Delay Trees - Pause

Noniin! Voisi jopa sanoa, että onhan tässä jo tullutkin vähän odoteltua, että milloin Delay Treesin syksymmällä julkaistavalta kakkosalbumilta tulevatkaan ensimmäiset singlet kuunneltavaksi. Nyt sieltä jytkähti, kun yhtyeen liittymistä jatkuvasti kasvavaan Soliti-perheeseen juhlistettiin julkaisemalla ensimmäinen sinkku, joka on 8 minuuttinen lähestulkoon eeppinen unipoppailu nimeltään Pause. Nick Trianin lähettämässä sähköpostissa kappale kiteytettiin aika onnistuneesti ja hauskasti "Aladdin Sane pianos mix with Steve Reich’s phases to create an 8 minute epic of kraut rock euphoria."

Katujen Äänet – Koko talvi sodassa, kyllä tytöt ymmärtää EP

Viimevuotisen debyytti EP:nsä kanssa blogissani vieraillut Katujen Äänet julkaisi keväällä uuden lyhytsoittonsa nimeltään Koko talvi sodassa, kyllä tytöt ymmärtää. Kuuden kappaleen pituiselta EP:ltä välittömästi nousee kaikkein vahvimmin pinnalle nuoren pojan naiivi rakkaus ja erityisesti siihen liittyvät ongelmat. Ensimmäisten kuuntelujen jälkeen mielessä pyörinyt "ei helkkari vaihda jo aihetta" muuttuu hiljalleen positiviisemmaksi ajatukseksi ja lyriikoiden ylipursuava romanttisuus alkaa jo viehättämään minunkin kaltaista teinipoikaa. Soundillisesti yhtye pitäytyy vakaasti omassa tyylissään ja kappaleet etenevät tasasen rytmikkäästi yksinkertaisilla, mutta viehtättävillä kitaramelodioilla maustettuna. Oikeastaan voisi sanoa, että bändi pitää kiinni omasta jutustaan turhankin tiukasti kiinni, sillä pidemmän päälle tasaisen kevyt rockpoljento alkaa puuduttamaan ja soitto tuntuu väkisinkin junnaavan paikallaan. 20 minuutin pituisella EP:llä en itse ainakaan koe asiaa vielä ongelmaksi, mutta levyn keston pidentyessä voi haukotus ja levyn vaihto lähellä. Testosteronilta haiskahtavien nuorten miesten palava rakkauden kaipuu huipentuu lähes siirappisessa päätösraidassa "Saanko sua rakastaa?", joka kuitenkin aika onnistuneesti kiteyttää koko muun EP:n lähes neljään minuuttiin, niin tunnelmaltaan, aiheiltaan ja musiikiltaan.

Koko talvi sodassa, kyllä tytöt ymmärtää on tasavahva levy, joka on hyvää jatkoa Katujen Äänien aiemmille levytyksille, muttei nouse kovinkaan vahvasti keskiverron yläpuolelle ja yhtyeen ainutlaatuisuudestaan huolimatta sekoittuu helposti siihen harmaaseen massaan. Viihdyttävä levy, josta varmasti pitävät kaikki yhtyeen aiemmista tuotoksista pitäneet ja kevyen suomirockin ystävät.

French Films - When People Like You Filled The Heavens

Kesä on siinäkin mielessä mukavaa aikaa, kun kaikki bändit heräilevät julkaisemaan uutta tuotantoaan, jota koko pimeän talven ovat pimeissä kellareissaan, studioissaan ja autotalleissaan väkertäneet. Kevään ja alkukesän mittaan on noussut esiin mm. Pimeys, uutta Samae Koskista, Indian Trails ja nyt viimeisimpänä eikä lähelläkään vähäisintä myös French Films!

Suomalaisen indie-rockin tämänhetkinen ykköstykki French Films julkaisi viime viikolla uuden singlen When People Like You Filled The Heavens. Viimevuotisen paljon kehutun ja kiitetyn Imaginary Future -debyytin jälkeen bändi on ehtinyt ulkomailla keikkailun ohella purkittamaan musiikkiaan ja kuulemani mukaan materiaalia olisi jo ainakin yhden levyllisen verran.

Mahtavaa kuulla uutta musiikkia French Filmsilta, sillä yhtyeellä on selvästi pyyhkii hyvin ja homma on hanskassa. Eipä tässä voi muuta sanoa kuin, että innolla uutta musiikkia ja erityisesti sitä levyä odotellen. Sitä odotellessa kelpaa fiilistellä tätä uutta sinkkua ja viimevuotista Imaginary Futurea, jonka kuuntelulle tämä uusi biisi antoi rutkasti lisäpotkua. Jos tämä uutukainen kolahti, suosittelen lämpimästi ottamaan viimesyksyisen debyytin välittömästi haltuusi, jos se ei entuudestaan vielä tuttu ole.v

When People Like You Filled The Heavens on nyt virallisesti Singin' Drunken Lullabies -blogin kesäbiisi.



Tämän lisäksi yhtye kävi vielä hiljattain Luomustudiolla kuvaamassa muusiikkivideon singlelleen. Pirteitä pätkiä muutenkin nämä Luomustudiolla kuvatut sessiot, kannattaa tutustua muihinkin purkituksiin.

