enempää turhaan selostelemaan. Bändi vaikuttaa oikein lupaavalta ja ainakin ensimmäinen biisi on erittäin hyvä. Raikasta ja fiiliksellä soitettua indie-rockia, mikäs sen parempaa. Jää nähtäväksi mitä Indian Trailsilta jatkossa saamme odottaa, mutta innolla sitä odotan!

Light Cuts Shapes Sharp by Indian Trails

Mä Kuuntelen Tomppaa [Tom Waits - Bad As Me]

2011-11-02T15:57:00.003+02:00

Tomppa on aina Tomppa, vaikka voissa paistais. Paula tosin biisissään laulaa Tom Jonesista, mutta eihän se nyt niin tarkkaa ole. Totesin tänään, etten ole blogissani noteerannut millän tavalla yhtä syksyn hienoimmista julkaisusta eli Tom Waitsin Bad As Me albumia, joka julkaistiin 25. lokakuuta ellen nyt ihan väärin muista.

En kuitenkaan ala jaarittelemaan tästä mitään sen enempää, sillä se ei ole ollenkaan tarpeellista. Tom Waits tekee levyllä erittäin vakuuttavaa jälkeä osaamisestaan. Laulaja venyy ihan uusiin mittoihin ja tekee levystä todella monipuolisen, jolta löytyy varmasti kaikille kuuntelijoille jotain mieluista. Kova on, suosittelen.

Tom Waits - Bad As Me by antirecords
Tom Waits - Back In The Crowd by antirecords

Rakkaudella, Markku

Musamaailman muoti on hullut Transformersit

2011-11-02T08:10:00.001+02:00

Musapiireissä selvästi tuntuu olevan jonkilaista muotia lyättäytyä yhteen eri artistien sekä bändien kanssa, mitä kummalisimpiin kokonaisuuksiin. Näistä loistavia esimerkkejä ovat esimerkiksi surullisen kuuluisa LouTallica ja ennen kaikkea ennakoajatusten perusteella mielenkiintoinen KornStep. Nyt herra DOOM (aiemmin MF DOOM) on lyönyt hynttyynsä yhteen Radioheadin Thom Yorken ja Jonny Greenwoodin kanssa.

Nyt tämä vekkuli jengi on julkaissut Lex Recordsilla biisinsä nimeltä Retarted Fren, joka kaikkien ennakkoluulojen ja vähän ehkä terveen järjekin vastaisesti kuulostaa aika hyvältä. Paljon siinä on sulateltavaa, mutta mielenkiintoinen biisi pakkoa myöntää.

Biisin pääset kuuntelemaan seuraavan linkin takaa: http://pitchfork.com/news/44495-hear-thom-yorke-jonny-greenwood-and-doom-retarded-fren/

Loft Apartment Someone's Will Demo

2011-11-01T16:17:00.000+02:00

Heipparallaa taas kaikki rakkaat ystäväni. Olette varmaan olleet hirveän huolisanne, kun olin kadonnut johonkin, mutta nyt kuitenkin olen taas blogin äärellä. Jos jotakuta sattuu kiinnostamaan, niin olin siis viime viikonlopun urheiluleirillä ja muutenkin tässä viime aikoina on paljon ollut ohjelmaa koulun sekä muiden seikkojen takia. Pidemmittä puheitta tän päivän musiikkiin.

"There is so much you can’t see with your eyes. So it’s about travelling in the deep twisted forest of human mind, boat lights in the river, don’t be afraid."

Lainaus on napattu suoraan Facebookista yhtyeen sivuilla olevasta biografiasta. Halusin liittää lainauksen tekstiini koska se selittää ja kuvaa Loft Apartmentin musiikkia niin hienosti. Infotaan tähän väliin, että Loft Apartment on kahden Turussa majaa pitävän psykologian opiskelijan muodostama yhtye, joka tekee elektronista musiikkia yhdistellen monia sen alalajeja. Noin kuukausi sitten yhtye julkaisi demon, jonka myötä bändiin olen tutustunut ja en kiellä etteikö bändi olisi vakuuttanut.
Biisit yksinkertaisesti toimivat todella hyvin. Erityisesti Sanni Pesosen laulu on todella lumoavaa ja hienoa kuunneltavaa. Taustoista sen verran, että paikka paikoin biiseissä tapahtuu liian paljon yhtäaikaisesti. Esimerkiksi juuri Someone's Will biisin loppupuoliskolla siellä sun täällä soi ties mikä lehmänkello ja erilainen rumpufilli eikä niissä vain pysy perässä. Mutta kun kokonaisuutta katsotaan ovat ne vain pikkuseikkoja, jotka häiristevät vain hetken ja harvoin.
Vielä täytyy mainita kakkosbiisistä eli Yellow Rosesista, että jos James Blake olisi nainen, niin Yellow Roses olisi hänen tekemänsä.

Kaiken kaikkiaan jälleen oikein positiivinen uusi yhtye suomalaisen elektronisen musiikin saralta. Jään suurella mielenkiinnolla odottamaan tämän yhtyeen lisätuotantoa, sillä itse ainakin näen bändissä hiomattoman timantin merkkejä.

Loft Apartment Demo by Loft Apartment

Pyhimys - Paranoid

2011-10-27T20:24:00.001+03:00

Ja sitten ihan lyhyesti, kiitos laiskuuteni, koulutöiden ja leiritavaroiden pakkaamisen. Jos tiivistetään oikein rankalla kädellä, niin asiani on, että Pyhimyksen uusi Paranoid albumi toimii! Infoksi, että Paranoid on siis saanut julkaisunsa eilen (26.10) ja on samalla Pyhimyksen soolouran viimeinen albumi. Levy on päässyt nauttimaan paljosta huomiosta, jota erityisesti aiheuttaa se, että levyn jokainen biisi ollaan nimetty albumin nimen mukaisesti Paranoidiksi. Apulantahan on käyttänyt samaa kikkaa kyllästyessään biisien tekotaiteellisiin nimiin, mutta silti se onnistuu edelleen herättämään hilpeyttä Pyhimyksenkin kohdalla. Jos vähänkään suomiräp kolahtaa, niin tässä olisi tarjolla yksi vuoden kovimpia levyjä, joka todellakin sinun kannattaa hankkia!

Paranoid toimii ja suomiräp on tuhottoman aliarvostettua.
Rakkaudella, Markku

Paranoid #11

Paranoid #6

Paranoid #13

Kakka-Hätä 77 2006-2011

2011-10-26T18:24:00.000+03:00

Olettekin jo saattaneet kuulla, mutta kerrataas. Sunnuntaina (24.10) yksi parhaista ja suosituimmista suomalaisista punk-bändeistä eli Kakka-Hätä 77 matkasi tiensä päähän ja hajosi lopulta yhtyeen sisäisiin riitoihin. Ei tästä oikein muuta voi sanoa kuin, että harmin paikka. Todellakin sääli, sillä Kakkis on kesällä ilmestyneen ensimmäisen pitkäsoittonsa Huoltoasemalle Unohdettu Mies albumin myötä bändi on noussut yhdeksi suosikeistani ja levy taitaakin olla viime kuukausien eniten kuuntelemani levy.

Bändin jäsenet kuitenkin jatkavat edelleen musiikin parissa muissa bändeissä sekä omissa projekteissaan. Sääli kuitenkin, että jatkossa tätä bändiä voi kuunnella vain levyltä. Ja se, ettei tätä musiikkia saada enää lisää.

Lupaan tästä lähtien aina tuttipulloa imiessäni muistella Kakka-Hätä 77:n musiikkia.

M83 - Hurry Up, We're Dreaming

2011-10-23T18:07:00.000+03:00

M83:n uutukainen Hurry Up, We're Dreaming tuplalevy on kokonaisuudessaan ihan mahtava levy. Se on mahtipontinen niin musiikillisesti kuin myös kooltan, sillä levyhän on 22 biisin ja 75 minuutin pituinen jättiläinen. Etukäteen ja ensimmäisillä kuuntelukerroilla juuri tuo koko hieman hirvitti, mutta pikku hiljaa levy alkoi avautumaan kunnolla ja sen sisään uppoutui täysin. Valtavan ulkomuodon alta hiljalleen paljastuukin yllättävän simppeli, mutta erittäin hyvä kokonaisuus. Nyt kun levyä on jo kuunnellut monet kerrat läpi tajuaa, että eihän tämä levy olisi yhtään mitään lyhyempänä. Levy vain menettäisi kaiken mahtipontisuutensa, mikä on koko levyn selkäranka ja lumoava tekijä. Levy ei ole vain kasa loistavia biisejä vaan loistavista biiseistä yhteen punottu loistava ja mahtipontinen kokonaisuus.

Pienen sulattelun jälkeen levy alkaa todella toimia ja siitä paljastuu lukuisten loistavien biisien taustalta myös loistava kokonaisuus. Uljas ja mahtipontinen levy, joka on ehdottomasti yksi vuoden parhaita. Ja tuossa pituudessa on se erittäin hyvä puoli, ettei tähän ainakaan ihan heti ehdi kyllästyäkään. Hurry Up We're Dreaming on lumonnut minut täysin ja rakastan sitä juuri tälläisenä enkä kaipaa mitään muutoksia. Kerta kerralta biisit ja levy aina vain paranee. Voiko joku oikeasti vihata tätä?

Näin hyvä levy se on: ★★★★★
Rakkaudella, Markku

Spotify, Facebook, Kotisivut, Twitter

Perjantain Saundit

2011-10-21T14:53:00.001+03:00

Tänään jätän jaaritteluni tähän ja upottelen pari biisiä.

Release (Demo Version) by Fotoshop

Big Tree - Seattle Bound by Paper Garden Records

Big Tree - This Fall by Paper Garden Records

Void by sink \ sink

Grimes - Oblivion by Hypetrak

Rakkaudella, Markku

Hey Heather - We Are Not Safe Here [Albumi]

2011-10-20T17:13:00.000+03:00

Mike Sirén ©

Hey Heather on helsinkiläinen melodista ja popmaista punkrockia soittava yhtye, joka julkaisi debyyttinsä We Are Not Safe Here:n viime maaliskuussa. Koska tänne landelle ei sana kovin nopeasti kiiri, niin tutustuin bändiin vasta viime viikolla. Saattaa kuitenkin olla, että levyn sinkun Regrets?:n olisin kuullut aiemminkin YleX:ltä soituaan siellä suhteellisen tiivistii tehobiisinä. Kyseinen avausraita nimittäin kuulosti uskomattoman tutuluta vaikka biisin sekä bändin nimi ei suoraan sanottuna herättänyt mitään muistikuvia. Ja tämähän on siis erittäin positiivinen piirre, sillä se kertoo siitä, että biisi on tehnyt vaikutuksen aikoinaan, kun heti ensisekunnilta ajattelee että: "Hei, täähän on tuttu biisi!".
Regrets?
Avausraita Regrets? potkaisee levyn käytiin energisyydellän. Biisi on energinen paketti, johon ollaan ujutettu mukaan paljon melodisuutta ja erittäin tarttuva kertosäe. Tarkemmin ajatellen eihän se ole mikään yllätys, että tämä on soinut viikon tehobiisinä YleX:llä. Energisyyttä ja meininkiä biisistä ei puutu. Mielestäni tämä biisi aika onnistuneesti kuvaa koko Hey Heatherin olemusta ja We Are Not Safe Here albumia. Energinen, melodisesti taitava ja tarttuva.

En kuitenkaan tarkoita, että levy olisi kaavamaista avausraidan toistamista. Itseasiassa levy on yllättävän monipuolinen, mikä on erittäin positiviista. Usein punkrock-bändeillä on se ongelma, että koko levy on biisi toisensa perään ylienergistä ja nopeatempoista vääntöä jatkuvalla syötöllä. Se kun vielä tungetaan täyteen melodisia riffejä, on kokonaisuus aika ylikyllästetty ja kokonaisuus kärsii pahasti. Hey Heather on kuitenkin onnistunut pysymään poissa tältä tieltä vaan musiikki pysyy hyvän maun rajoissa ja levyltä löytyykin paljon rauhallisimpia sekä melodisesti komeampia biisejä, kuten She, Killer! [Spotify] ja Drop Dead Time. Joista erityisesti ensin mainittu on noussut yhdeksi suosikeistani koko levyltä.

