28. helmikuuta 2012

Nancy - Atomkraft nein Danke!

Hiljaiseloa viettänyt Nancy on herännyt horroksestaan ja julkaissut uuden kappaleen sekä videon debyyttialbumin työstämisen kunniaksi. Ensifiilikset olivat ihan tajuttomat ja olin miltei pudota tuoliltani. Läpi kappaleen säilyvä aavemainen tunnelma yhdistyy kirkkaseen ilmaisuun ja voimakkaasti iskeviin melodioihin, jotka tuovat mieleen aika vahvastikin Lapkon. Erityisesti mielikuvaa vahvistaa Ville Maljasta muistuttava laulaja, mutta itse asiassa mielestäni parempi versio Maljaasta. Oikeastaan kaiken kaikkiaankin voisi kuvailla Nancyn olevan kuin parempi versio Lapkosta. Siis näin yhden kappaleen perusteella arvioituna.

Omaperäinen ja kiehtova soundi! Nancy kannattaa ehdottomasti alleviivata sinisellä ja yliviivata keltaisella. Tulevaa debyyttiä en missään nimessä halua missata.


NANCY - ATOMKRAFT? NEIN DANKE! from portraitofnancy on Vimeo.

P.S. On myös komee video!

22. helmikuuta 2012

Cats On Fire - A Few Empty Waves ja ennakkohehkutusta


Rauli Badding -henkisesti keinahtelevan ykkössinkku My Sense Of Priden seuraaja A Few Empty Waves -single julkaistiin jo viikko sitten, mutta tapani mukaan tulen vasta sillä jälkimäisellä junalla. Onneksi muut bloggarit, kuten esimerkiksi Juhani ja Antti ovat olleen hereillä ja ajan hermolla omissa blogeissaan. Viikon tahaton kappaleen mielessä kypsyttely ei totisesti ole mennyt niin sanotusti hukkaan, vaan ajan kanssa biisi on vain parantanut otteitaan ja esiin on noussut uusia puolia, jotka ensikuunteluilla menivät ohi korvien. Sama ilmiö kuin My Sense Of Pridella, joka ensimmäisillä kuunteluilla vielä sytyttänyt liekkeihin, mutta ajan kuluessa biisi on tullut paremmaksi ja paremmaksi. Alun kaino "meh"-fiilis on tipotiessään.

Edeltäjäänsä verratteassa kallistuu A Few Empty Waves voimmakkaamin takaisin brittiläisen indie rockailun suuntaan ja esimerkiksi The Smitshin myöntävät Antti sekä Juhani yhteistuumin nyökäten olevan edelleen Cats On Firesin musiikissa olevan läsnä. Itsekin yhdyn herrojen ajatuksiin, mutta häiritsevästi The Smiths ei nouse musiikissa esille, vaan se tavallaan vain häilyy jossain  taustalla. Asia ei siis mielestäni ole ongelma, jos siitä ei halua tehdä ongelmaa. Kappale on kokonaisuudessaan raikas ja iloinen kevään tuulahdus kellopeleineen ja kitaramelodioineen. Sympaattinen ja letkeästi keinuileva kappale, joka parantaa otteitaan koko ajan ja päättyy lopulta yhtä aikaa varovaisesti kengän kärkiin tuijoittelevaan, mutta myös itsevarmalta kuulostavaan loppuhehkutukseen.

Kauppoihin All Blackshirts To Me -levy saapuu 23. maaliskuuta. Jos sinkut vakuuttivat, suosittelen pistämään päivämäärän muistiin kalenteriisi, sillä uskaltaisin sanoa, että levy ei ole silloin hukkaostos. Kattavampaa juttua luvassa levyssä sitten myöhemmin lähempänä julkaisua. Ensikuunteluiden perusteella ainakaan huonoksi en missään nimessä menisi sanomaan.

19. helmikuuta 2012

Posti kulkee, kun Kusti polkee - Musiikkia postilaatikon pohjalta

Myönnän, että otsikko on pahasti harhaanjohtava, kun Kusti on jo hyvän aikaa sitten jättänyt pyöränsä varaston perukoille ja tässä kyseisessäkin tapauksessa siirtynyt sähköiseen postinjakeluun. Niin hämmentävältä kuin se omaan korvaani kuulostaakin, on viime aikoina sähköpostiini alkanut suorastaan virrata sähköpostia erinäisiltä bändeiltä ja artisteilta. Tattista vaan erittäin paljon! Kovallakin pakkasella mieltäni lämmittäö suunnattomasti se, kun saa huomata, että joku on tosiaan pistänyt minunkin blogini merkille. Tässä postauksessa olisi taas tarkoitus vähän katsastella, että millaisia bändejä sinne sähköpostilaatikkooni oikein onkaan eksynyt.