23:23 - Softest Wave etc.

Delay Trees -yhtyeestä tuttu laulaja Rami Vierula on öisin työstänyt omaa sooloprojektiaan nimeltä 23:23. Vierulan sooloprojektista löytyy aiempikin maininta blogistani, kun tammikuussa herra julkaisi uudelta Softest Wave etc. -levyltäkin löytyvät Safe ja Tell Me Your Name. Ilman tämän kummempia selosteluja suosittelisin pistämään levyn välittömästi kuunteluun, kun sen kätevästi voi nyt Bandcampin välityksellä tehdä.

Levyn kovin raita Tell Me Your Name on ajan kuluessa noussut suureksi suosikikseni ja on ehdottomasti yksi tähän mennessä vuoden kovimmista yksittäisistä kipaleista. Hieno levy, hienoa musiikkia ja hienoa tunnelmointia. Rami, ole hyvä ja vietä enemmänkin aikaa makuuhuoneessasi iltaisin, jos siitä syntyy tälläistä musiikkia.

Indian Trails - Brighter Night EP

Indian Trails on ajautunut uuden Brighter Night EP:nsä kanssa aika ahtaaseen nurkkaan. Yhtye rummutti ja kuulutti tulevaa yhtyeen ensimmäistä kappalettaan ja loi itselleen oman henkilökohtaisen hypekoneistonsa. Tämä johti siihen, että kappaleen odotusarvo nousi välittömästi jo suhteellisen korkealle. Ei siinä mitään, olihan Light Cut Shapes Sharp (nykyään pelkkä Lights) erittäin hyvä indiepop -poljento, joka vakuutti skeptisimmätkin rokkipoliisit. Tämä tapahtui siis joskus viime lokakuussa. Aikaa on mennyt ja yhtyeestä ei ole sittemin paljoakaan kuulunut, mutta kuitenkin sillä välin Suomen indiepop -markkinoille on noussut monia muitakin vakuuttavia, potentiaalisia ja nuoria yhtyeitä, kuten mm. Auntie Mary ja The Reed Fags. Unohtamatta näitä Suomen mittasuhteissa raskaammassa sarjassa painivia Big Wave Ridersia, French Filmsia ja Satellite Storiesia. Puolessa vuodessa taso on noussut harppauksen lailla ylemmäs ja Indian Trailsin on osuttava napakymppiin saadakseen samanlaista huomiota kuin viime lokakuussa. Levyn on oltava "killeri".

Valitettavasti se ei ole killeri - se on "vain" hyvä. Tasalaadukas paketti taitavien kavereiden hyvin tehtyä ja soitettua musiikkia, joka saa tanssijalan kevyesti vipattamaan vaikkei ennen se ole osoittanut minkäänlaisia elonmerkkejä. Kuitenkaan yksikään uudesta kolmesta kappaleesta ei yllä Lights -kappaleen tasolle, joka on edelleen yhtyeen paras kappale ja on osoitus bändin todellisesta potentiaalista. Tosin täytyy mainita, että päätösraita Water kurottautuu hyvin lähelle raukealla soundillaan ja heleillä melodiakuljetuksillaan. Haluan kuitenkin vielä painottaa, että Brighter Night on erittäin laadukas teos näinkin tuoreelta bändiltä, sillä onhan kyseessä vasta debyytti EP. Tällä kertaa vain kävi niin, että yhtyeen saama suunnaton hehkutus kääntyi tällä kertaa heitä itseään vastaan.

Brighter Night on laadukas ja hyvä EP, josta yhtyeen on hyvä jatkaa eteenpäin. Viime lokakuista blogimyrskyä ja hehkutusta en usko tällä kertaa syntyvän, mutta Indian Trailsin jalka on nyt tukevasti oven välissä. Minä jään vielä odottamaan yhtyeen läpimurtoa, jolla he nousevat suuremmankin yleisön tietoisuuteen. Erittäin hyvä levy, joka ei hyvästä yrityksestä huolimatta noussut todella suurten odotusten tasolle.



E: EP:n nimihän on Brighter Night yksikössä eikä monikossa, vaikka kovin yritänkin sitä s-kirjainta sinne loppuun survoa...

Samae Koskinen - Läski Mulkku

Kesä on iloista aikaa, jolloin vietetään paljon aikaa ystävien kanssa. Tämän ilosanoman julistamiseksi Samae Koskinenkin julkaisi uuden ystävyydestä kertovan singlensä Läski Mulkku. Rennon letkeä ja aurinkoinen sinkkubiisi täyttää kaikki kesäbiisin kriteerit heti intron huolettomista vislauksistaan lähtien vääntäen yrmeimmänkin mulkeron naaman iloiseen hymyyn. "Sä oot pelkkä läski mulkku / Mut niin oon minäkin" Kappale on sanomastaan ja toteutuksestaan lähtien niin ytimekäs, joten mitäpä siihen enää lisäämään.

Aurinkoista kesäpäivää teille kaikille läskeille mulkuille ja fiilistelkää rannalla Samaen kappaleen tahdissa.