Kokonaisuudessaan Hey Heatherin debyytti on oikein onnistunut ja toimiva levy. Itseasiassa meininki on sen verran hommansa osaava, että välillä ihan unohtaa, että kyseessä edes on debyyttialbumi. Levyltä löytyy omat selvät kohokohtansa, mutta osa biiseistä jää kuitenkin myös pahasti varjoon. Vaikka kuuntelukertoja on alla jo useampia levystä jää aina mieleen vain juuri ne parhaat biisit ja osa biiseistä pysyy visusti hämärän peitossa eikä jätän oikein mitään muistikuvia. Mutta kuten sanottu levy on kokonaisuutena oikein hyvä ja tulevaisuuden kannalta lupaava. Ehdottomasti haluan kuulla tästä bändistä vielä jatkossakin. Levy on kuunneltavissa kokonaan Spotifyssa ja siihen on nyt myös lyötynä "Markku Suosittelee"-leima

Hey Heather - Another Absolution:

Rakkaudella, Markku

Lou Reed & Metallica - Lulu Album Preview

2011-10-19T11:21:00.000+03:00

Heipparallaa! Tämä on nyt erittäin pikainen kirjoitus, sillä haluan vain mainostaa sekä tiedoittaa, että Lou Reedin ja Metallican yhteislevy Lulu on preview kuuntelussa Soundcloudista. Suomeksi tämä siis tarkoittaa sitä, että kaikista biiseistä on kuultavissa 30 sekunnin pätkä. Paitsi The Viewistä, jonka voit kuunnella kokonaan.

Mutta koko levy jatkaa The Viewin viitoittamaa tietä, sillä 30 sekunnin pätkien perusteella pysytään. Raskasta ja hieman hankalaa kuunneltavaa, mutta silti oudon kiehtovaa. Musiikillisesti Lulusta ei ole tulossa varmaankaan mitään kovinkaan hienoa, mutta kiehtovaa tavaraa on ihan varmasti tulossa. Itse siis oikeastaan odotan tätä julkaisua. Niin erikoiselta se vaikuttaa.

Lulu (30-second Samples) by Lou Reed & Metallica

The Blanko - Flying Colours [Albumi]

2011-10-16T11:01:00.001+03:00

Ai hitto, minä olen nyt löytänyt The Blankon! Nimi on aina silloin tällöin jostain tullut eteen, mutta vasta tänään sen jälleen kerran tullessa esille laitoin kuuntelun ja voi luoja mitä olenkaan missannut! Pohjustusta sen verran, että The Blanko on siis suomalainen kitarapainotteista proggressiivista rockia soittava rock trio, joka julkaisi debyyttinsä Flying Coloursin viime keväänä. Nopeasti selailin muutamat arvostelut debyytistä ja erittäin lämpimän vastaanoton se keväällä saikin. Lisäksi valitsihan YleX The Blankon yhdeksi bändiksi tulevaisuuden tusinasta. Ei näytä yhtään hullummalta tulevaisuutta ajatellen!

The Blankon esikoinen on erittäin intensiivinen, tiivis ja suhteellisen raskas kahdeksan biisin paketti, josta on karsittu kaikki ylimääräinen pois. Saundi on isoa ja hyvin mahtipontista, josta paikka paikoin tulee itselleni mieleen Lapko ja erityisesti Muse. Laulaja-kitaristi Hauta-aho ollaan monissa kirjoituksissa nostettu erikseen esille ja ihan syystäkin, sillä kyseinen herra seisoo hyvin tiivisti valokeilassa. Ei pelkästään erinomaisilla ja värikkäillä vokaalisuorituksillaan, vaan myös erittäin hyvänä kitaristina. Mietityttää vain, että nojautuuko The Blanko liian tukevasti Hauta-ahoon. Paikoitellen olisin kaivannut hivenen paremmin bassoa ja rumpuja esille, mutta se on lähes sivuseikka, kun musiikki pysyi rikkaana ja monipuolisena näinkin.

The Blanko on onnistunut tekemään esikoisestaan huikean kokonaisuuden, joka nousee yhdeksi vuoden parhaista levyistä. Debyytti on raskas ja intensiivinen, mutta samalla yllättävän raikas. Kolahti ja kovaa!

Sitten vielä ois tarjolla promot levyltä, joista oma suosikkini on Feel. Lisäksi haluan erikeen mainita Save Me biisin, joka oli mielestäni yksi ehdottomia kohokohtia levyllä. Ehdottomasti tsekkauksen arvoinen levy ja bändi!
Do You Remember? by theBlanko
Feel by theBlanko
You and I by theBlanko

Wiidakko - Odessa

2011-10-14T15:21:00.000+03:00

Nyt on kyllä ihan mahtavat fiilikset! Loma alkoi, koulusta pääsin etuajassa ja Wiidakko julkaisi Odessa sinkkunsa 30.11 julkaistavalta albumiltaan. Ja pakko sanoa heti alkuun että tämä toimii! Odessa on erittäin vahva ralli, joka lupailee Seis, Seis, Seis biisin kanssa aika paljon tulevasta albumista. Mutta eipä tässä oikein ole mitään sanottavaa tämän enempää. Tarttuva ja erittäin hyvä raita Wiidakolta. Biisi yksinkertaisesti toimii! Levyä odotellessa.

Mikäs sen parempi tapa aloittaa loma kuin kuunnella Odessaa ja fiilistellä sen parissa. Ehdottomasti tykkään!
Wiidakko - Odessa by freshtunesfinland

E: Ja hyvää lomaa kaikille, joilla se alkoi juuri!

Viikon Kotimaiset - Kalle Kaasinen ja Vihreä Maa [+Ylläripylläri!]

2011-10-13T22:00:00.001+03:00

Olette varmaankin jo huomanneet, että kirjoitustahtini on laskenut aika paljon viime aikoina. Pahoittelut tästä. Ei vain ole löytynyt kunnolla intoa kirjoitella, vaikka kirjoittamisen aiheita olisi toki ollutkin. Ei kuitenkaan siitä sen enempää.

Tänään olisi siis tarjolla kaksi uutta tuttavuutta ja yksi vanha veijari uudella musiikkivideollaan. Ups, taisin paljastaa sen ylläripyllärin niille, jotka ovat viikolla olleet valveutuneita.

Ensimmäisenä olisi Kalle Kaasinen, joka julkaisi Ilme EPnsä reilu viikko sitten. Ilme EPn avausraita In Full Swing on raikkaan piristävä, joka vakuutti hyvin nopesti. Biisi lähtee alkuun ehkä hieman laiskan oloisesti, mutta pidemmälle mennessä se muttuu hiljalleen pirteäksi ja tarttuvaksi ralliksi. Biisissä tiivistyy omanlaisensa aurinkoinen ja hyvä fiilis, joka välittyy kuulijaan. Huomaamattaan alkaa hyräilemään biisin tahdissa ja on jo täysin sen vietävissä. Erittäin piristävä kipale, jota suosittelen kuuntelemaan. Lisäksi koko Kallen Ilme EP löytyy Soundcloudista ja suosittelen lämpimästi tutustumista siihenkin!

In Full Swing by Kalle Kaasinen

Vihreä Maa julkaisi syys-elokuun vaihteessa ensimmäisen sinkkunsa tulevalta albumiltaan. Sinkku kulkee nimellä Vastasyntynyt ja se sisältää nimikkokappaleensa lisäksi myös Siksi biisin. Vastasyntynyt on kiireetön ja pohdiskeleva, mutta silti omalla tasollaan energinen biisi kiitos voimakkaiden kitarariffiensä. Kiirettömän ja raukean oloinen kitaramusiikki saa jatkoa rauhallisen svengaavalla Siksi biisillä, jossa on havaittavissa lievää synkkyyttä iloiseen ilmeeseen puettuna. Kun Vastasyntynyt oli pohdiskeleva biisi, niin tämä kakkosraita on taas kuuntelijan pohdiskelemaan saava biisi. Biisissä on mystistä syvällisyyttä, joka herättää itsessäni paljonkin ajatuksia ja pohdintaa.
Vastasyntynyt -promosingle by vihreamaa

Viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä on ylläripyllärini, jonka taisin jo onnistua aiemmin spoilaamaan. Eli siis French Films julkaisi viikolla musiikkivideon You Don't Know biisistä. Mahtava musiikkivideo onkin erittäin hyvää jatkoa mahtavalle albumille. Eipä tässä keksi oikein mitä sitä sanoisi. Video on hämmentävä, siinä on huumoria ja se on yksinkertaistettuna loistava! On myös erittäin koukuttava, sillä monesti olen saanut itseni kiinni katselemasta tätä videota.

Insomnium - One For Sorrow [FULL ALBUM STREAM]

2011-10-11T19:09:00.001+03:00

OIJOIJOI! Pitkä odotus on vihdoin palkittu! Insomiumin uusi albumi on kuunneltavissa kauniissa kokonaisuudessaan Infernossa! Levy julkaistaan huomenna eli 12.10. Levy hipoo niin läheltä täydellisyyttä, ettei sitä melkein voisi todeksi uskoa. Loistavaa, tunteikasta ja täydellistä suomimelankoliaa. Tästä ei paljoa levy eikä musiikki parane! Song of the Blackest Bird, huhhuh miten kova 7 ja puolen minuutin mestariteos! Tämä on taas näitä hetkiä, kun tekisi mieli itkeä, huutaa ja nauraa yhtä aikaa silkasta musiikin tuomasta onnesta.

Synkkyyttä, melankoliaa, tuskaa, raivoa, itkua ja menetystä. Musiikkia, joka iskee suoraan sydämeen. Sitä on Insomnium. En edes keksi, miten pukisin ajatukseni sanoiksi. Tämä levy on sanoin kuvaamattoman hyvä. Haluukkaat saavat lynkata minut, mutta tämä on parhaita levyjä mitä tiedän! Älä missään nimessä missaa tätä!

http://www.inferno.fi/inferno-tarjoaa-kuuntele-uusi-insomnium-levy-6156/

Black Twig - Lake Song

2011-10-10T21:42:00.003+03:00

Koulun jälkeen en ole koneella ehtinyt edes käymään, mutta nyt tämä sateinen ja harmaa syyspäivä sai illalla erittäin positiivisen käänteen. Nimittäin helsinkiläinen Black Twig on julkaissut ensimmäisen sinkkunsa tulevalta Paper Trees debyyttialbumiltaan, johon pääsemme käsiksi ensi vuoden puolella tammikuussa. Ja onhan tämä ihan törkeän hyvä biisi! Sen huomasi jo heti ensikuuntelulla, jolloin biisi saman tien osu ja uppos, mutta silti joka kuuntelukerralla biisi vain paranee entisestään. Popmainen tarttuvuus, mahtavat kitarasoundit ja veikeät huhuilut tekevät biisistä loistavan kokonaisuuden, josta ei vain voi olla pitämättä. Eikä biisin edes kyllästy, vaan se vie täysin mukanaan jokaisella kuuntelukerralla vaikka niitä alkaa olla jo useampikin takana.

Huhheijakkaa! Eihän sinne tammikuuhun asti jaksa odotella, jos näin hyvää tavaraa on levyllisen verran tulossa. Onhan olemassa kuitenkin vanha viisas sanonta, että "hyvää kannattaa odottaa". Ja hyvää minä todellakin odotan, sillä tämä sinkku nostaa odotukset korkealle eikä Solitin aiemmat julkaisut todellakaan laske sitä. Onhan Nick Trianin luotsaamalta Solitilta tullut tämän vuoden aikana jo erittäin vakuuttavia julkaisuja.

Tätä biisiä et halua missään nimessä missata, joten marsmars kuuntelemaan!

Black Twig : Lake Song by Soliti

Suomen Karvapääkuninkaat 1968

2011-10-09T14:15:00.001+03:00

Suomen Karvapääkuninkaat 1968... Ainakin bändillä on nimi, joka herättää paljon mielenkiintoa, mutta myös valitettavasti lievää epäluuloakin. Itse ainakin suhtauduin etukäteen bändiin vähän epäluuloisesti pelkästään nimen perusteella, mikä on sinällään surullista, että jo nimi aiheuttaa tälläistä. KUITENKIN onneksi tälläiset epäluulot ja ennakkoasenteet ollaan tehty selätettäviksi, sillä sen bändi todellakin demollaan teki. Juuri nimen takia odotin jotain eriskummallista ja vaikeaa musiikkia, mutta todellisuus on ihan toinen. Bändin musiikki on grungemaista arkaaista rockia (tulipas siitä kuvaushirviö), jossa panostetaan teksteihin ja tarttuvaan soitantaan.

Sanojensa mukaan bändillä on vaatimattomana tavoitteena tehdä suomenkielisestä rockista jälleen mielenkiintoista. Tunnetusti pienistä asioista on hyvä lähteä liikkeelle. Kuitenkin bändin juuri julkaistu demo on oikein hyvä alku tälle tavoitteelle. Musiikki on tarttuvaa, mielenkiintoista ja iloista soitantaa, josta huokuu läpi hyvä ja positiivinen fiilis. Demo toimii oikein hyvin ja sitä jaksaa kuunnella useammankin kerran. Biisit ovat helposti kuunneltavia ja tarttuvia, mutta eivät kuitenkaan kulu kuuntelukerroista huolimatta.