Ensimmäiseksi esittelyvuorossa on Raahen suunnalta ponnistava hyvin folk-henkistä alternative-vivahteista musiikkia soittava yhtye, joka on ollut kasassa kutakuinkin vuoden verran. Ensimmäisen omakustanne EPnsä bändi julkaisi loppukesästä ja Alexander In Paris onkin saanut heti rattaansa pyörimään hyvin. On tullut radiosoittoa, musiikkiskaba voitto ja Rumban Vuoden Tulokas -äänestyksestäkin irtosi 5. sija. EPltä ehdoton suosikkini on Man vs. Kid. Kappale on ehdottomasti eniten folk rockia lähentelevä kappale ja siinä erityisesti nuosevat bändin parhaat puolet esiin. Kappaleeseen tuo omanlaistaan rentoutta ja fiilistä rento kitarointi, joka muistuttaa häilyvästi jotain Fleet Foxesin kaltaista saundia. Juuri sitä fiilistä kaipaisin lisää.

Ja lisää löytyy luonnollisesti Soundcloudin puolelta.


***** 


Tämänvuotiset wanhat olivat kuvanneet aamunavaukseen tekemälleen videolleen, kun saksalainen vaihto-oppilaamme toteaa tämänvuoden wanhojen tanssien olevan "perkeleen hyvät". Lennartin kommentti osuisi tälläkin hetkellä naulan kantaan, kun yksi vuoden varmasti kovimpia tulokkaita, eli Greymouth julkaisi toisen sinkkunsa The Restless Passengerin. (The Boyn hehkutukseni voit lukaista tästä) Musiikki toimii, Elinan ääni toimii ja kokonaisuus toimii. Vakuuttavaa työtä! Levyä tiskiin, ei sitä enää jaksa odotella.



*****


Petri Juhani on Tamperelaisen yhden miehen elektroninen indiepop -projekti, joka juuri hiljattain laittoi ensimmäisen Olemisen Sietämätön Reteys EPn verkkolevitykseen. Yhtyeen uupuessa Petri Juhani onkin tuotoksissaan huomattavasti keskittynyt ilmaisuun musiikkilisen yhtyesoundin sijasta. En tiedä, onko herra itse laittanut koskaan merkille, mutta itselleni vielä vähän tuntemattomasta syystä Petri Juhanin tuotanto tuo mieleen Samae Koskisen. Olemisen Sietämätön Reteys ja Petri Juhani vaikuttavat molemmat hyvin mielenkiintoisilta, mutta vielä tässä vaiheessa jäi vähän sellainen "ihan kiva" -fiilis. Levyssä ei itsessään mitään vikaa ole, mutta suuria tunteita ja ajatuksia se ei siltikään herätä. Ihan kuin Petri Juhani vielä säästelisi eikä päästäisi vielä kaikkea irti. Tulevaisuutta kuitenkin silmällä pitäen.

13. helmikuuta 2012

Yournalist - C'mon People

Ensin hauskat: Who is Bon Iver?! Bon Iver kävi pokaamassa itselleen pari pystiä Grammy-gaalasta ja nyt amerikkalaiset ovat hämmentyneitä, että kukas se sitten edes olikaan. Oliko se siis Bonny vai Bunny Bear? Onnittelut kuitenkin bändille pysteistä! Olettaisin ainakin, että Justin Vernon lukee blogiani.


Sitten alkukevennyksen jälkeen vakaviin asioihin. Turun omat pojat eli Yournalist on laittanut tulevalta albumiltaan ensimmäisen sinkkunsa C'mon Peoplen jakoon kaiken kansan kuunneltavaksi. Bändi julkaisi viime kesänä Slippery & Infectedin debyytti EP:n, jolta päällimmäisenä omaan mieleeni jäi tajuttoman kova Nigerian Girl. Kesäinen EP olikin lupauksia täynnä, mutta kokonaisuus jäi kuitenkin vielä vähän puolitiehen ja lupaukset jäivät leijumaan ilmoille. Bändillä on kuitenkin koko ajan ollut musiikinteko hyvin hanskassa ja ensituotoksista lähtien bändi on kuulostaman muita jäljittelemättömältä itseltään eli Yournalisteilta.