Todella piristävä tuore bändi, joka selätti epäluuloisuuteni sataprosenttisesti! Löytyyhän tästä tarinasta vielä sekin opetus, ettei kannata tuomita mitään pelkästään nimen perusteella. Varsinkaan musiikkia. Loppuun vielä kolme suosikkiani demolta. Erityisesti Selkä Kohti Maailmaa ja Rauha kolahtivat minuun! Demo on kokonaisuudessaa soundcloudissa bändin sivulla. Suosittelen.

Rauha (demo) by KARVAPÄÄKUNINKAAT 1968
Selkä kohti maailmaa (demo) by KARVAPÄÄKUNINKAAT 1968
Jäätynyt (demo) by KARVAPÄÄKUNINKAAT 1968

Future Islands - Balance / Before the Bridge

2011-10-07T17:26:00.001+03:00

Future Islands on amerikkalainen new wave tyylinen bändi, jonka 3. studioalbumi On The Water julkaistaan 11. lokakuuta (siis tiistaina). Future Islands on itselleni ihan uusi tuttavuus, jonka itseasiassa bongasin Pitchforkista, kun Balance oltiin nostettu Best New Tracksiksi. Kuuntelin sen ja tykästyin heti. Biisi on kevyt ja hyvää mieltä huokuva raita, joka rentouttaa huuhtoen näin perjantaina koko viikon murheet ja huolet mukanaan. Ja johtuukohan juuri tuosta keveämielisyydestään, mutta biisillä on myös yllättävän tanssittavan oloinen.

Pidän kovasti laulajan Samuel T. Herringin äänestä. Jotkut ovat jo blogin myötä saattanee huomata, mutta minuun tehoaa lähes tulkoon aina haikea ja kaihoisa lauluääni. Ja juuri sellainen Herring on. Laulu tuo biiseihin oman mielenkiintoisen sävähdyksensä, sillä musiikki on tavallaan piristävää ja iloista, mutta kaihoisa laulu tuo siihin oman mielenkiinoisen vivahteensa. En sanoisi kuitenkaan alakuloiseksi, mutta joksinkin pirteän ja haikean välimaastosta. Melodramaattinen voisi olla sopiva sana tässä kohtaan kuvaamaan biisiä. Biisin melodramaattisuus oikein huipentuu vielä lopussa, kun Herring kaihoisasti toistelee "Do You Believe In Love? Do You Believe In Love?"

Tykästyin ja tulen taatusti tsekkaamaan 11. julkaistavan On The Water albumin!

Future Islands - Balance by thrilljockey
Future Islands - Before the Bridge by thrilljockey

James Blake - Enough Thunder EP STREAM

2011-10-06T18:23:00.001+03:00

Terveppä terve! Blogissa on ollut viime aikoina vähän hiljaista, sillä ei ole vain oikein ollut intoa ja puhtia kirjoittamiseen. Eikä oikein ole ollut aiheita eikä kiinnostusta kirjoitteluun, pahoittelut siitä. Ja eihän edes väkisin kirjoitetuissa teksteissä ole mitään intoa. Kuitenkin nyt oli pakko tulla rustaamaan lyhyt kirjoitus, sillä James Blaken 10. päivä julkaistava Enough Thunder EP on nyt ennakkokuunneltavissa Jamesin kotisivuilla!

Vasta on kuuntelussa, joten en sen enempää sisältöä vielä kommentoi. Kuitenkin tätä olen todella kovin odottanut, sillä James Blakesta on tullut ehdoton supersuosikkini. EPltä löytyy muun muassa tajuttoman kova Jamesin ja Bon Iverin yhteisbiisi Fall Creek Boys Choir.

Tämän enempää en kuitenkaan ajatellut kirjoitella, vaan nyt ajattelin tutustua oikein ajatuksella tähän levyyn ja kirjoittaa parin päivän päästä vaikka omat fiilikseni levystä. Nyt kuitenkin levyn kimppuun itse kukin!

Katujen Äänet - s/t EP

2011-10-03T19:45:00.002+03:00

Katujen Äänet on viime vuoden puolella perustettu vantaalainen suomirock, punk ja new wave tyylinen bändi, joka musiikillaan kuljettaa kuuntelijan 30 vuoden taakse suomalaisen new wave musiikin kultaisiin vuosiin. Bändin debyytti EP julkaistiin tarkalleen 29.8 ja se myytiin loppuun parissa viikossa, mutta (valitettavasti) ei kuulemma ole lisäpainoksia tulossa, sillä bändi keskittyy jo toisen EPnsä työstämiseen. Lisäksi bändi herätti itsessäni erittäin suurta mielenkiintoa sillä, ettei heidän musiikkian ole kuunneltavissa missään internetissä. Ei kovin yleistä enää nykyään, kun normaalisti jokainen bändi ja heidän tuotantoaan löytyy jokaisesta mahdollisesta sosiaalisesta mediasta.

Usein kuulee sanottavan miten ennen kaikki oli paremmin. Katujen Äänet ovat ottaneet nämä puheet selvästikin tosissaan ja vetäytynyt musiikillaan 30 vuotta menneisyyteen takaisin new waven kultavuosiin. Itseasiassa bändihän suoriutuu siitä oikein hyvin. Musiikista löytyy vivahteita noiden kultavuosien bändeistä yhteen jos toiseenkin. Ei voi sanoa, että Katujen Äänet kulkisivat sieltä missä aita on matalin, sillä poikien valitsema tie ei varmastikaan ole se helpoin. Jos eläisimme 70-80-lukujen vaihdetta Katujen Äänet varmasti saisivat musiikillaan vedettyä puoleensa suurempaakin suosiota, mutta voiko se sama musiikki toimia näin 30 vuotta myöhemminkin. Suuren kansan suosioon ja tietoisuuteen bändillä on kivinen tie, mutta pienempien piirien suosikkiorkesteriksi Katujen Äänet voi hyvinkin nousta. Bändin ympärillä häilyvä vanhanaikeinen imago herättää kiinnostusta kuuntelijassa jos toisessakin ja kerää kiinnostuneita silmäpareja bändin keikoille.

Itselläni kiinnostus bändiä kohtaan kasvaa kovemmaksi mitä enemmän bändiä kuuntelen. Suurin kiinnostus kohdistuu siihen, että millaista musiikkia jatkossa on tulossa. Elääkö bändi jatkossakin edelleen menneissä kultavuosissa vai lähteekö bändi kehittymään johonkin toiseen suuntaan. Mielenkiintoiset asetelmat pakko sanoa.

Debyytti EP on joka tapauksessa onnistunut teos, johon bändi voi olla ja varmasti onkin tyytyväinen. Kummempaa moitteen aihetta on levystä löydä. Paikka paikoin mentiin ehkä liian teinimäiseen hälläväliä punkkiin, mutta se oli sen verran vähäistä, että jää kevyesti kokonaisuuden varjoon. Levy on EPksi yllättävän monipuolinen, mutta pysyy kuitenkin yhtenäisenä pakettina. Levy pitää mielenkiinnon jokaisella kuuntelukerralla tiivisti yllä ja levyä kelpaakin kuunella useammankin kerran.

Jatkoa odotellessa!

Ja koska valitettavasti maistiaisia ei tällä kertaa ole teille jaettavissa, niin mainostan bändin seuraavan keikan olevan: 4.11 Pyhät Tepot, Scene D' Chryme & Katujen Äänet at Bar Bäkkäri

EDIT: No nyt on niitä maistaisiakin kahden kappaleen verran Spotifyssa! Katujen Äänet - Kaduilta Kuuluu Ääniä [SPOTIFY]

Uusi Tuttavuus: Halfpastsex

2011-10-02T19:56:00.000+03:00

Halfpastsex on saksalainen bändi, johon törmäsin vajaa viikko sitten Soundcloudissa. Bändi onnistui tekemään minuun jo pienen vaikutuksen. Erityisesti End Up Like This biisiin ihastuin, joka on ehdottomasti paras bändin kolmesta Soundcloudista löydettävistä biiseistä. Jollain asteella tulee mieleen The Fratellis, mutta ei kopioimisen oloisesti. Kolmesta biisistä löytyy poppia, indie rockia, alternative rockia ja vähän jazziakin. Ei hullummin kolmeen biisiin kiteytettynä. Biisit ovat kuitenkin ihan erilaisia ja olisi vaikea kuvitella kaikkien kolmen löytyvän samalta levyltä. Saatikaan sitten EP:ltä. Kuitenkaan mitään näistä ei ole tietääkseni ilmestynyt.

Hyvältä tämä kuitenkin kuulostaa ja positiivinen tuttavuus tämäkin. Mielelläni kuuntelisin tätä enemmänkin, mutta sitä lisämatskua tarvitseekin odotella tovin.

End up like this by Halfpastsex
Mood by Halfpastsex
Blue in Green by Halfpastsex

Huomenna sitten olisi luvassa toinenkin uusi tuttavuus, kun saan kyseisen arvostelun kirjoitettua loppuun. Tarkoitus oli tehdä se tänään, mutten saanutkaan sitä aikaiseksi. "Miksi tänään, kun sen voi tehdä huomennakin"

French Films - Imaginary Future [Arvio]

2011-09-29T18:07:00.002+03:00

Viikko ja päivä sitten tärisevin käsin revin muovit pois French Filmsin debyyttialbumi Imaginary Futuren päältä ja asetin levyn soittimeeni. Etukäteen tästä huhuiltiin yhtä vuoden kovimmista suomalaisista levyistä ja odotukset olivat itse kullakin varmasti todella korkealla. Voisiko muka suomalainen bändi tehdä niin hyvää surffi rockia? No mitä ilmeisimmin, kyllä voi! Blogi toisensa perään hehkutti tulevan levyn olevan jotain suurta. Olihan French Films iskenyt pöytään kovia biisejä toisensa jälkeen. Unohtamatta onnistunutta EPtä. Mahtavat lähtökohdat levylle ja kuten jo mainitsinkin odotukset olivat kaikilla varmasti korkealla.

Kolme todella kovaa sinkkua. Lopun levystä pitäisi olla ihan fiasko, jos tämä levy pettäisi. Onneksi kuitenkin asia ei ole. Eikä edes sinne päinkään. Levy on nimittäin loistava kokonaisuus, joka onnistuu lumoamaan jo heti ensikuuntelullaan. Tarttuvat kitaramelodiat ja se fiilis, joka biiseistä huokuu tekevät levystä, tekee levystä täysin mukanaan vievän ja ennen kuin ehdit edes tajuta levy loppuikin jo. Joku voisi sanoa, että "kaikki hyvä loppuu aikanaan", mutta oikeasti siinä vaiheessa kuuluu painaa replay-nappia ja naatiskella vielä toinenkin kierros mahtavaa levyä. Tai kolmas. Tai neljäs. Tai miten monta ikinä haluakaan. Musiikki vie mukanaan ja ennen pitkää alkaa itse kunkin pää keinahdella musiikin tahdissa ja jalka takoa maata.

French Films on onnistunut tekemään ihan loistavan debyytin. Menee kirkaasti vuoden kotimaisten kärkijoukkoon, kuten ennakkoonkin ennakointiin. Tarttuvat melodiat, mahtava fiilis ja lyriikat pitävät huolen siitä, ettet selviä levystä vain yhdellä kuuntelulla. Huikea levy, huikeaa musiikkia. Kyllä tätä kelpaa kuunnella kerran jos toisenkin. Mahtava aurinkoinen ja kesäinen piristys tähän ankeaan syksyyn.

Loistava debyytti, kiitän!
Rakkaudella, Markku

Ja alla maistelut levyltä. Lisää löytyy soundcloudista.
Imaginary Future (2011) by French Films

Lou Reed & Metallica - The View

2011-09-26T21:47:00.002+03:00

Lou Reedin ja Metallican yhteisprojekti on alkanut tuottaa hedelmää ja tässä olisi maisteltavana ensimmäinen pala siitä. Olihan tästä jo se 40 sekuntin preview aiemmin, mutta nyt on ihan koko biisi! Kuten jo silloin monet totesivat, että musiikista ei ole tulossa helppoa eikä se sitä todellakaan ole. Kummankaan fani en erityisesti ole, mutta kummankaan tuotannolta en ole voinut välttyä. Varsinkaan Metallican, jota kuulee joka paikassa ja jota olen kuitenkin itsekin suht paljon kuunnellut. Metallicaan verrattaessa tämä on jotain ihan erilaista ja uutta. Faneille tämä voi olla turhankin iso pala purtavaksi, mutta itse oudolla ja kiehtovalla tavalla tykästyin tähän biisiin. Olen huomannut itsessäni sellaisen ominaisuuden, että mitä oudompi ja friikimpi biisi, sitä varmemmin jollain tavalla ihastun siihen. Erityisesti arvostan tätä "Teemme mitä haluamme. Ei kiinnosta. Haistakaa paska" - asennetta.

Varovasti ihastuin. Tahdon kuulla tätä lisää!

The View by Lou Reed & Metallica

I Feel Like David Bowie

2011-09-26T17:34:00.002+03:00

Tänään ei ollenkaan tekstiä. Vain ja ainoastaan David Bowieta, koska nyt on David Bowie - fiilis.

Space Oddity:

Rebel Rebel:

Let's Dance:

Starman:

Madcraft - Lovelock'd EP [+ Jenni Vartiainen Cover!]

2011-09-25T20:53:00.000+03:00

Hellurei, tänään haluaisin esitellä teille uuden tuttavuuteni Madcraftin. Nuori helsinkiläinen erittäin energistä ja melodista punkpoppia soittava yhtye julkaisi kesän aikana toisen EPnsä nimeltä Lovelock'd. Hyvin amerikkalaistyylinen punkpop tarttuu erittäin hyvin ja energisyydellään tempaa kuuntelijan mukaansa. Popmaisen tarttuvaa, mutta punkmaisen energistä ja samalla kuitenkin melodista. Toimii! Jokin bändi minulle tulee lievästi musiikista mieleen, mutta en sitten millään saa mieleen, että mikä ihme se on. Ehkä se toinen bändi onkin kokonaan mielikuvitukseni tuotetta, sillä bändin musiikille on jo muodostunut oma erottuva saundinsa.

EPn avausraita on Let Me Breathe, joka antaa koko levylle energisen alkufiiliksen. Kaiken lisäksi se on erittäin tarttuva, sillä olen jo useaan otteeseen huomannut sen soivan päässäni. Biisi on sellainen, joka vie mennessään heti ensikerrasta lähtien. On se sen verran intenssiivinen ja energinen ralli! Ehdoton EPn kohokohta ja oma suosikkini bändn tuotannosta. EP jatkuu samanlaisella energisellä punkmeiningillään vielä Oh No! biisin verran, mutta 2 People 2 Places biisissä meno jo "rauhoittuu" ja enemmän ollaan keskitytty melodiseen puoleen kuin fiilikseen. Erilaisuutensa kuin myös musiikkitaituroinnin esilletuomisen ansiosta biisi on toinen levyn ehdoton kohokohta, jonka ainakin suosittelen tsekkaamaan jollei muuta. Siis Let Me Breathen ohella.

Madcraft on bändinä erittäin positiivinen tuttavuus, josta selvästi huokuu esiin potentiaalisuus. Uskon ja erityisesti toivon bändin ponnistavan vielä pitkälle. Enkä näkisi sille edes mitään estettä. Musiikin ja muutaman youtube-pätkän perusteella bändi vaikuttaa myös oikein hyvältä livebändiltä. Yksi liveveto on esimerkisi tuo coveri Jenni Vartiaisen biisistä Nettiin, joka on suoraan sanottuna eeppinen, mutta myös erittäin hyvä ja piristävä!

EP on energinen ja onnistunut kokonaisuus, jota kelpaa kuunnella kerta toisensa jälkeen kyllästymättä. Markku ehdottomasti tykkää Madcraftista ja suosittelee muitakin tsekkaamaan. Innolla jään odottamaan, mitä tästä bändistä vielä muodostuu ja milloin heistä seuraavan kerran pääsen kuulemaan.

Lovelock'd by MadCraft

The New Tigers - s/t

2011-09-23T20:57:00.000+03:00

Tulin keskiviikkona levyn käsiini saatuani luvanneeksi rustaavani lähipäivinä fiilikseni The New Tigersin debyytistä niin tässä sitä nyt ollaan. Heti alkuun pitää sanoa, että levy on erittäin hyvä. Asetin levylle Velvet Jamin ja Pocketful Of Sandin perusteella todella kovat odotukset ja Tikrut lunastivat kaikki odotukseni kirkaasti sekä kolminkertaisesti. Taisinhan minä hehkuttaa Pocketful Of Sandia kesän parhaaksi suomalaisjulkaisuksi enkä sanojani aio syödä. The New Tigers on samanaikaisesti ihanan piristävä, mutta myös ihanan kiireetön ja levollinen. Määrätietoisesti, mutta kevyesti levy lipuu eteenpäin kitaramelodioidensa sattelemana Appun ja Valtterin luodessa laulullaan biiseihin uskomatonta tunnelmaa. Biiseistä välittyy ihan uskomaton fiilis. The New Tigersin musiikki tuntuu selkäytimessä asti - siis ihan oikeasti. Harvoin musiikki uppoaa näin syvälle.
World's Greatest Actor by thenewtigers

Levy lähtee käyntiin piristävällä ja energisellä World's Greatest Actor biisillä, joka on yksi levyn ehdottomia kohokohtia. Saundiltaan se poikkeaa paljon sinkuista pirteydellään, joten odotuksen monipuolisesta levystä heräsivät. Lopetus Clocks Of Destruction on myös toinen edukseen hyvin erottuva pirteä ja energinen biisi. Avauksena biisi on ihan loistava, sillä levyn ensikuuntelulla biisi lumosi minut lähes täysin. Vaikka Soundcloudista olin kappaleen aiemmin kuullut iski se nyt ihan eri tavalla. Sen jälkeen, kun iskettiin Velvet Jam, joka on myös levyn kohokohtia, olin jo melkein tajuton. Velvet Jamiakin minä aiemmassa postauksessa olin jo "ihan pikkasen" ehtinyt hehkuttaa.
The New Tigers : Velvet Jam by Soliti

Kaksi kovaa iskettiin heti alkuun. Seuraisko tästä alamäki vai voisiko levy pitää tasonsa edelleen korkealla? Vastaus on kyllä. Ala- ja ylämäki meno tosin jatkuu, muttei laadun vaan fiiliksen mukaan. Välillä käydään murheellisemmissa saundeissa, kuten Girls Are Out To Get Me biisissä ja välillä taas kiivetään ylämäkeä piristävämmän saundin merkeissä.

Mielenkiinto ei lopahda missään vaihessa. En edes tiedä monettako kertaa jo levyä kuuntelen läpi tätä kirjoittaessani, mutta silti se pysyy joka kerta yhtä mielenkiintoisena ja kahlitsevana. Fiilis vie täysin mukanaan. Kertakaan ei ole tullut sitä oloa, että "njääh, vaihdan biisin". Ja vaikka nyt levyltä läpitunkevaa fiilistä hehkutankin ei sovi unohtaa bändin soittopuolta, sillä vaikka kyseessä on uusi bändi eivät soittajat ole mitään untuvikkoja. Päinvastoin, sillä esimerkiki kitaramelodiat ovat erittäin hienoja ja taitavia. Muita soittajia mitenkään väheksymättä.

Vielä yksi biisi, jonka tahdon erikseen nostaa levyltä on tuo melkeinpä jo iki-ihana Pocketful Of Sand. Biisi vain kasvaa ja paranee kerta kerralta, vaikka sen ei edes uskoisi olevan enää mahdollista. Ei siitä mihinkään pääse, sillä tämä biisi hipoo melkein täydellisyyttä!
The New Tigers : Pocketful Of Sand by Soliti

Olen usein käyttänyt "rakastaa"-verbiä kirjoittaessani, mutta nyt en keksi mitään muuta sanaa, joka sopisi tähän paremmin. Sillä rakastan tätä levyä, rakastan The New Tigersia ja rakastan tätä musiikkia. Nyt tulee suuria sanoja, mutta tämä on tämä on parhaimpia levyjä, mitä olen aikoihin kuullut. Ehdotonta tämän vuoden kärkeä, ellei jopa itse se terävin kärki. Mahtavaa ja monipuolista musiikkia. Todella tykkään. Ihan kuin se ei olisi jo tullut selväksi...

Slow Show blogin Juhania lainaten: "Ihan saatanan hieno debyytti. Kiitos."

Levyostoksia: The New Tigers ja French Films

2011-09-21T17:43:00.001+03:00

BOOYEAH! Ai että, kun on taas namia! Meikäpoika nimittäin sai vihdoin käsiinsä odottamani levyt French Films - Imaginary Future ja The New Tigers - New Tigers. Katotaas, jos vaikka viikonloppuna innostuisin jonkilaisen oman arvioni näistäkin levyista rustamaan.

Se on muuten omalla tavallaan vähän pelottavaakin, miten hyvä fiilis siitä tulee kun saa hyppysiinsä vielä muoveissa olevan sormia polttelevan albumin. Sitten alat repiä muoveja irti kuin eskarilainen jouluaamuna kiljuen samalla "ÄITI KATO!!"
Se on aina yhtä hieno fiilis, kun kädet täristen olet saanut vihdoin muovin poistettua ja pitelet käsissäsi tuoretta CDtä, jonka kädet täristen asetat soittimaan ja painat ensimmäistä kertaa play-nappia. Musiikki alkaa soimaan ja sinut valtaa lämmin sekä erittäin hyvä mieli. Rentoutuneena lysähdät sohvalle ja leijailet musiikin siivin jonnekin tuntemattomaan.

Elämäkö parasta huumetta? Paskat. Musiikki on!

Face Of God - Fire EP

2011-09-20T14:35:00.001+03:00

Teenpäs nyt kirjoituksen EPstä, josta oli tarkoitus ja olisi pitänyt tehdä jo jonkin aikaa sitten. Nyt siihen on kuitenkin oiva tilaisuus, koska minulla on hieman tylsää ja tällä tavalla voin kivasti pakoilla huomista bilsan koetta. Joka tapauksessa jo aikaisemmin aika paljonkin hypettämäni Face Of Godin Fire EP julkaistaan 21. päivä - eli huomenna. Koska olen syntynyt kultalusikka peräpäässä omistan EPn jo ja ajattelin nyt rustata mielipiteeni siitä. Eli siis tehdä tälläisen levyarvion. Arvosteluista olen päättänyt luopua, koska a) en mielestäni osaa kirjoittaa arvostelua b) kirjoitan vain mielestäni hyvistä bändeistä ja levyistä, joten "arvostelu" käsite vähän menettää merkityksensä, kun jokainen levy on mielestäni hyvä. Ja jos ei tekstitä tajua, että pidän ja rakastan kyseistä viisua tai levyä, niin se on ehkä jo vähän huonompi juttu.

Kuitenkin puhutaanpa sitten vähän tästä EPstä. Aiemmin Face of God oli jo jakanut soundcloudiin EPltä biisit The Miracles ja nimikkoraita Firen, joten käytännössä puolet EPstä oli jo tuttua kamaa. Mutta ihan hyvin biisit kolahtivat EPltäkin kuunneltuna, ellei jopa paremmalta, kun kuuntelukertoja on enemmän alla. Fire ja The Miracles toimivat edelleen ja erittäin hyvin. Fire varsinkin tuntuu tulevan ajan kanssa aina vain paremmaksi. Erittäin kova ja asiallinen raita, joka iskee vasten kasvoja eikä jätä todellakaan kylmäksi. The Miracles jatkaa hyvin samaa linjaa, mutta enemmän melodisena. Kuitenkin olen näistä biiseistä jo vähän kertoillut enemmän edellisessä kirjoituksessa, joten keskityn näihin henkilökohtaisiin uutuuksiin.

Kaksi uutta biisiä ovat siis Turn Back The Time ja Elephant, joista erityisesti jälkimmäinen on kolahtanut erittäin hyvin ja noussut Firen ohalla lempparikseni. Elephant on ehkä EPn melodisin biisi ja ehkä kaikkein helpointen tarttuva ja avautuva. Voisiko se olla Face Of Godin ensimmäinen isompaan radiosoittoon nouseva hitti? En kuitenkaan näistä asioista osaa oikein mitään sanoa, joten parasta olla hiljaa ja jättää ne muiden päätettäviksi. Nimittäin omasta mielestäni se voisi olla melkeinpä mikä vain.

Turn Back The Time ei kuitenkaan ole muiden biisien tavoin yhtä hyvin kolahtanut tai sitten en vain vielä ole päässyt kunnolla siihen sisälle. Huonoksi en kuitenkaan sitä sano, sillä sitä se ei edes ole. Tässäkin biisissä on kuitenkin vahvasti bändille jo oikeastaan ominainen asenne mukana, sillä hyvin helposti ja lähes huomaamatta alkaa jalka takoa lattiaa sekä pää nyökkymään musiikin tahdissa. Ja biisin ehdoton kohokohta ja loistava lopetus koko levylle on tuo reippaan parin minuutin outro tai instrumentaalinen osuus vai miksi tuota nyt oikeasti pitäisi nimittääkkään. En oikeastaan tiedä. Joka tapauksessa biisin lopetus ja samalla koko EPn lopetus on loistava. Se mielestäni aika hyvin kiteyttää kahteen minuuttin koko Face of Godin musiikin. Se on melodista, energistä ja todella kovalla asenteella soitettua monipuolista musiikkia.