Uusi C'mon People jatkaa EP:n tapaan erittäin lupaavasti ja pikkuhiljaa sormenpäät kihelmöiden alankin odottamaan, miltä tuleva Horror and Terror -albumi tulee kuulostamaan. Vielä on kuitenkin reilusti aikaa levyn julkaisuun, joka on 18. huhtikuuta. Kuitenkin kiinnostus on nyt virallisesti herätetty ja alkakoon kahden kuukauden pituinen odotusjakso. Hyväähän kannattaa aina odottaa, eikös?



Samaan syssyyn vielä jätkien tekemä viihdyttävä musiikkivideo ko. kappaleesta.

9. helmikuuta 2012

Pikaisesti: Death Hawks - Death & Decay


Kotimaisen musiikkimedian ja bloggaajien hellässä syleilyssä oleskeleva Death Hawks julkaisi aivan hiljattain esikoisalbuminsa nimeltä Death & Decay. Olihan sitä levyä jo odotettukin, sillä kuuluuhan Death Hawks ehdottomasti tämän hetken mielenkiintoisimpiin ja lupaavimpiin kotimaisiin bändeihin. Oman osansa asiasta kertonee sekin, että bändi on nostettiin Rumban ja YleX:n vuotuiselle "tulevaisuuden tusina" -listalle. Omissa silmissäni tämä valtava hypemyllytys, joka bändin ympärillä on syystalven mittaa pyörinyt, loi bändille kulttibändin mainetta jo ennen ensimmäistäkään levytystä.

Suht keveähkön levyyn tutustumisen perusteella voisin sanoa, että tällä kertaa hypemyllytys, lupailut ja pitkä odotus eivät ole ampuneet tippaakaan ohi vaan osuneet tarkasti maaliinsa. Levyn hämyiseen ja psykedeeliseen maailmaan uppoutuukin erittäin helposti. Lisäpotkua hämyisyydelle tuokin tiukka bluesrevittely ja paikoittelen levyltä löytyvät folksoundit.

Kokonaisuus on erittäin hieno ja jälleen meillä on kuunneltavissamme debyytti, jota on suorastaan nautinto kuunnella. Death Hawksin musiikissa on mukana erittäin kuuluisa "se jokin".

Levyn voit kuunnella Spotifyssa. Kyl meinaa potkii ja kovaa!





6. helmikuuta 2012

Fotoshop - Worries


Fotoshop on ehkäpä parasta elektronista musiiikkia, jota Suomessa tällä hetkellä tehdään. Worries on jatkoa viime vuoden puolella julkaistulle Lifeforms -albumille. Missä Jarno-Erik Faarinen, siellä laadukasta elektronista musiikkia. Katsasta kappale tästä alta, sillä et tule pettymään. Fotoshop tekee tällä hetkellä kaiken kaikkiaan erittäin vakuuttavaa työtä!

3. helmikuuta 2012

Atlético Kumpula - Me Kuulutaan Yhteen


Atlético Kumpula on Scandinavian Music Groupistakin tutun biisinikkari Kyösti Salokorven uusi folk-yhtye. Bändi julkaisikin pari viikkoa sitten debyyttisinglensä Me Kuulutaan Yhteen, joka onkin kirjoitettu rakkauslauluksi tuliselle vaimolle. Single onkin todellinen niin sanottu "hyvän mielen biisi", sillä aina kappaletta kuunnellessa lämmin ja positiivinen fiilis valtaa mielen. Vaikka ulkona onkin tälläkin hetkellä se reilut parikymmentä astetta pakkasta ja tiivis lumipeite, niin biisin aikana voi hyvinkin kuvitella itsensä kuvan sekä videon kaltaisiin kesäisiin maisemiin omenapuiden katveeseen. Koko ajan biisissä on vallalla letkeä ja iloinen tunnelma, joka tiivistyy lopussa huolettomiin vislauksiin.

Biisi kolahtaa hyvin jo ensimmäisellä kerralla ja siitä paistaakin vahvasti läpi ammattitaitoisuus - niin soitosta kuin tuotannosta. Soittokuntaa onkin vahvistamassa muusikoita esimerkiksi Jätkäjätkistä ja Scandinavian Music Groupista.

Näihin aurinkoisiin ja kesäisiin tunnelmiin - hyvää viikonloppua!