Kaiken kaikkiaan EP on erittäin hyvä kokonaisuus, jota kelpaa kuunnella kerta toisensa jälkeen kyllästymättä. Levyn julkkari on siis huomenna ja ainakin Stupido shopista voit lätyn itsellesi hankkia. Face Of God on bändi, jonka todellakin suosittelen tsekkaamaan - oikeasti.

Loppuun vielä maistiaseksi Fire, joka on supersuosikkini. Lisää biisejä löytyy Soundcloudista.

Fire by Face of God

E: Hyvästä on helppo kirjoittaa ja kylläpäs sitä tekstiä nyt tulikin!

Unsephred - Katharsis EP

2011-09-19T20:41:00.001+03:00

Raotanpa hieman metalhead puoltani jälleen täällä blogissani. En sitä usein tee, sillä tarkoitukseni on kirjoittaa indie- ja alternative-musiikille pyhitettyä blogia. Nyt en kuitenkaan voinut enkä oikeastaan edes halunnut hillitä itseäni, sillä törmäsin erääseen todella potentiaaliseen extreme metal bändiin - Unspherediin. Erittäin synkkää, erittäin raskasta ja erittäin hyvää metalmusiikkia. Se mikä minua henkilökohtaisesti viehättää metalmusiikissa on juuri se mahtipontisuus, jota esimerkiksi tuo huikea ja massiivinen avausraita on. Toinen asia, mitä rakastan metallissa on murina. Murina on vain jotain niin hienoa, että sanat eivät oikein riitä edes kuvaamaan. Metal ilman murinaa tuntuu usein jopa hieman laimealta. Mutta jooh, murina on mahtavaa kunhan se on tehty hyvin ja tuntuuhan se Unspherediltä oikein hyvin luonnistuvan.

Avausraita itseasiassa on aika black metalmainen ja ehkä vaikeimmin lähestyttävä, jos ei death/black metalista niinkään välitä. Seuraavat biisit ovat tunnelmaltaan hieman "kevyempiä", mikä ei siis todellakaan ole oikea termi musiikkia kuvaillessa. Sillä keveys on kaukana, mutta ei ihan niinkää syvällä helvetissä enää olla. Lisäksi biiseissä tulee enemmän murinan rinnalle puhtaat laulut ja screamaus, mikä voi kuulostaa joidenkin korviin paremmalta. Omaani oikeastaan ei, sillä itseäni paikka paikka paikoin tuo puhdas lauluosuus ärsytti - screamauksesta puhumattakaan. Joka tapauksessa tuo massivinen avausraita on ehdottomasti EP parasta antia omasta mielestäni.

Jos raskas ja synkkä metalmusiikki uppoaa sinuun suosittelen katsastamaan Unspheredin. Jos taas et niinkään välitä tai et ole kokeillut, niin en välttämättä suosittele. Harppaus blogin normaalista alt. ja indie-tarjonnasta extreme metaliin on turhan suuri. Halusin vain kuitenkin kirjoittaa tästä bändistä, sillä minuun itseeni bändi teki suuren vaikutuksen. Tästä voi vielä kehittyä jotain suurta metalrintamalla.

Ensi kerralla taas jotain vähän kevyempää.

Unsphered - Katharsis EP by Unsphered

Daft Punk - Drive [Full Version]

2011-09-19T17:09:00.004+03:00

Jahas, nyt on sitten tuo paljon haloota ja huomiota herättänyt Drive biisi saatu kokonaisuudessaan kuunneltavaksi. Aiemminhan netissä on liikkunut "vain" parin minuutin maistiaispätkä. Tämä biisi on siis Soma Recordsin arkistojen pohjalta löytynyt julkaisematta jätetty biisi, joka nyt Soma Recordsin 20. vuosipäivän kunniaksi julkaistaan. Tai näin muistan lukeneeni, korjatkaa jos puhun iha lööperiä. Elikkäs joka tapauksessa nyt ei ole mitään jäljiteltyä vaan ihan ehtaa 90-luku saundia.

Muttamutta parin kuuntelukerran perusteella voisi melkeinpä sanoa, että biisiin liittyvä "kohu" on pelkästään nostalgisuuden ansiota. Mikään tykkiraita tämä ei nimittäin ole. Ihan hauska, mutta menee lähes saman tien toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ainoa, mikä jää biisistä jälkikäteen mieleen on noin tuhat kertaa lausuttu "Drive home" Suosittelen kuitenkin kuuntelemaan ihan vain nostalgisuuden vuoksi, jos ei muutoin.

Isoveli - Tanssi tai Kuole

2011-09-18T19:12:00.000+03:00

Ei herranjumala. Tämä Isoveljen (eli Brightboysin) uusi biisi on soinut lähes tauotta päässäni eilisestä asti, kun kuulin sen automatkalla radiosta. Miten joku biisi voi oikeasti tarttua näin kovin päähän? Yleensähän aika negatiivinen asia, kun joku yksittäinen biisi soi taukoamatta päässä, sillä useimmiten ne biisit ovat todella ärsyttäviä. Tanssi tai Kuole on kuitenkin erilainen, sillä vaikka se on nyt 30h soinut päässäni en siltikään ole kyllästynyt tai ärsyyntynyt siihen.

Todella svengaava ja tarttuva biisi, jossa on mukana vielä vähän soulmaisuuttakin. Mielelläni tämän biisin tahdissa tanssin, kuoleman jätän mieluusti sitten toiseen kertaan.

Isoveli: Tanssi tai kuole by Exogenic Music Group

Suomalaisia Helmiä - Kaspar, Kastor ja Murmansk

2011-09-18T13:54:00.000+03:00

...Olipa loistavasti muotoiltu otsikko. Itse ainakin aloin lähes nauramaan, sillä minulle tuli mieleen Kolme Iloista Rosvoa - tarina. Kaspar, Kastor ja Murmansk on vain halpa kopio tuosta lapsuuden lempinäytelmästäni. No jooh, kuitenkin tarkoitukseni oli vain yhdistää tähän yhteen kirjoitukseen lähipäivien suomalaiset "löydöt". Viimeisimmät levyt ovat tulleet kaikilta parisen vuotta sitten, joten ei tämä uusinta uutta ole muille kuin ensikertaa kuulijoille - kuten minulle vähän aikaa sitten.

Kaikki kolme bändiä kuulostavat oikein hyviltä ja jatkoa katsellen lupaalta setiltä. Itse ainakin tykästyin ja lähes rakastuin kaikkiin kolmeen. Nousivat heti kovaan soittoon. Ja mainitaas sekin, että jos kiinnostuit niin kaikkien bändien levyt löytyvät Spotifysta, joten sieltä vaan tsekkailemaan lisämatskua. En kuitenkaan tässä kirjoituksessa kommentoi sen enempää, sillä juuri nyt ei ole mikään kirjoitusfiilis ja huominen pitkän matikan koe painaa hartioita ja olisikin jo korkea aika avata kirja.

Toivottavasti näistä kolmesta kuullaan vielä. Itse ainakin uskon näin tapahtuvan, mutta odotellaas odotellaas.

Atlas Sound - Te Amo

2011-09-17T10:58:00.000+03:00

Vajaa kuukausi sitten Atlas Sound (Deerhunterin laulajan soolo) julkaisi ensimmäisen sinkkunsa tulevalta Parallax levyltä. Ykkössinkku eli Terra Incognita oli koko komeudessaan ihan jumalattoman kova raita. Jos et ole vielä kuunnellut sitä, niin kuuntele se nyt. Se on mahtava. Oikeasti. Te Amossa on kuultavissa vähän Logoksen suuntaista saundia. Ei sillä, että siitä mitään haittaa olisi, sillä onhan Logos todella kova levy. Lisäksi monet tuntuvat yhdistävän biisiä kovin Deerhunterin Helicopteriin. Onhan se kyllä ihan totta, että biisien saundi on aika samansuuntaista.

Kun näiden sinkkujen valossa katsellaan tulevaa Parallax albumia, niin kyllä odotukset on korkealla. No eihän odotuksia voi alaskaan laskea, jos Atlas Sound on julkaissut jo kaksi tajutonta sinkkua. Terra Incognita oli uskomaton mindblow biisi ja Te Amo on sen jälkeen sopiva pirteämpi ja vähän kuin "palauttava" biisi. Hitto, enhän mä osaa kirjoittaa näistä kummastakaan mitään järkevää. Nyt ei vaan suju! Noh, annetaan jälleen biisin hoitaa hommansa.

Ja mainitaas tähän loppuun, että Parallax albumi julkaistaan 8.11

Atlas Sound - Te Amo

Freeman (& Uusi Fantasia) - Tuhatjalkainen

2011-09-16T08:02:00.003+03:00

Vaikka nämä aamut ovatkin aina aika kiireistä ajankohtaa blogin päivittämiseen ja olen tavallaan "luvannut" itselleni, etten näitä tekisi, mutta nyt en pystynyt estämään itseäni. Sain vihdoin kuulla Freemanin ja Uuden Fantasian toisen yhteisbiisin Tuhatjalkaisen. Kuulin tästä juttua viime viikolla, kun Jussi Mäntysaari soitti biisin uuden musiikin aamuvuorossaan. Kuitenkin missasin lähetyksen eikä sitä oltu vielä jaettuu nettiin - ainakaan en löytänyt.

Mentiin nyt vähän hakoteille, mutta siis joka tapauksessa nyt tuo biisi on laitettu videon kera meidän kaikkien rakastamaamme Youtubeen! Uusi ja Freeman on suoraan sanottuna ennalta ehkä eeppisimpiä yhteisprojekteja, mutta se silti todellakin toimii. Liian Myöhään ja Tuhatjalkainen ovat molemmat ihan perhanan kovia biisejä. Pientä Liian Myöhään biisin jäljittelyä saattaisi olla kuultavissa Tuhatjalkaisessa. Ei se kuitenkaan tunnu menoa haittaavan, kun Freeman antaa palaa upeissa puvuissaan!

EDIT: Freeman täytti muuten keskiviikkona 60 vuotta! Terveisin Facebook. Onnea vaan, ei näytä onneksi vielä ainakaan ikä edes painavan.

Kiveskives - Kosketin / Volvo

2011-09-15T19:47:00.002+03:00

Sattuukos kukaan muistamaan kirjoitustani Machinae Supermacysta? Joka tapauksessa näin muistin virkitykseksi kyseessä on Sid eli "Nintendo-heviä" soittava ruotsalaisyhtye. No kyllä sitä koto Suomessakin osataan soitella Nintendo-heviä, nimittäin tässä olisi teille Kiveskivestä! Kiveskives pyyhkäisi tänään hieman pölyjä päältään lisäilemällä parit biisit Soundcloudiin. Muuten olisin tämänkin poppoon varmaan kokonaa unohtanut joksikin aikaa.

Mutta Kiveskives on bändi, jota voisi kuunnella ja ihan pelkän nimen perusteella. Ja jopa pitää ihan vain sen nimen perusteella. Onneksi kaverit kuitenkin myös soittavat hyvää musiikkia! Eeppistä, mutta hyvää nintendo-musiikkia. Jos omistaisin NES-konsolin olisin ihan varmasti luukuttamassa tätä biisiä nupit kaakossa ja kuuntelemassa Kiveskivestä. Valitettavasti en omista, joten joudun tyytymään vain tuohon nupit kaakossa luukutukseen.

Tämä on todellakin semmoinen bändi, josta haluaisin lähiaikoina kuulla enemmän. Eli uutta matskua odotellessa kuunnelkaamme Painottomassa Tilassa EPtä.

VOLVO by KIVESKIVES Kosketin by KIVESKIVES

James Blake - Not Long Now

2011-09-14T17:07:00.001+03:00

Se tunne, kun tekee mieli itkeä ilosta, nauraa, huutaa ja seistä päällään yhtä aikaa. "Se tunne"-päivitykset ovat Facebookin syöpä, mutta en voinut vasustaa kiusausta. Joka tapauksessa James Blakelta uutta matskuaaaa! Tätä olen todellakin odottanut kuin kuuta nousevaa kuultuani Jamesin ja Bon Iverin yhteisbiisin Fall Creek Boys Choirin. James Blakesista on nimittäin noussut viime aikoina yksi suurimmista palvonnan kohteistani. James Blake on jotain täysin mieleni mullistavaa. Siinä on vain se "jokin", joka onnistuu aina lumoamaan minut ja viemään tajun kankaalle.

Biisi on sitten jonkun hemmon näppärästi radiosta rippaama, joten lopussa on äänessä radiojuontaja. Älkää ihmetelkö. Biisi on 10. lokakuuta julkaistavalta Enough Thunder EPltä. Ja muistutetaas, että biisi on radiosta napattu, joten se ei välttämättä ole ihan kokonainen. Omasta mielestäni se ainakin loppuu vähän kuin seinään. Virallista julkaisua odotellessa kuitenkin tätä kelpaa kuunnella. James Blake on mun superhypersuosikkini!

St. Vincent - Strange Mercy

2011-09-13T21:53:00.000+03:00

En usko, että ketään täällä kiinnostaa hyvä musiikki, mutta jos nyt olisi joku yksinäinen hölmö tänne sattunut niin ajattelin vain ilmoittaa, että St. Vincent julkaisi tähän mennessä parhaan levynsä! Kaiken lisäki levy on koko ihanuudessaan kuunneltavissa ilmaiseksi Spotifyssa! Huhhuh ja hiiohoi, mikä levy. Käyn iha ylikierroksilla ja olen niin fiiliksissäni tästä levystä, että ei tästä kirjoittamisestakaan tule mitään. Strange Mercy on ihan tajuttoman kova levy!

Kuunnelkaakuunnelkaakuunnelkaa! St. Vincent - Strange Mercy [SPOTIFY]

Justice - Helix

2011-09-13T08:17:00.002+03:00

Ehtiiköhän Justice julkaista kaikki biisinsä tulevalta levyltä jo ennen kuin koko levyä edes julkaistaan? Nimittäin viime viikolla tuli Audio, Video, Disco ja eilisiltana Justice julkaisi biisin Helix tulevalta albumiltaan. En vain eilen enää jaksanut rustata mitään ja päätin säästä tämän aamun. Joka tapauksessa Helix on ihan mahtava biisi. Minulta jotenkin meni Audio, Video, Disco hyvin pitkälti ohi, enkä jostain syystä jaksanut siihen kiinnittää oikein minkäänlaista kiinnostusta. Videon katsoin ja biisin kuuntelin, mutta joko se ei vaan iskenyt tai en muuten vain biisistä innostunut. Helix paikkaa loistavasti tuon "Justice-aukon" minussa, nimittäin nopea mielipide biisistä on se, että se on ihan huippu! Tää funkhan on täydellinen mindblow! Itse löysin biisistä paikoitellen vivahteita Civilizationista. Kuulenko ihan omiani? Helix on jokatapauksessa taas astetta menevämpää settiä Justicelta. Ehdoton hyvän mielen biisi. Funk, mahtavat biitit ja Justice, mikä saisikaan paremmalle tuulelle näin aamutuimaan?

Hei, olen Markku ja tykkään Helixista - tykkää sinäkin! (Musta tulis muuten aika loistava Spotify-mainosääni)

Itse levy pamahtaa kauppoihin sitten 25. päevä lokakuuta. Ja älbymi kantaa nimeä Audio, Video, Disco.

Justice - Helix

Gun Lake - June

2011-09-12T21:51:00.004+03:00

Jhoo, tämä on nyt vain tälläinen pikainen kirjoitus, sillä olin juuri vetäytymässä pehkuihin. Kuitenkin tuli nopeasti selailtua soundcloudia ja muistin, että törmäsin tähän biisiin vissiin edellispäivänä ja ajattelin, että "täytyypä tehdä myöhemmin tästä kirjoitus". Olin varmaan sillä hetkellä taas kerran "muka" hirveä kiireinen kuten aina ja koska en tehnyt kirjoitusta saman tien, niin unohdin sen kuten minulla tapana on. Noh, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikö vain? Tai eihän nytkään mistään myöhässä edes olla.

Joka tapauksessa lyhyesti sepustettuna Gun Lake yllätti minut hyvin lumoavalla ja folkmaisella biisillään. Erityisesti tuo kitarakomppi ja kitaramelodiat viehättivät minua kovasti. Siihen vielä kun lisätään hyvä vokalisti, niin ollaan jo hyvän biisin äärellä. Vielä kun biisiin ja lauluun ollaan tuotu hienoa syvyyttä taustalaululla, joka vilahtelee biisissä aina paikoittellen. Sekin on vielä mahtavaa, miten biisi kasvaa koko ajan loppua kohti.

Kaiken kaikkiaan Gun Lake on tehnyt erinomaisen kipaleen. Kyllä tätä kelpaa kuunnella. Markku tykkää!

Lovely Hearts Club Presents: Gun Lake - June by Paper Garden Records

The Rapture - In The Grace Of Your Love [Arvio]

2011-09-12T16:43:00.001+03:00

Viime viikolla julkaisunsa sai vuoden odotettuimpiin levyihin lukeutuva New Yorkilaisen Dance-Punk trion The Rapturen neljäs albumi In The Grace Of Love. Odotukset nousivat todella korkealle ensimmäisen sinkun How Deep Is Your Loven myötä. Huhhuh, se biisi on vain ihan uskomaton. Olen koko ajan hehkuttanut sitä kesän yhtenä parhaista biiseistä ja pysyn edelleen sanojeni takana. Etukäteen ennustelin, että koko Gracesta tulee todella kova levy ja pysyn niidenkin sanojeni takana. Lisäksi minulle levy on tarjoiltu minulle lähes täysin puhtaalta pöydältä. Nimittäin edellisestä The Rapturen levystä on jo aikaa viisi vuotta. Itsehän olin siis silloin 11-vuotias, eikä minulla ollut hevon huilun tietoa eikä kiinnostusta, että mikä on The Rapture. Silloin mielestäni Pikku G, Rölli ja Lordi olivat kovimmat ikinä. Eli mitä nyt muiden arvosteluita olen lukenut on ollut hienoa, että olen voinut kuunnella Gracea täysin puhtain mielin ilman mitään kunnollista vertailupohjaa, sillä vasta How Deep Is Your Loven jälkeen olen tutustunut laajemmin vanhaan tuotantoon. Joten en pysty oikeastaan yhtään asettumaan Dance-Rapture enkä Punk-Rapture fanin saappaisiin, mikä on mielestäni positiivinen asia.

Heti alusta asti, kun avausraita Sail Away alkaa soimaan The Rapture tulee ja vetää turpaan niin, että tukka lähtee. Tämän jälkeen Luke Jenner hoilaa biisin loppuun "don't ever look back", siinä vaiheessa viimeistään tajusin, että nyt se on menoa. Biisi päättyy huikeaan puolentoista minuutin free jazzailuun. Olin ihan ekstaasissa. Kun huikea free-jazz sessio ollaan saatu päätökseen on tajunnanräjäytys jälleen todella hilkulla, kun Miss You lähtee soimaan. How Deep Is Your Love sai nimittäin juuri kovan kilpailijan levyn kovimman biisin tittelistä. Miss You on nimittäin ihan tajuttoman kova raita. Siksipä tähän väliin voidaan kuunnella maistiaisena kyseinen biisi.

Erään huomion olen huomannut kuitenkin (vähäisestä kunntelusta huolimatta) The Rapturen edellisen tuotannon ja tämän uuden välillä. The Rapture on musiikillisesti aikuistunut. Aiempien levyjen selvemmin näkyvä punkmainen "hälläväliä"-asenne on selvästi vähentynyt ja nyt ollaan sen sijaan keskitytty enemmän musiikillisiin erityispiirteisiin ja sen "saundin" kehittämiseen. Tämä tuntuu olevan monelle ylitsepääsemätön este. Vähemmän punk, mutta enemmän dance. Jotkut tykkää, jotkut ei.

Levyn ehdoton kohokohta on toiseksi viimeisenä soiva How Deep Is Your Love. Levy kuin kehittyy pikku hiljaa kohti tuota massiivista ja suorastaan huimaa raitaa. En vain saa tästä biisistä ehkä koskaan tarpeekseni. Tai toivottavasti en ainakaan, sillä tämä on jotain niin mahtavaa. Koko levy päättyy rauhoittavaan ja omalla tavallaan jatkoa enteilevään It Takes Time To Be a Man. Minulle jäi lopetuksesta sellainen fiilis, että The Rapture toppuuttelisi tuon huikean How Deep Is Your Loven jälkeen, että ei tässä ole vielä kaikki, mihin me pystymme. Nämä ovat taas näitä hienoja omia fiiliksiäni ja tuntemuksiani, mutta tälläinen ajatus minulle levystä välittyi.

Kokonaisuudessaan In The Grace of Your Love on massiivinen ja suoraan sanottuna mahtava levy. Enemmän dance - vähemmän punk, mutta silti The Rapture se vaan toimii! Sitä janoaa lisää eikä lukuisat kuuntelukerratkaan vielä tyydytä nälkää. Osui, upposi ja kuulostaa joka kuuntelukerran jälkeen aina vaan paremmalta. Olen sanonut tämän jo usein, mutta sanon sen jälleen. The Rapture on mahtava ja Markku-poika rakastui jälleen.

Arvosana: ★★★★☆ / ★★★★★

Stellan Arvostus

2011-09-11T22:52:00.002+03:00

On joitain bändejä, joita ei tajua kaivanneensa ennen kuin löytää ne uudelleen. Itselleni on juuri käynyt Stellan kanssa niin. Olin täysin kadottanut Stellan, vaikka Stellalta tuli vasta kuukausi tai pari sitten uusi albumikin. Kohautin vain olkapäitäni ja ajattelin, että "no jaa". Nyt olen kuitenkin viimeiset kaksi viikkoa luukuttanut Stellaa ihan tajuttomasti. Enkä siis edes uutta albumia vaan vanhempaa tuotantoa. Itseasiassa Jokin On Muuttumassa on edelleenkin hyvin tuntematon albumi minulle. En ole vain jaksanut tutustua, mutta nyt olen päättänyt tarttua itsestäni niskasta kiinni, marssia kauppaan ja kahmaista levyn mukaani. Marjan ääni on vain jotain niin ihanaa ja hienoa, se iskee suoraan selkäytimeen. Erityisesti Korkokengät on biisi, jota rakastan yli kaiken. Se vain kolahtaa minuun täydellisesti, en siitä oikein sen enempää osaa sanoa. Onko se sitten juuri tuo Marjan mahtava ääni, joka tekee tuosta biisistä niin loistavan. Mene ja tiedä, mutta siinä biisissä Marjan laulu kuitenkin pääsee valloilleen täydellä teholla. Biisiä kuunnellessa tekee mieli huutaa, itkeä, paiskoa kengät seinään ja kaataa hyllyt. Kuten Stella laulaakin.

Olen uudelleen rakastunut Stellaan!

Stella - Häävalssi [SPOTIFY] (valitettavasti tästä oli youtubessa vain live-vetoja)

P.S. Tietäisikö joku että mikä mikä bändi soitti eilen noin kello 16.30 olympiastadionin edustalla siinä urheilutorin (tjv.) lavalla? Haluaisin kuulla lisää kyseistä bändiä. En ehtinyt kauaa kuunnella, mutta sillä hetkellä soittivat Everybody Need Somebody To Love - biisiä.

Soft Moon - Total Decay

2011-09-09T16:29:00.000+03:00

Noin vuosi sitten San Fransiscolainen Soft Moon (Luis Vasquez) julkaisi debyytti LPnsä. Tänään olemme saaneet maistiaiseksi tulevalta EPltä sen nimikkoraitansa Total Decayn. Itse EP julkaistaan 31. lokakuuta - eli siis Halloweenina spoooooooky. Biisin kuultuanne ymmärrätte, että tämä julkaisupäivä ei taida sattumalta olla halloween. Biisi lähtee käyntiin heti ihokarvat nostattavalla ja kylmiä väristyksiä aiheuttavalla äänellä, johon pian yhdistyy kummitusmainen voihkiva laulu, joka vielä kaiutetaan oikein vahvasti. Kummitushuutoja unohtamatta. Jos kuuntelisin tätä keskiyöllä ja yksin pimeässä hyppisin luultavasti jo pitkin seiniä.

Biisihän on erittäin hieno. Aluksi oli ehkä vähän hankala päästä kunnolla sisään, mutta parin kuuntelukerran jälkeen kuulostaa jo todella hienolta. Ihokarvat nostattavan hienolta. Tässä on halloweenin ykkösbiisi!

The Soft Moon - Total Decay by Hypetrak

Conor Mason - Passing Colours / We Watched The Sky Rotate

2011-09-08T18:42:00.000+03:00

Vautsivau ja Bumtsibumbum! Nyt nimittäin Markku-poikaa viedään ilman mitään pidättelemistä. Nimittäin nyt osui kohdalleni sellainen löytö, että aijaijai. Tai ainakin minulle nimi on ihan uusi. Törmäsin vain tänään soundcloudiin jaettuun Passing Colours biisiin ja se oli sen jälkeen sitten menoa. Olen onnistunut jo blogissani totaalisesti ylikäyttämään "rakastaa"-verbin, mutta ei anneta sen haitata, sillä minä rakastuin taas!

Kirjoittaminenkin on vaikeaa, kun olen niin täpinöissäni. Tai lähinnä tunteitani kuvaavien sanojen keksiminen. Yksinkertaisuudessaan tämä on vain jotain uskomattoman kaunista. Biisit leijailevat ihanien kitara- ja pianomelodian saattelemana Conorin laulaessa herkällä, utuisella ja hyvin tunteikkaalla äänellään. Mieti nopeasti joku mielestäsi kaunis kappale. Korota se potenssiin kaksi niin saat Conor Masonin.

Jälleen kerran sanani eivät riitä kuvaamaan tätä musiikkia. Tai en edes pysty keksimään kunnon sanoja. Onneksi musiikilla on sellainen hieno ominaisuus, että jokainen voi kuunnella sitä itse, eikä joudu tyytymään vain toisten (kehnoihin) kuvauksiin.

Tiivistettynä: Conor Mason on mahtava! Pistäkää nimi mieleen! Itse ainakin teen niin ja jään innolla odottamaan milloin saan kuulla hänestä uudelleen. Nyt kuitenkin naattikaamme hienosta ja mahtavasta musiikista!

New Songs by Conor Mason

Ja jos kiinnostuit, niin: http://soundcloud.com/conormason

Girls - Father, Son, Holy Ghost [Album Stream]

2011-09-06T16:47:00.001+03:00

Hejsan kaikki poikaset ja tyttöset! Tämä syksy on hienoa aikaa, kun bändit julkaisevat uutta matskuaan ja aina koulusta kotiin tullessa saa ilahtua siitä, että joku bändi on pistänyt taas uudelta levyltään maistiaisia jakoon tai sitten jopa koko levy, kuten Girls.

Ehdottomasti levyn kohokohta on Vomit. Vomit on uskomaton biisi, ja ei vain musiikillisesti vaan muutenkin. Nimittäin aluksi, kun Vomit julkaistiin sinkkuna minulle jäi siitä hyvin ristiriitaiset fiilikset. Biisi vaikutti hyvältä, mutta jokin siinä tökkisi. Ei se vaan uponnut. No nyt, kun tuosta sinkusta on jo aikaa muutaman viikkoa olen rakastunut kyseiseen biisiin. Nyt ymmärrän täysin muiden hehkutukset biisistä. Vomitin kaltaiset biisit, jotka lumoavat kuuntelijan vasta ajan kanssa ovat aina ihan mahtavia. Se on hieno tunne, kun biisi, joka ei aiemmin vaikuttanut kummemin vie sinulta nyt lähes tajun kankaalle.

Ainiin! Levy sitten julkaistaan 13. päivä. Mainitaan sekin vielä.

The New Tigers - Velvet Jam

2011-09-05T17:32:00.000+03:00

The New Tigers on tänään laittanut jakoon toisen maistiaisensa 21. päivä julkaistavalta New Tigers debyyttialbumiltaan. Ensimmäinen julkaistu biisi levyltä oli Pocketful of Sand, joka oli kaiken kaikkiaan ihan mahtava biisi. Hehkutin biisiä oikein olan takaa ja nostin sen kesän parhaimpien julkaisujen joukkoon. Samalla luonnollisesti odotukset levyä kohtaan nousivat.

Velvet Jam iskee hyvin samalla tavalla kuin edeltäjänsä. Jo ensimmäisellä kuuntelukerralla biisi kuulostaa loistavalta, mutta jokaisen toiston jälkeen alkaa päästä enemmän ja enemmän biisiin sisälle. Samalla alkaa huomioida uusia vivahteita sekä yksityiskohtia biisistä. Jos vielä vähän vertaillaan tuohon Pocketful of Sand biisiin, niin Velvet Jam on energisempi viisu. Edelleenkin biisi liikkuu pitkälti kaiutettujen kitarariffien saattelemana, mutta esimerkiksi kaunis laulumelodia ollaan nostettu tässä enemmän esille.

Mitä tästä enää keksisi sanottavaksi. Jälleen The New Tigersilta loisteliasta musiikkia. Ei kyllä pysty tästäkään biisistä keksiä mitään moitittavaa. Alusta loppuun biisi kulkee ihanan luonnollisesti. Kitarariffit ja kitaramelu ovat aina mahtavaa kuunneltavaa ja siihen kun vielä lisätään kaunis laulumelodia.

The New Tigers on mahtava, Velvet Jam on mahtava ja tuleva levy on ihan varmasti mahtava! 21.9 can't wait!
The New Tigers : Velvet Jam by Soliti

Biisejä, joista minun on pitänyt kirjoittaa

2011-09-04T12:39:00.002+03:00

...Mutta en kuitenkaan ole vielä sitä tehnyt. Nyt päätin sitten kirjoittaa niistä biiseistä, jotka merkinnän arvoisia ovat, mutta en kiireiden, hajamielisyyden tai muun vastaavan syyn takia ole vielä kirjoittanut. Koska biisejä on tulossa useampia, niin tämän pidemmittä puheitta käydään niihin biiseihin käsiksi!

Ensimmäisenä Black Twig, koska odotan tämän bändin tulevaa albumia kovalla innolla ja jännityksellä! Ensinnäkin Swans et Tea EP kuulostaa ihan mahtavalta ja toiseki Nick Trianin luotsaamalta Soliti-labelilta on tullut ja on tulossa niin mahtavia julkaisuja, että tämäkin jo nostaa odotuksia Black Twigia kohtaan. Enkä tahdo uskoa, että Black Twig pettäisi näitä odotuksia. Tulevan levyn julkaisusta ei tietääkseni ole tullut vielä mitään arveluja. Kesäkuussa se oli jo miksattavana Solitin mukaan. Mutta odotellaan rauhassa ja kuunnellaan EPtä!
Black Twig by blacktwigmusic

Pysytään edelleen Suomessa, vaikka heti sitä ei tästä englanninkielisestä räppäristä ei uskoisi. En ole koskaan ollut mikään kova suomalaisten tekemän englanninkielisen räpin ystävä, mutta olen varma että tämä on kuitenkin sen kärkikaartia. Ja vaikka Suomesta tuleekin ylipäätään oikein hyvää hip-hopia ja räppiä, niin kyllä minä nostan The Megaphone Statesin ehkä tämän hetken kovimmaksi suomalaisräppäriksi. Niin tiukka raita tämä Lights on!

Lights by The Megaphone State

Sitten Björkin ja Dirty Projectorsin yhteisprojektin tuottamaa hedelmää. Aina, kun kuulee nimen Björk tietää, että nyt ollaan jonkin mielenkiintoisen äärellä. Ja minä en siis todellakaan ole mikään suuri Björk fani. Kuitenkin tämä on oikein positiivisesti yllättänyt biisi. Tälläistä hyvän mielen musiikkia, sillä aina tämän biisin kuunneltua jää jäljelle iloinen ja positiivinen biisi. Kuitenkin tämä biisi on varmasti sellainen, joka jakaa porukan kahtia. Itselleni tämä kuitenkin kolahti jo ensimmäisellä soitolla.

Dirty Projectors + Björk - On and Ever Onward by DominoRecordCo

Purity Ring on jälleen yksi bändi, joka harvoin tuottaa pettymyksiä. Eikä Belispeak ole tässäkään tapuksessa poikkeus, sillä oikein hienon biisin on tämä kanukki duo väsännyt. Kirjoitusinto alkaa tässä kohtaa jo pikkaisen laantua, joten pahoittelut, etten pysty enää tämän enempää Belispeakista jaarittelemaan. Annan siis biisin puhua puolestaan.

Belispeak by PURITY RING

Girls on bändi, joka on tullut minulle tutuksi vasta viime kuukauden aikana Vomit kappaleen myötä. Vähäsen aikaa sitten Girls yllätti minut jälleen uudella sinkullaan Honey Bunny, joka on aivan mahtava biisi. Vomit ei minua täysin vakuuttanut. Biisi oli massiivinen ja omalla tavallaan hieno, mutta jostainn syystä se ei vain minua säväyttänyt. Siitä jäi vähän ristiriitainen mielipide, mutta Honey Bunny korjaa tilanteen. Biisi nimittäin osui ja upposi 100% heti kerralla. Tuohon edelliseen biisiin verrattuna huomattavasti popmaisempi, joten varmasti myös helpommin lähestyttävä. Joka tapauksessa tämä biisi vakuutti minut! 13. päivä on uutta levyä tulossa, nyt en enää malta odottaa!

Girls - Honey Bunny by pillowjungle

French Films - Pretty In Decadence

2011-09-01T22:10:00.003+03:00

Nyt uskallan sen sanoa: Tämä on ehkä kaikkien aikojen levysyksy! Sinetti tälle on French Films, joka aamulla pisti Soundcloudiin kuunteluun jo ties kuinka monennen biisiin tulevalta levyltään Imaginary Future. Tuo tuorein biisihän on siis otsikossakin mainittu Pretty In Decadence, joka nousi suosikikseni tähän asti julkaistuista biiseistä. Olen ollut Pretty In Decadencen kuultuani niin tohkeissani, että olen lähes koko illan kuunnellut vain French Filmsiä. Ja olen vieläkin niin tohkeissani, että en edes keksi sanoja, miten tätä biisiä kuvaisin. Tyydyn yhteen adjektiiviin, joka sopiikin tähän loistavasti: Mahtava!

Jos joku tulee vielä väittämään, että syksyn levyanti olisi huono niin suksikoot kuuseen! Tämän parempaa syksyä ei varmaan ihan heti ole tulossa. Tai jos totta puhutaan, niin tämän parempaa vuotta. Ainakin, kun suomalaisittain maailmaa tutkaillaan. Nimittäin on tulossa: Reginaa, French Filmsiä, The New Tigersiä, Big Wave Ridersiä (EP), Insomniumia ja unohtamatta sitten tietenkään niitä ulkomaalaisia herkkuja, kuten esimerkiksi Opethia ja Kasabiania. Unohtamatta juuri julkaistua Astrid Swania ja moniamonia muita jo alkuvuodesta tulleita. Kyllä tämän vuoden parhaat julkaisut tulevat (tai ovat jo tulleet) suomesta! I'm proud to be Finnish!

Huhhuh, tämä on ihan huikeaa. Ja French Filmsin biisi on ihan huikea! Ja tuleva levy on varmasti huikea! Huikeaa! Ja vielä kerran huikeaa! Kuunnelkaa ja rakastukaa, sillä tämä suomalaista indie-musiikkia parhaimmillaan.

French Films 'Pretty In Decadence' (GAEA Records 2011) by Stupido-Shop Record Store

Big Wave Riders lunastaa odotukset esikoisellaan

2011-08-31T20:45:00.003+03:00

Kolmisen viikko sitten Big Wave Riders haltioi minut ja monet muut bloggarit Behind These Walls biisillään. Tänään he haltioivat minut jälleen, nimittäin avokätisesti jätkät ovat pistäneet uuden EPnsä, joka julkaistaan 7.9, ilmaiseen kuunteluun! Energistä ja kaiutettua Indie-rockia soittava Big Wave Riders on aiemmilla biiseillään lyönyt kovat odotukset tälle tulevalle EPlle. Ja mitä tässä kirjoittaessa olen ehtinyt kuunnella uskaltaisin väittää, etteivät pojat tuota pettymystä! Sen verran hyvältä tämä nimittäin kuulostaa. Syksy saapuu jo, mutta tämä EP pitää kesäfiiliksen edelleen katossa.

Pidemmittä puheitta antaamme Big Wave Ridersin kuljettaa meidät mielikuvituksen siivellä Havaijin aurinkoisille rannoille surffaamaan. Kuunnelkaa, ihastukaa, rakastukaa! (Vihastumista en suosittele tai toivo)
http://soundcloud.com/soliti/sets/big-wave-riders-big-wave/

Face Of God - Miracles JA Fire

2011-08-30T19:50:00.005+03:00

Face Of God on nuori, vasta noin vuoden verran koossa ollut helsinkiläinen rock trio, joka on kuitenkin jo nyt haalinut itselleen vahvan jalansijan helsingin keikkapaikoilla. Bändi on nimittäin vuoden 2011 aikana soittanut jo noin 30 keikkaa. Ja siis haluan nostaa tämän nyt esille, että bändi perustettiin vasta 2010 loppuvuodesta. Joten aikamoinen tahti on bändillä ollut. Vaikka bändi onkin kiireisesti kiertänyt keikkoja tekemässä ovat he silti ehtineet puuhastella studiossakin. Nimittäin bändi julkaisee debyytti EPn 21.9.

Siirrytääs sitten vähän tuonne musikaalisemmalle puolelle. Ensinnäkin puntaroin pitkän tovin kummanko biisi soittaisin; Miraclesin vai Firen. Päätinpä tehdä kompromissin ja pistää molemmat biisit, sillä molemmat ovat sen arvoisia. Saattepahan kattavamman kuvan bändistä. Bändi soittaa todella energista ja pääasiassa vasten kasvoja iskevää rockia, jota ollaan maustettu väleissä mahtipontisilla melodioilla. Vaikka en bändiä olekaan livenä kuullut voin hyvin uskoa, että bändi on loistava keikkapaikan räjäyttäjä. Tälläistä nimittäin on korviinkin kantautunut. Varsinkin Fire on näistä kahdesta biisistä enemmän se vasten kasvoja iskevä ja energinen tiukka ralli. Miraclesissa taas mielestäni enemmän ollaan keskitytty tuohon melodisuuteen. Tuossahan tulikin mainittua se ykkös syy, miksi halusin laittaa nämä molemmat biisit blogiini.

Koska kertaus on opintojen äiti niin toistan, että EP julkaistaan siis 21.9. Toivottavasti EPltä nousisi joku hittibiisi, jonka myötä bändi pääsisi enemmän radio soitantaan ja nousisi uudelle tasolle sekä enemmän tietoisuuteen. Jään tämänkin bändin osalta innolla odottamaan tuota tulevaa EPtä ja sitä, mitä se tuo tullessaan. Face Of God tuskin jättää ketään kylmäksi!

miracles by Face of God

Fire by Face of God

Soundcloudista löytyy vielä lisäksi kaksi biisiä (The Sky Is In Flames ja Flow), joita suosittelen kuuntelemaan jos pidit edellisistä. Kyseiset biisit voit myös ladata itsellesi.

Insomnium - Unsung [Uusi Sinkku!]

2011-08-30T08:14:00.000+03:00

Khyyyylllää! Vihdoin se on täällä! Insomnium tulevan 12.10 julkaistavan One For Sorrow albumin ensimmäinen sinkku on nyt julkaistu, joka siis kulkee Unsung nimellä. Tätä levyä olen jo ehtinyt odottaa melkein kuin kuuta nousevaa. Tämän syksyn levytarjonta on todella kova, mutta silti rankkaisin tämän vähintään top-5 listalle. Menee ehdottomasti ostoon heti, kun tulee uunista ulos.

Insomnium on siitä jännä yhtye, että se jakaa porukan kahtia. Eihän tässä sinänsä mitään outoa olisi, mutta Insomnium ei jaa porukkaa vihaajiin ja rakastajiin. Insomnium jakaa porukan niihin, jotka rakastaa ja niihin jotka eivät ole bändistä kuulletkaan. En oikesti ole koskaan kuullut, että joku olisi haukkunut Insomniumia huonoksi. Tai edes lukenut suuressa mahtavassa interwebsissä.

Tämä sinkku on kerta kaikkiaan ihan mahtava. Ei varmasti jätä ketään kylmäksi. Voisin jaktaa tätä hypetystä loputtomiin, mutta kello rientää ja koulupenkki kutsuu.

TL;DR Melankolista, raskasta, synkkää ja täynnä voimaa... AAAH, mä en vaan kestä! Insomnium on voittajan valinta. The End.

Male Bonding - Endless Now [Full Album Stream]

2011-08-29T21:10:00.000+03:00

Oijoi! Tänään julkaisunsa saanut Male Bondingin uusi levy on saman tien laitettu youtubeen. Ja ihan kokonaisenaan! Kyllä nyt kelpaa. Tälläiselta nopeasti vedetyltä alkutuntumalta voisin sanoa, että levy vaikuttaa hyvältä. Levy lähtee käyntiin menevällä ja energisellä Tame The Sunilla, jonka valitsin nyt maistiaiseksekin tästä levystä.

Tämä nyt oli vain tälläinen pikapostaus, että tälläistä herkkua olisi saatavilla. Katsotaan, jos joku päivä jaksaisin kirjoittaa tarkemmin ja kattavammin levystä. Tai vaikka uskaltautuisin taas rustaamaan jonkiasteisen arvostelun. Kuitenkin alla on nyt tuo jo kerran mainitsemani Tame The Sun ja sen perästä löytyy linkki youtubeen, josta voitte kuunnella levyn. En viitsi tuota 36 minuutin plättyä upottaa tänne, sori vaan.

Male Bonding - Tame The Sun by subpop

MALE BONDING - ENDLESS NOW [YOUTUBE ALBUM STREAM]

Unquiet Nights - Someone's Love On Drugs

2011-08-29T10:36:00.003+03:00

Aloitin aamuisen Soundcloud selailuni ja löysin tälläisen helmen, johon todella tykästyin - lähes rakastuin jälleen kerran. Sielukasta indie-muusiikkia, kyllä toimii! Musiikki on melankolista, mutta erittäin kaunista. Juuri tälläisestä melankolisesta kauneudesta todella pidän, olenhan minä suomalainen, joten minuun uppoaa kaikki melankolinen. Lisäksi pakko nostaa esiin tuo kitarasti. Ihana kitaramelodia säilyy alun introsta soolon siivittämänä aina biisin loppuun asti. Siihen minä tässä biisissä todella rakastuin. Olen tainnut ennenkin mainita olevani kitaristi, niin siksi minuu iskee erityisesti aina tälläiset kitaramelodiat. Vielä toisen vinkin annan, että kuunnelkaa kertsi vähän tarkemmin. Tuo taustalaulu on nimittäin tehty todella hienosti!

Rauhallinen, kaunis ja sielukas biisi - mahtava! On vienyt minun sydämeni mukanaan tämän päivän aikana. Nimittäin en tiedä monnenettako kymmenettä kertaa tälläkin hetkellä biisiä kuuntelen. Jos joku nyt kiinnostuu bändistä, niin mainittakoot, että levy 21st Century Redemption Songs on tulossa 31.12. Itse ainakin pidän porukan muustakin tuotannosta erittäin kovin. Ja jälleen kerran suosittelen tätä biisiä suoraan sydämestäni!

Täytyy tämäkin bändi tarkasti tallettaa sinne muistilokerooni.

UNQUIET NIGHTS - SOMEONE'S LOVE ON DRUGS by UNQUIET NIGHTS

Starless - Progea Rapakon Takaa

2011-08-28T13:09:00.001+03:00

Minulla oli huomattavia ongelmia otsikon kanssa. Tähän mennessä on ollut niin helppoa otsikoida "Bändi - biisin/levyn nimi", mutta kun nyt halusin pistää kolmen biisin setin, joka ei kuitenkaan ole virallinen EP. Päädyin sitten käyttämään rikasta mielikuvitustani!

Mutta tosiaan. Tälläisen indie-, alternative-, pop- ja progressiivisen rockin sekametelisopan onnistuin löytämään tänään aamulla Soundcloudista. Sekametelisoppa kuulosta vähän halveksuvalta, mutta sitä kuitenkaan tarkoita. Minähän nimittäin tykästyin tähän bändiin todella kovin! Energinen meininki, mahtavia kitarariffeja, hyvä vokalisti ja kaiken kaikkiaan erittäin hyvää musiikkia. Se on suorastaan loistavaa, miten bändi lähes vaihtelee genreä biisin aikana. Koko ajan häilytään vähän kaikkien mainitsemieni rajoilla ja välillä sävähtää joku progemainen riffi tai muuta vastaavaa. Lisäksi musiikki on aika old-school sävytteistä. Huomaa, että Led Zeppeliniä ollaan ainakin kuunneltu tarkasti. Tai se on vain oma mielipiteeni, sillä noita Starlessin saamia kommentteja selaillessa tuli vastaan kommentteja, joissa heitä verrattiin aika laajaan skaalaan eri bändejä. Arctic Monkeysin alkutuotannosta King Grimsoniin, joka kohtaa Alice In Chainsin.

Hienoa musiikkia. Jään seuraamaan, miten bändi lähtee tästä kehittymään. Näiden kolmen biisin perusteelta tulevaisuus näyttää joka tapauksessa erittäin lupaavalta!

Starless by starlessband

Memoryhouse - Quiet America

2011-08-27T18:56:00.000+03:00

Errrittäin hieno biisi Memoryhouselta heidän 13. syyskuuta julkaistavalta The Years reissuelta. Memoryhousen musiikki kuulostaa lähes tulkoon aina ihanan silkkisen pehmeältä. Eikä Quiet America ole siinä todellakaan mikään poikkeus. Biisin paikka EPllä on vasta hännillä, mutta uskon että se on oikein sopiva paikka sille. Jättää varmasti kuuntelijoille rentoutuneen ja rauhallisen fiiliksen. Toisaalta ainakin omasta mielestäni kappale loppuu melkein liian lyhyeen. Itse mielelläni kuuntelisin vielä kaueminkin tuota enkelimäistä laulua ja kauniita sekä rauhallisia melodioita. Joka tapauksessa oikein hyvä biisi. Enteilee siltä, että olisi oikein mukava EPkin tulossa.

Memoryhouse - Quiet America by subpop

Zen Death Squad - Motherf▲cker

2011-08-26T22:25:00.000+03:00

Zen Death Squad on kolmen nuoren lahjakkaan jannun muodostama poppoo brittein saarilta. Omien sanojensa mukaan he ovat aseistettu läppäreillä, syntetisaattoreilla ja rumpukoneilla. Itse olen täysin koukussa kyseiseen biisiin. Se on vaan ihan mahtava. Suosittelen!

Anteeksi näin laimea postaus, mutta olen ihan rättiväsynyt ja silmät ristissä tätäkin kirjoittelen. Mutta onneksi tuo biisi korvaa sen, että on näin laimea viesti. Kuunnelkaa, tykätkää, vihatkaa, rakastukaa.

Se o unta kuuppaan ny!

Motherf▲cker by Zen Death Squad

Fruit Bats - You're Too Weird

2011-08-26T08:17:00.000+03:00

Noniin, minä se taas tulen jälleen vähän jälkijunassa. Kuuntelin Soundcloudista minulle suositeltuja biisejä ja tykästyin ensin Memoryhouse - Quiet America - biisiin, mutta tykästyin vielä enemmän biisin, joka lähti soimaan sen jälkeen. Eli tähän Fruit Batsin - You're Too Weirdiin, joka heidän 2.8 julkaistulta LPltään nimeltä Tripper.

Biisi on aurinkoinen, iloinen ja positiivisella energialla ladattu. Onkohan siinä sitten juuri ne syyt, miski tykästyin tähän enemmän kuin Memoryhousen hyvin dream-pop tyyliseeen biisin, näin aamutuimaan silmät ristissä kuunnellessani. Kaiken kaikkiaan oikein mukiin menevä biisi iloisilla kitarariffeillä höystettynä. Lisäksi itse ainakin löydän biisistä paljon Folk-henkisyyttä. Lisäksi pitkästä aikaa biisi, joka loppuu kunnolliseen fade outtiin!

Fruit Bats - You're Too Weird by subpop

James Blake & Bon Iver - Fall Creek Boys Choir

2011-08-24T22:05:00.000+03:00

Kuten jo useissa musiikkiblogeissa ollaan aiemmin todettu Indie-musiikin jättiläiset James Blake ja Bon Iver ovat lyöttäytyneet yhteen. Tästä uumoiltiin jotain ihan uskomatonta ja ihan uskomatonta tämä on! Biisi onnistui pysäyttämään minut ihan täysin. Tuijotin suu auki tuota kettua ja kuuntelin biisiä ihan äimän käkenä. Nyt kolmannen kuuntelukerran olen hieman palautunut tästä mielenräjäytksestä, että pystyn jo kirjoittamaan. (Vaikkei mitään järkevää tunnu syntyvän)

Ihan mahtavaa auto-tune balladi dubstepilla höystettynä, joka pysäyttää kuuntelijan ihan totaalisesti. Biisi vei huomion ihan kaikesta muusta ympärillä tapahtuvasta. Räjäytti tajuntani. Se on sopivin ilmaus tästä biisistä. Huhuja levystäkin olen kuullut (mitään uutista en ole lukenut) ja jos sellainen tosiaan on tulossa menee se tämän biisin myötä suoraan ostettavien listalle.

Minä rakastuin tähänkin!